11.2.2014

Ole osa turvaverkkoa

* Yhteistyössä Suomen Punainen Risti * 

Lähes jokainen meistä kokee joskus yksinäisyyttä. Se voi merkitä tai tuntua erilaiselle, mutta ei-toivottua yksinäisyyttä kukaan tuskin toivoo toisille. Punaisella Ristillä on kattava ystävyystoiminta, jonka kautta pyritään ehkäisemään ihmisten yksin jäämistä. Minulle oli ilo lähteä mukaan Punaisen Ristin kanssa yhteistyössä kertomaan lisää ystävyystoiminnasta ja kannustaa myös teitä mukaan osallistumaan.

Turvaverkon luomista voi tehdä monella tavalla. Arjessa pienillä teoilla on merkitystä ja uskon niillä olevan paljon voimaa yksinäisyyden ehkäisyssä ja yhteisöllisyyden luomisessa. Itse erittäin sosiaalisena persoonana toivon voivani jakaa muille lähellä ja kaukana oleville ihmiselle hyvää mieltä ja huomioida myös niitä, jotka eivät kuulu lähipiiriini. Pitkään kaupungissa asuneena olen huomannut, että harvemmin naapurit tutustuvat toisiinsa. Enää ei juuri käydä lainaamassa naapurilta sokeria tai pyytämässä muuten apua. Ihmisten kiireellisyys vaikeuttaa kontaktin saamista naapureihin. Koen, että olisi hurjan tärkeää antaa se minuutti tai kaksi ihan vain tervehtimiseen ja muutaman sanan vaihtamiseen. Olen huomannut, että etenkin vanhemmat ihmiset arvostavat suuresti nuorten antamaa aikaa ja kiinnostusta. Se ei vaadi paljon ja pienistä teoista saa itsekin hyvää mieltä.

Tutustuminen naapureihin on mahtavaa! Se ei tarkoita, että kyttää vieraiden ihmisten touhuja tai haluaa tungeksia toisten arkeen. Naapureihin tutustuminen luo turvallista tunnetta ja hyvässä lykyssä saatat tehdä jollekin päivän iloisimman elkeen ihan vain hymyilemällä ja tervehtimällä. Meitä Eetun kanssa aina huvittaa, kun iäkkäämmillä naapureillamme on tapana tokaista silloin tällöin meille siitä miten mukavaa on, kun nuoret tervehtivät! Meistä se on ihan itsestään selvää, että naapureita moikkaillaan ja samaan hissiin mennessä vaihdetaan muutama sana!:)

Itse olen tutustunut myös yksin asuvaan ruovaan naapurissamme ja voi miten antoisia keskusteluja olenkaan hänen kanssaan saanut. Kahvittelutuokioiden lisäksi pienet avut ovat vain mukavaa yhdessä tekemistä. Kuvien ottaminen myyntiin laitettavasta pöydästä tai lisäravinnevinkkien antaminen tuo vain hyvää mieltä myös minullekin, eikä vaadi muuta kuin hetken aikaa. Eetu puolestaan auttaa viikottain konkreettisesti muutamaa vanhempaa ruovaa viemällä heille ruokakaupasta viikon ruokatarvikkeet ja silloin tällöin hän auttaa myös pihatöissä. Uskon, että näille ruoville ruokien kotiin vieminen on hurjan iso apu, mutta suurimman ilon he varmasti saavat yksinäisinä siitä, että joku viettää heidän kanssa sen pienenkin hetken ja kuuntelee mitä heille kuuluu. Toinen ruovista soittaa aina Eetulle “ruokatilauksen” ja täytyy todeta, että noissakin puheluissa tulee pohdiskeltua niin ruokia kuin maailman menoakin. Eetulta puhelu ei montaa minuuttia viikossa vie, mutta puhelimen toisessa päässä olevalle ruokatilauksen tekeminen voi olla päivän piristävin sosiaalinen kanssakäyminen.

Välittäminen, kuunteleminen ja toisen huomioon ottaminen ovat konkreettisten tekojen ohella äärimmäisen tärkeitä. Konkreettinen apua on toki myös tärkeää, mutta niin on ne mittaamattomat teotkin.

