Seuraavaksi avautumista ja pohdintaa joidenkin naisten tavasta kannustaa toisia naisia. Olen hyvin vähän tarttunut itseäni koskeviin keskusteluihin, jossa haukutaan tai arvostellaan ulkonäköäni, persoonaani tai tapaani toimia blogin perusteella. Olen aina ajatellut, että nämä haukkujat eivät tunne minua henkilökohtaisesti eivätkä ole muutenkaan mitenkään tekemisissä sen Monan kanssa, joka täällä blogin takana kirjoittelee. Olen aina pitänyt itsestään selvänä, että fiksut lukijat ymmärtävät blogin olevan vain osa minua. Haukkumiset kertovat mielestäni hyvin paljon haukkujista itsestään. Pyrin aina näkemään kaikissa ihmisissä hyvät puolet huonojen sijaan vaikka todellakin myönnän, että maailmaan mahtuu niitä ihmisiä joita syvästi inhoan. Erityisesti sellaiset ihmiset saavat inhoreaktioni syttymään, jotka ovat ilkeitä muille ja käyttävät muiden hyväntahtoisuutta hyväkseen. Näistäkin tapauksista pyrin aina löytämään jotain hyvää ja yritän muistaa, että koskaan ei ole yhtä totuutta. Ilkeällä ja omahyväisellä narsistilla saattaa olla todella vaikeita kokemuksia, jotka pitävät hänen egonsa valloillaan, eivätkä päästä tämän ihmisen oikeaa rakkautta esiin. Välillä näitä asioita joutuu tosin oikein muistuttamaan itselleen.
Mistä tämän aiheen esiin ottaminen sitten lähti. Lueskelin (tiedän – virhe edes käydä kurkkimassa kyseistä sivustoa…) eilen illalla viestiketjua, jossa oltiin pohdittu blogin muuttoa ja sen perusteita.
“Tärkeintä tuntuu olevan raha”
“Aika raskasta varmaan tuo imagon pitäminen”
“Tosi tylsää luettavaa ja miksi hän kirjoittaa myös englanniksi? Montakohan ulkomaalaista lukijaa hänellä on? Noi käännökset on niin täynnä suoraa käännöstä ja virheitä että silmiin sattuu. Plus tää fitnessvillitys oikeesti who cares. On treenannu itsensä hirveeks pökkelöksi verrattuna aiempaan.”
“Alkuaikoina Mona oli ihan symppis ja samaistuttava, nyt tuntuu ahneus ottaneen vallan.”
“Ennen hymykin oli aitoa, mutta nyt jotakin on vain ikävä kyllä tapahtunut tälle blogille. :(“
“Ja lisäksi tosiaan oikeakielisyyden taso on aika järkyttävää. Jos haluaa satsata blogiinsa, voisi käydä vaikka yhden oikeakielisyyskurssin eikä laittaa kaikkia virheitä luonteen piikkiin. Se olisi kumarrus lukijoita kohtaan.”
“Ja sitten tämän blogin sijainnista. FitFashion ei tunnu tälle omalta paikalta, mutta ei tuntunut Costumekaan. Mieluiten näkisin blogin itsenäisenä, jolloin laatukin oli aivan parasta.”
” Mulle tuli ekana mieleen, että on liian vähän lukijoita costumeen ja että costume heittää pois? Koska eihän fitfashion millään muotoa ole “parempi vaihtoehto”. Costumessa kuitenkin Xenialla ja Mariannalla mielettömän paljon lukijoita ja muut blogit tasokkaita.. ”
“Toki se on erittäin trendikästä, jos näyttää mahdollisimman timmiltä, mutta tulee jo sellainen tunne, että elämä on pelkkää urheilutoppi päällä itsensä valokuvaamista.”
Tiedättekö yleensä en juuri lainkaan välitä tällaista keskusteluista tai haukuista. Mitä milloinkin keksitään. Koskaan et kuitenkaan kelpaa sellaisena kuin olet. Tai siis ethän koskaan ole sellainen kuin olet vaan esität jotain ihan muuta.
