Mietteitä opiskelusta

Mustat Ballerinat

Sellaista ajattelin kysyä, että kuinka hyvin olet sopeutunut “opiskelijaelämään” luentojen ulkopuolella? Olen kanssasi samaa ikäluokkaa ja houkuttaisi lähteä lukemaan vielä uutta tutkintoa. Aiemmissa opinnoissani olen pyrkinyt osallistumaan ainejärjestön ja yo-kunnan tapahtumiin ainakin jossain määrin ja pidän tällaista luentojen ulkopuolista verkostoitumista tärkeänä. Kuitenkin mietityttää jaksaisiko sitä enää ravata kaikenlaisissa kissanristijäisissä, jos muut opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi itseäni nuorempia. :)

nani

Ihana postaus! Mä pidin kans lukion jälkeen pari välivuotta töitä tehden, mulla taas ei ollut mitään hajua, mitä elämältä haluisin.. Sit hain vähän niinkuin läpällä yliopistoon, ja pääsin!! :D Se hetki oli kyllä aika mieletön, kun tulokset sain. Oon sun kanssa myös ihan samoilla linjoilla, että mieluummin valmistun vähän hitaammin, opiskelun ohella töitä tehden, kuin kituuttaen pelkällä opintotuella.. Siihen en pystyis :D

Kiitos Mona ihanasta blogista :)

lili

Voi Mona, kiitos tästä postauksesta!:) Mulla alkoi justiin neljäs välivuosi, kun olen tässä lukion jälkeen pähkäillyt mitä haluan opiskella, ja sitten en vain ole päässyt haluamaani kouluun.. Välillä se tuntuu todella ahdistavalta ja niin kuin sanoit, jotenkin tunnen epäonnistuneeni, että eikö musta muka ole siihen. Elän kuitenkin juuri nyt sellaista elämää mistä joskus vain haaveilin joten mikäs kiire mulla tässä on, ja tää sun postaus sai tuntemaan että kyllä mäkin vielä sinne kouluun pääsen!;) Kiitos kun jaoit kokemuksesi<3

Riikka

Hassua miten vähän ihmiset tietää sosiaalipolitiikasta, mäkään en ollut oikeestaan edes kuullut siitä ennen kun päätin hakea opiskelemaan. Säkin varmaan saat aika usein selitellä ihmisille mitä sosiaalipolitiikka oikeen on? Mä en oikeen vieläkään osaa vastata siihen fiksusti :D

Senja

hei kiva kun kirjoitit tämmösen postauksen! :) miten mä kuvittelin, että oot opiskellut jo pidempään :o jotenkin luulin että oot tyyliin nelosella jo tms :D no mutta sehän on just hyvä että sulla ja eetulla menee melko samaan tahtiin opiskelut, siis kandit sun muut vaihdot tulee yhdessä:)

Anonymous

Kiitos kun kirjoitit niin avoimesti tästä! Työjututkin kiinnostaisivat myös kovasti, mutta se on tietysti oma valintasi mistä kirjoitat!

Anonymous

Mä en tainnu muistaa laittaa viimeksi nimimerkkiä ollenkaan,urpo anonyymi siis…mutta tämä kommentti tulee siis samalta, joka aiemmin kommentoi sulle sitä tenttiinlukua;)
Siis niiiin jännä,meillä on ihan täysin sama polku yhteiseen opinahjoomme(oikista lukuunottamatta),hih!

Ja mukava kun kirjoitit itsestäsi jotain “pintaa syvemmältäkin”,saa blogin pitäjästä heti paljon paremman, usein myös lämpimämmän kuvan! tsemppii syksyyn <3

kkk

Anonymous

Kiva, että kirjoitit aiheesta! :)

Itse pidin kaksi välivuotta, hain kyllä joka kevät yliopistoon mutta en vain päässyt sisään. Usko omiin kykyihinkin joutui koetukselle, kun tuntui, että kaikki muut pääsivät sisään mutta itse en.

Aloitin tänä syksynä yhteiskuntapolitiikan sivuaineopinnot ja olen ollut niin innoissani etten muista milloin viimeksi (siis opiskeluihin liittyen :D)! Opinnot ovat mielenkiintoisia ja ihmettelen miksen AIKAISEMMIN tajunnut ottaa selvää ykp:n opinnoista :) opiskeluvuosi on takana jo useampi mutta vielä ei ole kiire pois koulunpenkiltä! :D

Satu

Sara

Todella hyvä postaus! Minullakin oli tavallaan kaksi välivuotta lukion jälkeen. Ja nyt olen ihan oikeassa paikassa :)

josbamse

THANK GOD, ETTÄ LÖYSIN TÄMÄN KIRJOITUKSEN!!! Tää vois olla ihan niinkuin mun suusta.