Meillä on takana juuri tehty muutto uuteen kotiin, jonka myötä myös naapurit ovat vaihtuneet. Matka vanhasta kodista uuteen ei ollut pitkä, joten aion pitää edelleen yhteyttä naapureihin, joihin tutustuimme paremmin. Uudessa kodissa on kuitenkin aika haastaa itsensä huomioimaan uudet lähellä olevat ihmiset paremmin!:) Rappukäytävässä vastaantulevien naapureiden kuulumisia voi kysellä ihan muuten vaan. Uutena asukkaana on helppo aloittaa kertomalla itsestään sen verran, että on juuri muuttanut tänne ja vaikka kysäistä joitakin yleisiä käytäntöjä. Keskusta-asumisessa usein ihmisiä on paljon lähellä, mutta toivottavasti myös läsnä. Punainen Risti takaa ystävyystoiminnallaan myös sen, etteivät kauempana asuvat  jää yksin. Liittymällä Punaisen Ristin jäseneksi edesautat sitä, että Punaisen Ristin turvaverkko on sielläkin missä asukkaita on vähän. <3

Kuvat on otettu matkoilla erilaisista naapurustoista + minä tiirailemassa;)

Haastan nyt kaikki ottamaan naapurit entistä paremmin huomioon! Hymy, tervehdys tai pikaisten kuulumisten kysyminen voi tehdä toisen päivästä onnistuneen ja välittämällä hyvää fiilistä naapurustoon luot samalla turvaverkon laajenemista ja yhteisöllisyyttä.

Mikäli sinulla on antaa aikaasi voit olla konkreettisesti mukana tuomassa iloa yksinäisen arkeen. Lisää tietoa ystävätoimintaan osallistumisesta löydät  täältä.

Oma aika ei kuitenkaan aina riitä, mutta halua auttaa varmasti löytyy meiltä monilta. Voit osallistua ystävätoimintaan liittymällä Punaisen ristin jäseneksi täällä. Jäsenmaksuilla tuet Punaisen Ristin toimintaa, joilla koulutetaan vapaaehtoisia auttajia.

Ollaan kaikki osa turvaverkkoa <3

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply
    mami
    11.2.2014 at 21:35

    Hienoa Mona, että kirjoitit tästä niin tärkeästä aiheesta!

    Työni puolesta olen toisinaan yrittänyt saada tuloksetta vapaaehtoisia ystäviä vanhukselle, joiden omaiset/ läheiset asuvat kaukana tai joilla ei kerrassaan ole lähiomaisia ollenkaan. Usein järjestöiltä on tullut vastaus, että ystäväpalvelussa olleet ystävät ovat itse jo ikääntyneet, eivätkä enää jaksa jatkaa ystävätoimintaa. Samalla on tullut valitettavasti toteamus, että nuorempia on enää todella vaikea saada mukaan toimintaan.

    Valitettavasti nykyinen elämämme on niin kiireistä, että harvan aika riittää… Mutta niinkuin totesit, se on myös kovin pienestä kiinni. Ihan pienikin huomioiminen saattaa olla hyvinkin merkityksellinen yksinäiselle. Ja esim yksi tunti viikossa ei varmasti olisi liian suuri “uhraus” keneltäkään meiltä :)

    Toivottavasti kirjoituksesi houkuttelee uusia ystäviä vapaaehtoistyöhön liikkeelle…

    Raksu muru <3

    • Reply
      Mona
      12.2.2014 at 11:45

      Pienikin hetki on tosiaankin hetki ja toivottavasti SPR saa mahdollisimman paljon vapaaehtoisia auttajia mukaan luomaan turvaverkkoa. Pitää ehdottomasti itsekin antaa useammin ja enemmän omaa aikaa. Sitä saa itse olla kovin kiitollinen kaikesta rakkaudesta ja läheisyydestä minkä kanssa on aina saanut elää<3 Kiitos vaan rakkaalle mamalle siitä, etten ole koskaan kokenut olevani yksinäinen. Melkoisen rakkauden kehän oot saanut aikaiseksi;)

  • Reply
    Jonttu
    11.2.2014 at 22:52

    Tuo on niin totta, että pienikin juttu on jollekin toiselle iso ja merkityksellinen.