Tällä kertaa myönnän, että tekstin lukeminen tuntui tosi pahalta. Tiedä sitten onko se aika kuukaudesta lähestymässä vai vaikuttaako valloillaan oleva pimeä kaamosaika vai mikä, mutta näiden lukemisen jälkeen ei todellakaan ollut hyvä ja energinen fiilis.
Mietein mikä saa ihmiset kirjoittamaan tuntemattomasta ihmisestä edellä olevia juttuja. Miksi ihmeessä halutaan saada toisille paha mieli tavalla tai toisella. Miksei voida nähdä asioiden hyviä puolia ja olla kannustavia. Ja erityisen ison kysymysmerkin jätti se, että töiden tekeminen nähdään rahan ahneutena?!?
Erityisesti naiset osaavat olla toisilleen todella ilkeitä. Juoruilu on varmaan yksi naisten eniten esillä olevista pahoista asioista. Itsekin olen siihen miljoona kertaa syyllistynyt. Joka kerta jonkun asian juoruamisen jälkeen olo on kuitenkin ollut kirjaimellisesti paska. On paljon parempi olla juoruamatta ja puuttumatta yhtään toisten asioihin. Sama on toisista pahaa puhuminen. Vaikka miten paljon joku asia ärsyttäisi niin väitän, että paremman mielen saat, kun jätät puhumatta asiasta. Toisten haukkuminen tuskin koskaan tuo itselleen ihan aidosti parempaa mieltä – en ainakaan itse koskaan muista tulleeni kovin onnelliseksi mainitessani jonkun ärsyttävästä piirteestä jotain! Kyseisellä hetkellä “purkautuminen” ärsyyntymisestä saattaa tuntua oikealta, mutta jälkeen päin olen aina itse ajatellut, että voi ei miksi edes sanoin ääneen noin. Harvoin asia kuitenkaan minuun liittyy tai vaikuttaa yhtään mitenkään. Tai jos vaikuttaa niin mitä sitten, eikö voi vain jatkaa itse eteenpäin ja jättää muiden ärsyttävät piirteet taakse.
Loppujen lopuksi me ihan kaikki ollaan samalaisia! Kukaan meistä ei ole toinen toistaan parempia tai erityisempiä. Ihan sama tienaako nolla euroa vai saako satojatuhansia. Me ollaan kaikki yhdenvertaisia ihmisiä vaikkei kaikilla maailmassa todellakaan ole samalaisia lähtökohtia tai mahdollisuuksia. Meillä ihmisillä on tapana katsoa joitakin omassa elämässä lähellä tai kaukana olevia todella erityisestä asemasta. Meillä on tapana luokitella ihmiset tärkeisiin ja ei tärkeisiin. On niitä joita “ihailemme” ja on niitä jotka puolestaan eivät omissa silmissä ole mitään. Gabby kirjoittaa paljon kirjoissaan kyseisestä aiheesta. Hän puhuu siitä miten ihminen spesialisoi ja tekee jostain toisesta itselleen idolin ja täten asettaa jonkun arvostukseltaan korkeammalle. Miksi? Me olemme kaikki kuitenkin aivan yhtä tärkeitä, aivan yhtä erityisiä ja meillä jokaisella on tarkoitus. Olen itsekin kerännyt ympärilleni idoleita. Gabbyn kirjaa lukiessani nauratti ihan ääneen hoksata, että olen todellakin spesialisoinut muutamia ihmisiä lähelläni ja jopa kaukana. Heihin kuuluvat äiti, poikaystävä ja muutama erityisen rakas ja tärkeä ystävä ja itseasiassa juuri kirjoittaja Gabby itse! :D Mutta, kun asiaa oikein pohditaan niin nämä rakkaat ja Gabbykin ovat kuitenkin aivan yhdenveroisia kuin kaikki muutkin ihmiset lähelläni. Mikään ei heistä tee muita erityisempiä. Rakkaus tärkeitä ihmisiä kohtaan ja kunnioitus tulee säilymään ikuisesti, mutta tärkeää olisi muistaa se, että ihan jokainen on erityinen yhtälailla ja tietynlainen spesialisointi saa vain jaottelemaan ihmisiä enemmän erityisiin ja vähemmän erityisiin. Asia, joka jäi minua pohdituttamaan ja joka oli mielestäni hyvä pistää merkille.
Samaa kategoriaan kuuluu keskustelupalstojen haukkumiset. Tuntematonta tai vaikka tuttuakin arvosteltaessa haukkuja asettaa itsensä spesiaaliin asemaan ja pitää haukuttavaa huonommassa tai ala-arvoisemmassa asemassa. Palautetta ja rakentavaa palautetta on ihan eri pyytää, kuin mieltä pahoittavia haukkumisia. Ylhäällä olevissa kommenteissakin on haettu vain ja ainoastaan toisen mollaamista ja alas lyömistä. Kirjoittaja on tuskin ajatellut, että laitanpa nyt hieman palautetta, jotta bloggaaja oppisi tekemään “oikein”.
Olisin voinut tehdä kunnon puolustuspuheet kaikkien kommenttien jälkeen, mutta eihän siitä olisi yhtään mitään hyötyä mihinkään suuntaan. Loppujen lopuksi on aivan sama mitä sanoo, on se kuitenkin väärin. Tai toisaalta onko sillä edes mitään merkitystä mitä muut ajattelee. Tärkeintähän on, että elää ja toimii omien arvojen mukaan.
Tämä postauskin oli tavallaan turhaa ilkeiden asioiden esille tuomista. Toisaalta välillä on ehkä hyvä pysähtyä miettimään ja nähdä asioita eri valosta. Näissäkään kommenteissa ei oikeasti loukattu vaan ne ovat ihan turhanpäiväisiä negatiivisia sanoa, jotka eivät hyvää mieltä jaa. Nämä ovat myös todella todella pientä verrattuna esimerkiksi siihen millaisia juttuja moni muu bloggaaja, joilla on hurjan paljon lukijoita ovat joutuneet lukemaan. Onneksi moni on tarpeeksi vahva ymmärtääkseen, että muiden ilkeillä sanoilla ei ole mitään merkitystä. Ei silti ole väittäminen, etteivätkö ne tuntuisi pahalta. Kukaan ei ansaitse mielipahaa, jota joku toinen vain ilkeyttään aiheuttaa.
Näiden ikävämpien aiheiden jälkeen muistan kuitenkin taas jälleen kerran olla kiitollinen monesta asiasta. Olen äärimmäisen kiitollinen ystävistä, jotka ovat aina tukemassa ja kannustamassa. Muiden mielipiteistä huolimatta olen äärimmäisen kiitollinen rakastamastani työstä. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa naisten ympärillä, jotka ovat olleet aina läsnä ja ovat osoittaneet täyden rakkautensa ja muistuttaneet minun erityisyydestäni, eivätkä koskaan ole masentaneet tai lannistaneet minkään asian suhteen. Olen kiitollinen, että olen äidiltäni oppinut ystävällisyyden merkityksen. Olen kiitollinen puolisosta, jonka kanssa voin kokea olevani tasavertainen ja jonka kanssa voin jakaa elämässä aivan kaiken.
Ihanaa iltaa teille ihan kaikille erityisille ja ihanille <3
Ps. Kuvassa on minun ja isoäitini kädet. Kiitos Maikki-Mummulle jokaisesta lämpimästä hetkestä ja siitä, että hän on saanut jokaikisen ympärillään olevan ihmisen tuntemaan itsensä erityiseksi. Se on taito, joka meidän jokaisen olisi hyvä opetella.
Summary in english: In certain forum mostly women are discussing about blogs and blogger in such a way that I see as rude and stupid. They are basically saying just bad things about person they do not even know personally and I don like that. One issue discussed widely in this forum is that blogging is all about money and advertisement. I do not want to take part in this conversation but still want to say that no-one of us has not the right to poor-mouth or criticize anybody in unjustified manner with the aim of just hurting someone´s feelings.
For luck there is always much more positivity in the world than negativity. Shall we all just spread happiness and joy to people around us. It is much easier to be happy and enjoy the life among positive and joyful people:)!
67 Comments
Sandy
13.11.2014 at 18:28Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, ja niin pois päin. Suomi on kateellisuuden luvattu maa, eikä eteenpäin menemistä ja onnen ja menestymisen tavoittelua arvosteta niinkuin muualla maailmassa. Jokainen, joka on blogia yhtään pidempään pitänyt tietää, että harrastuksen lisäksi se on mitä suurimmassa määrin työtä, ja sellaisenaan on aivan ymmärrettävää tavoitella työstä myös jonkinlaista hyödykettä. Minä ainakin olen saanut sinulta paljon, niin bloggaaja-esikuvana kuin asiasisällölisesti. Onnea siis uudesta etapista!
Mona
15.11.2014 at 21:22Kiitos super paljon Sandy tsempistä <3
Niina
13.11.2014 at 18:34Me kaikki ollaan enemmän tai vähemmän sisäisesti “likaisia”. Tärkeintä on löytää Jumalan anteeksianto ja hyväksyntä.
“Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Roomalaiskirje 3:22-23
Mona
15.11.2014 at 21:23Näinhän se on.
Tiina
13.11.2014 at 18:53Kateellisten panettelua ja turhaa mollaamista. Katse kohti tulevaa ja uusia tuulia, älä anna kenenkään hidastaa sun tahtia!
P.S. Ihastellen vieläkin kaulakorua, olipa hyvä löytö
Mona
15.11.2014 at 21:24Niiiin kiva, että tykkäsit siitä!! :) Sopi sulle super hyvin:) Toivottavasti törmäillään taas :)
anna
13.11.2014 at 19:01Siinä mielessä keskustelupalstailijat ovat oikeassa, että blogistasi on kadonnut persoonallinen ote. Jokaisessa postauksessa mainostetaan jotakin rahankiilto silmissä. Eikä ne kirjoitus- ja kielivirheet varsinaisesti nosta blogin arvoa. Tämä kommenttini ei ole kateuden vallassa kirjoitettu, vaikka siihen on monen helppo vedota.
johanna
13.11.2014 at 19:27Teetkö sinä anna työtäsi rahankiilto silmissä? Tuskinpa. Kyllä se on niin, että jokainen vähänkään kunnianhimoinen ihminen haluaa tehdä työnsä hyvin. Ymmärtääkseni bloggaajien toimenkuvaan kuuluu myös mainostaminen niistä tuotteista joista itse pitävät. Se nyt vaan kuuluu tähän konseptiin.
Ja oikeinkirjoitus; tietääkseni Mona ei ole äidinkielen lehtori vaan ihan tavallinen tallaaja ja vitsit, juuri siksi hänestä niin pidänkin!! Aivan varmasti lukijat jotka haluavat täydellistä kielioppia hakeutuvat sellaisten blogien sivustolle.
Ja vielä sen verran, että eipä tuo kommenttisi ainakaan hyvyydelläkään ollut kirjoitettu….
ilts
14.11.2014 at 10:04Itse arvostan hyvin kirjoitettua ja jäsenneltyä tekstiä. Seuraan kuitenkin monia blogeja, joiden kieliasu ei aina ole kaikkien kieliopin sääntöjen mukainen. Annankin paljon anteeksi, mikäli kuvat ovat laadukkaita. Tai toisaalta annan paljon anteeksi, mikäli teksti on erinomaista mutta kuvat heikkoja tai puttuvat kokonaan. Monan kuvat ovat laadukkaita, ja teksti välillä vähän höpsöä, muta haitanneeko tuo. Pääasia on, että tulen siitä hyvälle tuulelle :)
Mitä taas ilkeään kirjoitteluun tulee, se on mielestäni ällöttävää. Kenellä olisi oikeasti pokkaa sanoa samat asiat ääneen ja vasten toisen kasvoja? Toki välillä itsekin ajattelen, että “kylläpä tuo bloggaaja näyttää väsyneeltä, kamalat silmäpussit” tai “huh en itse ostaisi itselleni tuollaisia kenkiä”, mutta miksi sanoisin (kirjoittaisin) sen ääneen? Miksi tahallani pahoittaisin toisen mielen? En miksikään. Some tekee ilkeilystä liian helppoa, ja on ikävää, että bloggaajat joutuvat sen kohteeksi.
ps. Muista Anna kongruenssi: “Eikä ne kirjoitus- ja kielivirheet varsinaisesti nosta blogin arvoa.” > EiVÄTkä ;)
Mona
15.11.2014 at 21:28anna,
Onko työn tekeminen rahan kiilto silmissä olemista??:OO Plus, että mainostan vaan ja ainoastaan asioita joista pidän. Paljon täällä näkyy juttuja täysin “ilmaiseksi”. Oon kyllä sun kanssa täysin eri mieltä tuon suhteen. Enkä oo missään vaiheessa kateuteen vedonnut. Lähinnä tulee surku miten toiset eivät osaa iloita toisten puolesta. Ja mitä sitten vaikkei ole loistavaa oikeinkirjoitusta, joka nostaisi blogin arvoa?!!? Blogimaailma on täynnä blogeja, joissa on täydelliset tekstit. Mun mielestä pitäisi oppia ottamaan vähän rennommin, eikä aina vaan tavoitella täydellisyyttä.
johanna,
komppaan.
ilts,
Kiitos ihanasta kommentista <3 Ja todellakin some on tehnyt ilkeilystä niiiiin helppoa ja sille on myös muka lupa:OO Outoa.
Jaana
13.11.2014 at 19:06Voi ei….törkeähän tuo kirjoittelu on…Mulla nousi pala kurkkuun ja tuli tosi paha mieli sun puolesta. Eihän me tunneta, mutta sen verran kuitenkin, että väittäisin milloin vain ja kenelle tahansa, ihan täysillä sun olevan yksi herttaisimmista ihmisistä, ketä “tunnen”.
Sanot kuitenkin itse tosi hyvin: “Loppujen lopuksi on aivan sama mitä sanoo, on se kuitenkin väärin. Tai toisaalta onko sillä edes mitään merkitystä mitä muut ajattelee. Tärkeintähän on, että elää ja toimii omien arvojen mukaan.”
Se on jännää, että ihan oikeasti aivan varmasti ihan jokainen meistä on pohjimmiltaan ja syvimmiltä tunnoiltaan hyvä ja hyväntahtoinen ihminen. Miksi sitten kuitenkin on niin paljon niitä, jotka näennäisesti ainakin tuntuvat kovin mielellään kirjoittavan tuollaisia ilkeilyjä. Mikä lienee on se viehätys siinä, että anonyymisti tuntuu olevan niin mukavaa(?!?!?!?!?) arvostella muita negatiiviseen sävyyn.
Tuosta naisten keskinäisestä ilkeilystä vielä pakko lisätä yksi aika mielenkiintoinen juttu….Olen tässä työttömäksi jäätyäni käynyt uraohjauksessa ja jutellut muutaman rekrytoinnin ammattilaisen kanssa. Ohje, minkä olen saanut heiltä kaikilta: Älä laita CV:hen valokuvaasi. Ihmeteltyäni, että miksi, niin vastaus on kuulunut, että monissa yrityksissä rekrytoinneissa hakemusten ensimmäisen läpikäymisen tekee yleensä (vanhempi) naishenkilö. Nämä headhuntereina työskennelleet (sekä miehiä, että naisia) sanoivat hyvin painokkaasti, että mun hakemus mennee suoraan ö-mappiin ihan vain ja ainoastaan valokuvani takia – “Olet liian kaunis”. Tällä hetkellä teen empiiristä käytännön koetta…mielenkiintoista nähdä, millaiseen työpaikkaan päädyn ja pääsenkö haastatteluihin kuvallisen vai kuvattoman CV:n siivin….