Olen ties kuinka pienestä pitäen haaveillut oikiksesta, ja nimenomaan Helsingin. Hain tänä keväänä jo neljättä kertaa kyseiseen kouluun ja en vieläkään päässyt… Kaksi ekaa hakukertaa olivat kyllä ihan pelkkiä vitsejä: olen aina ollut hyvä koulussa lukematta oikeastaan mihinkään, se on riittänyt, että olen käynyt tunneilla kuuntelemassa. Vaikka tiesin, että oikikseen pääsy on vaikeaa ja vaatii hitonmoista työmäärää, ei mulla parilla ekalla kerralla vielä ollut hajuakaan, paljonko se oikeasti vaatii. Olin itse myös töissä kolmen ekan hakukerran aikana – jotenkin ajattelin, että pystyn kyllä hoitamaan kaiken ja opin kyllä.

No, tänä keväänä jäin koko lukuajaksi pois töistä ja vedin ihan täysiä, en ihan totta olisi voinut tehdä mitään toisin. Ja silti jäi Helsingin oikis parin pisteen päähän. Vaasaan (sama koe kuin Helsinkiin) pisteet kyllä olisivat riittäneet hyvin. Olen kuitenkin todella jääräpää ja ehdoton ja haluaisin päästä nimenomaan Helsingin oikikseen, muut kaupungit eivät käy. Olen ollut pääsykoetulospäivästä asti, eli nyt noin reilu kuukauden, todella rikki ja masentunut. Haluaisin jo kovasti opiskelemaan ja tuntuu, että kaikki ystävätkin jo opiskelevat. Olen kyllä käyttänyt välivuodet hyödyllisesti kuten sinäkin: olen tehnyt älyttömästi töitä sekä muutamia oikiksen kursseja avoimessa. Nytkin sain heti jatkaa työpaikassa, jossa viime vuoden olin töissä. Työpaikka on siistiä ja mielenkiintoista toimistotyötä, joten asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Pidän itsekin opiskelua todella tärkeänä, mutta tiedän, ettei saisi olla näin ankara itselleni. Olen jotenkin elänyt “kuplassa”, että tämän ikäisenä kuuluisi jo opiskella ja olen paljon huonompi kuin muut, jotka ovat jo yliopistossa. Helsingin oikis ja oikis ylipäätänsäkin on kuitenkin yksi vaikeimmista opiskelupaikoista päästä opiskelemaan ja varmasti jos vain keksisin jonkun vähän helpomman varavaihtoehdon, olisin jo siellä sisällä. Koska kuitenkin elän edelleen siinä uskossa, että ainoastaan oikis on mun juttu, aloitan nyt neljännen välivuoteni töiden parissa. Tämä teksti toimi tosi lohduttavana, että on muitakin, jotka ovat olleet ihan hemmetin ahkeria. Töiden tekoa arvostetaan jotenkin liian vähän, ainakin oman ikäisteni ihmisten keskuudessa. Mä olen kuitenkin pienestä pitäen oppinut, että asioiden eteen pitää tehdä töitä ja sekin, että esimerkiksi tänä keväänä pystyin jäämään lukuajaksi pois töistä, oli ihan omaa ansiotani – olin tehnyt hullusti töitä etukäteen, joka tämän mahdollisti. :)

Löysin blogisi vasta nyt, mutta aion todellakin seurata jatkossakin. Tulin pitkästä aikaa hyvälle mielelle, tämän tekstin jälkeen! Haluaisin vielä ensi keväänä yrittää oikikseen, koska tuntuu, että vasta nyt olen alkanut tajuta, mistä sinne lukemisessa on kyse. Pelkään kuitenkin todella paljon epäonnistumista ja että mitä muut ihmiset ajattelevat, kun vielä haluan yrittää. Vaikka tiedän, että sinne joka vuosi pääsee useampikin tyyppi sisälle, joka on joutunut hakemaan ties kuinka monta kertaa. Motivaatiota ja jaksamista lukemiseen kyllä löytyy. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ja tämä kirjoituksesi vahvisti sitä!