    Mutta sitten paljon turhamaisemmasta aiheesta, eli voisitko tehdä postauksen sellaisesta viidestä kosmetiikkatuotteesta, jotka ottaisit mukaan vaikka autiolle saarelle, toisin sanoen joita ilman et voisi elää. Ehkä olet tällaisen jo joskus tehnytkin (?), mutta voisit päivittää tuotelistaa, jos se on aikojen saatossa päässyt muuttumaan.

    • Reply
      Mona
      12.2.2014 at 11:48

      Todellakin ne pienetkin teot voivat olla isoja:)
      Kirjoitan samantien itselleni ylös postaustoiveen!! :) ENpäs muista olenko tehnyt aikaisemmin, mutta joka tapauksessa päivitys on varmasti paikallaan:)

  • Reply
    Em
    12.2.2014 at 00:39

    Voi että et usko kuinka paljon itkin tätä lukiessani. Kirjoitus kosketti kovasti, sillä rakas mummini menehtyi muutama viikko sitten ja hänen kauttaan sai oppia kuinka esim sairaille vanhuksille, jotka eivät pääse kotoaan liikkumaan vuosiin pienikin apu on iso. Esimerkiksi kaupassa käynti, joka itselle ei vie aikaa paljoa. Teette tärkeää työtä Eetun kanssa kun autatte naapureitanne! <3 Myös puhelin soitollakin voi olla suuri merkitys toiselle. Soittakaa ja tavatkaa lähimmäisiänne vielä kun voitte!

    • Reply
      Mona
      12.2.2014 at 11:50

      Kiitos Em kun jätit kommenttia. Paljon voimahaleja sinne <3 Onneksi meille jää ne ihanat muistot pois nukkuneista rakkaista <3 <3 Lämmöllä omaa isomummuani muistellen, jonka kanssa join pienenä niin paljon hyviä hetkiä:')

  • Reply
    Riikka
    12.2.2014 at 11:28

    Mä taidan asua jotenkin oudossa talossa, kun meidän talossa tervehtiessä saa useimmiten vastaukseksi vihaisen mulkaisun. Yleistä on myös se, että ei katsota päin ollenkaan, vaan oikeen käännetään katse muualle vaikka seisoisi metrin päässä. Ja näin nimenomaan talon vanhusten kanssa, nuorten kanssa kyllä aina vaihdetaan hymyt ja moikat. Hahhaa, saisin varmaan mummoilta laukusta päähän jos edes ehdottaisin esim. kauppatavaroiden kanssa auttamista.

    Jotenkin surullisinta on se, kun yhden pariskunnan mies aina moikkasi iloisesti takaisin, mutta rouva ei koskaan katsonut edes päin. Nyt sitä miestä ei ole enää näkynyt, rouva on aina vaan yksin ja on jotenkin todella vihaisen oloinen koko ajan :S Tulee aina paha mieli kun yritän hymyillä/moikata ja toinen vaan kääntää katseen pois.

    Olen usein miettinyt että lähtisin tuollaiseen ystävätoimintaan tai tukihenkilöksi, mutta tällä hetkellä ei millään riitä aika. Lisäksi olen yrittänyt houkutella meidän vanhempia sellaisiksi “sijaisisovanhemmiksi” joillekin lapsille, nyt kun heillä ei vielä ole omia lapsenlapsia. Pitääkin muistaa taas ottaa asia puheeksi, kun viimeksi äiti ehkä vähän jo kiinnostui asiasta :)

    • Reply
      Mona
      12.2.2014 at 11:51

      Voi ei :D No mutta tiedän kyllä mitä tarkoita. Usein vanhuksillakin saattaa olla ennakkoluuloja nuoria kohtaan. Toisaalta, kun vaan jatkat moikkailua ja hymyilyä, niin varmasti saat murrettua pieniä muureja;)
      Ja tuohan on loistavaa, jos vanhempasi ovat tuollaista miettineet!!<3 :)

  • Reply
    pinja_p
    18.2.2014 at 18:05

    ystävyys <3

    mun kokemuksia spr:n vapaaehtoisesta ystävyydestä voit lukee täältä: http://pinjasdiary.blogspot.fi/2014/02/joka-paiva-on-ystavanpaiva.html :)

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *