Käsikranaatti sata lasissa

Takana on rentouttava ja energisoiva viikonloppu. Laatu-aikaa äidin, ystävien ja kullan kanssa. Parempaa ei voisi toivoa. Viikonloppu teki hyvää niin mielelle kuin kropallekin.

Vaikka aina kuvittelen olevani rento tyyppi, joka ei ota turhaa stressiä asioista niin tahtomattani sitä kuitenkin teen. Viimeisten parin viikon aikana sana rento ei ole kuulunut juuri omaan ajatusmaailmaani. Olen ollut kuin maassa makaava käsikranaatti, joka on saattanut räjähtää pienestäkin hipaisusta. Kaikki sympatia siis Eetulle… Yksi ilta aloin itkemään, kun hän meni huomauttamaan lattialle jättämästäni roskapussista:D Miten niin en kestä kritiikkiä??;D Huomaan vaativani itseltäni välillä ihan liikaa ja toisaalta taas liian vähän. Ihan käsittämätöntä miten sitä tuleekin kanavoitua oma energia ja aika johonkin niin intensiivisesti ja johonkin toiseen asiaan taas ei yhtään. Minun kohdallani koulu on edelleen se osa johon energia kohdistuu viimeisenä. Tosin stressiä sekin aiheuttaa nimenomaan sillä, että en siihen ehdi panostaa! Niin ristiriitaista ja mieltä sekoittavaa. Olenkin pyöritellyt ensimmäistä kertaa nyt mielessäni eri vaihtoehtoja. Motivointi opiskeluun olisi löydettävä jossain vaiheessa, mutta sen löytäminen tällä hetkellä tuntuu todella vaikealta. Olen jopa katsellut vaihtoehtoja eri aloista, mutta saa nähdä mitä tapahtuu. Ensi vuonna tarkoitus on lähteä kevääksi vaihtoon, joten sekin saattaa herättää ajatuksia taas uuteen suuntaan.

Muutaman viikon väsymyksen jälkeen halusin ottaa tämän viikonlopun rauhallisesti ja antaa aikaa niille tärkeimmille eli läheisille. Äiti on aina minulle se, jonka seura saa turvallisen ja huolettoman olon. Hänen ehtymätön rakkaus antaa voimaa silloinkin, kun sitä itsellä ei ole lainkaan. Niinä kaikkein hauraimpina hetkinä, kun tuntuu, että kaikki menee metsään on äiti se, joka löytää ne oikeat sanat lohduttamaan. Äidin kanssa ei oikeastaan tarvitse edes puhua mitään. Pelkkä läsnäolo riittää. Vaikken olekaan nyt erityisemmin ollut surullinen tai harmissani mistään niin koko lauantai päivä äidin kanssa teki omaan olooni ihmeitä pelkästään jo energian puolesta. Otan ihan turhaa stressiä pienistä asioista ja pitäisikin oppia nauttimaan entistä enemmän hetkestä ja heittää kiirettä rätillä päähän. Kiire on pelkästään tekosyy. Tärkeintä on oppia priorisoimaan asioita ja antaa aikaa niille asioille, joita pitää tärkeimpinä.

Tänään kävimme Eetun kanssa vielä rakkaan ystävämme luona kahvilla ja oli ihan parhautta parantaa maailmaa yhdessä ilman kiirettä. Onni on kiinni pienistä asioista ja tärkeintä on löytää hyvä olo itsestään. Fyysisen hyvinvoinnin ohella on tärkeää myös muistaa välillä pysähtyä ja hengittää pelkän suorittamisen sijaan. Koen itse tällä hetkellä, että olen erittäin etuoikeutettu monessa asiassa ja olenkin ihan äärimmäisen onnellinen kaikesta ympärillä olevasta – erityisesti ihmisistä. Tasapaino on kuitenkin yksi asia, jota tulen etsimään vielä pitkään. Johtunee osittain levottomasta persoonastani, jonka vuoksi ylipäänsä rauhoittuminen ja asioihin kerrallaan keskittyminen on hivenen vaikeaa;) Miljoona keskeneräistä asiaa sata lasissa on se mikä kuvastaa parhaiten mua, mutta toivoisin, että ikä toisi myös mukanaan edes vähän täsmällisyyttä ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymistä…;)

Energistä ja tasapainoista viikkoa kaikille!<3

Ps. Kuvissa on ystäväni maailman parannuksen yhteydessä tarjoamia herkkuja <3 :) Sain myös kuvailla hänen kaunista kotiaan, joten niistä juttua seuraavaksi!:)