Smör

Taas on aika päästää mies ääneen ja kirjoitella upeasta syntymäpäiväillallisesta ravintola Smörissä. Smör sijaitsee aivan Aurajoen rannassa pääkirjaston takana. Ravintola on pienehkö, n. 50 asiakaspaikan, kellariravintola, ja se kuuluu vahvasti Turun fine dining ravintoloiden kärkikastiin.

Saavuimme paikalle vielä päivänpaisteessa ja itse olin täysin tietämätön tulevasta “koitoksesta”. Mona ei ollut kertonut minulle edes ravintolan nimeä etukäteen. Mona oli järjestäny koko illallisen valmiiksi ja käski minun olla vain miettimättä liikoja etukäteen :)..

Suurin yllätys minulle oli kuitenkin se, kun Mona sanoi etukäteen pienenä vihjeenä, etten myöskään voisi vaikuttaa tulevaan ateriaani?! Paikanpäällä selvisi ettei tosin voinut Monakaan.. Listalta molemmille valikoitui Smörin yllätysmenu, johon kuului alustavien tietojen mukaan kaksi alkuruokaa, pääruoka ja jälkkäri. 

Ennen varsinaista ateriointia, pöytään tarjoiltiin tuoretta leipää (tarjottiin erillisestä korista, josta lisää sai halutessaan). 

Myös keittiö halusi toivottaa meidät tervetulleeksi ja pöytään tarjoiltiin tervehdykseseksi ylimääräinen “alkuruoka”: kurkkusorbettia ja hunajavaahtoa. Nesteytetty ja pakastettu alkusalaatti oli maultaan raikas, mutta melko neutraali ja herätteli mukavasti makunystyröitä seuraavia ruokia varten.

Tuntui tuo keittiönväki olevan kyseisenä iltana hyvinkin antelias ja pöytään saapui vielä toinenkin keittiön tervehdys: marinoituja katkarapuja, siian mätiä, ja tilli jäädykettä. Omaan makuuni tämä oli parempi kuin kurkkusorbee lisukkeineen, mutta mitään tajunnan räjäyttävää tai tavallisuudesta poikkeavaa se ei vielä ollut. Odotus siis jatkui kohti varsinaisia aterioita..

Alkupala nro. 1. Paistettua kuhaa, sitruuna vaahtoa, maa-artisokka pyrettä ja -sipsejä ja lisukkeena tomaattikuutioita vaniljaöljyssä.

Tässä oli jo sitä jotain:), kuha oli täydellisesti paistettu, tomaatti kuutiot makeanvaniljaisia ja maa-artisokka lisukkeet jotain ennen maistamatonta. Sitruuna ei ole mun juttu missään ruoissa, jälkkäreitä lukuunottamatta..

Ruokailotulitus jatkui ja seuraa alkuruoka olikin jo vähän ruokaisampi. Tässä vaiheessa Monakin järkytti minut sanomalla, että “tää taitaakin olla JO pääruoka..”. Olin vielä nälkäinen..

Alkuruoka (onneksi) nro 2. Ankkarillette, kanttarelliragout, frittibriosseja, hanhikinkkua ja tattilientä..

Vaivannäöstä kertoo itse ilmakuivattu hanhikinkku (15viikkoa) ja erikseen päälle kaadettu lämmin tattiliemi. Tästä annoksesta voin sanoa vain, että nam ja NAM!

Pääruokana  tarjoiltiin luomukaritsaa kahdella tapaa, puolukkaruis”puuroa”, puolukkakastiketta, selleripyrettä, uuniomenaa ja omenasalaattia. Makkaranpätkän näköinen on ylikypsää karitsanpotkaa, joka oli muotoiltu pitkulaksi ja nopeasti käytetty pannulla ottamassa väriä. Punertavat viipaleet ovat karitsan ulkofilettä ja ne pötköttelevät edellä mainittujen lisukkeiden ympäröimänä puolukallamaustetuiden ruissuurimoiden päällä. Kokonaisuudessa varsin hulppea ateria, mutta jotain tästä puuttui.. Ehkä se oli tuo ulkofilee, joka maistui melko tavalliselta.. 

Suunraikastukseksi: Vadelmasifon(?) ja tyrnigranite.

Kaikessa terveellisyydessään hyvää!

Jälkkäriksi punajuurta!

Punajuuri- valkosuklaamousse, punajuurigelee, lakritsijäätelö, lakritsikeksi ja tyrni-persiljamuru.

USKOMATONTA miten punajuuresta saa tehtyä noin herkkua. Mousse oli ihan huippua, ei liian makeaa, täydellisen kuohkeaa ja niin täyteläistä, että muutama pieni pursotus riitti. Omatekoinen jäätelö ja tyrnin kitkeryys toimivat hyvin keskenään ja suuhun jäi koko ateriasta miellyttävä maku. Tykkäsin..

Kokonaisuudessaan illallinen oli hintansa väärti. Paljon uusia ja erikoisia makuelämyksiä, harvinaisia (minulle) raaka-aineita, terveellistä(?), ja maistuvaa. Ruokaa ei todellakaan ollut liikaa, jopa mielestäni melko niukasti ja iltapalaa saikin syödä normaalisti. Ravintolan tunnelma oli juhlava ja palvelu erinomaista. Muut asiakkaat loivat myös käytöksellään ravintolalle arvokkuuden tuntua.

Kokemusta rikkaampana voin siis päättää tämän arvostelun/postauksen siihen, että suosittelen ravintola Smöriä ja eritoten sen yllätysmenua kaikille hyvää ruokaa arvostaville, joilla on ravintolassa vaikeuksia päättää mitä syödä. Paikka sopii eritoten juhlistamiseen ja luulempa, että itsekkin valitsen arkisempaan “ulkoruokintaan” jatkossa jonkun edullisemman ravintellin..