Mona
15.11.2014 at 21:31Omg. Ihan käsittämätön toi cv homma. Oon aika sanaton. Kerro mullekin sit tutkimuksen tulokset!!
Niin tai näin tiedän, että saat hyvän paikan missä tuut varmasti viihtymään <3 :)
Haleja <3<3<3
mama
13.11.2014 at 19:11Täytyy sanoa, että ei voi ihmissydän ymmärtää tuollaista tietoista pahuutta. Niin surullista. Ja aikoinaan kun ensimmäistä kertaa kuulin tästä ko. sivustosta en voinut ymmärtää miten juuri niissä? Ihan uskomatonta!
Mutta sellaista tämä maailma on, ei voi kuin pysyä vahvana, uskoa itseensä ja jättää puheet taakseen. Koska, aivan kuten kerroit, tuollaiset panettelut ja haukkumiset kertovat vain ja ainoastaan niistä ihmisistä joista ne on lähtöisin.
Onkohan näillä haukkujilla hyvä mieli? Saavatko he tosiaan energiaa aiheuttamalla pahaa mieltä toisille? Millainen koti heillä mahtaa olla ja millaiset arvot elämässä? Voi vaan arvata…
Mutta parempi on jättää ikävät kirjoittelut omaan arvoonsa ja keskittyä positiivisiin asioihin.
Raksu muru <3
Mona
15.11.2014 at 21:32Niin luulisi, ettei tällainen avautuminen kovin paljon mieltä kohota, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Kullakin tapansa :D Raksu<3
Kristiina
13.11.2014 at 19:33Tämä nettiaika on siitä huono, että tuollaiset tylsät kommentit jää elämään. Ei olisi varmaan sullekaan ollut mikään iso juttu, jos tietäisit, että pari kaverusta kahvipöydän ääressä heittää pari negatiivista kommenttia sun blogista ja sitten purkauduttuaan asiasta varmaan palaavat sitä lukemaan, kun on saanut sen ärsyttävän asian pois mielen päältä. Mutta se on ihan eri asia lukea itse niitä kommentteja, mitkä aikaisemmin oli esillä vain jossain kahvipöytäkeskusteluissa. Ja pakostihan siitä tulee paha mieli. Tyhmiähän noi kommentit on, mutta voisko olla, että tämä vähän yllättävä suunnan muutos on saanut ihmiset purkautumaan. Olin itsekin sun pitkäaikaisena lukijana todella yllättynyt muutosta, niin paljon, etten osannut edes oikein onnitella, kun en tiennyt mitä sanoa. Ehkä jotkut haluaa vaan nähdä asiassa ne negatiiviset puolet ja purkavat sitten pitkällä aika välillä pakkautuneet negatiiviset ajatukset blogista noin hölmöllä tavalla. En olisi edes osannut ajatella, että päätyisit tonne palstalle. Onneksi sä olet vahva nainen eikä sun tarvitse tuollaisesta välittää! Kannattaa suhtautua tohon palstaan vähän niin kuin vessan seinään, juttujen taso on samaa luokkaa ja sillä tavoin niitä voi asettaa vähän perspektiiviin. Älä anna noilla asioilla olla vaikutusta suhun!
Ja halusin vielä onnitella blogimuutosta tässä postauksessa! Uudet tuulet tuo mukanaan varmasti paljon kaikkea hyvää. :)
Mona
15.11.2014 at 21:35Eihän nää tosiaan ongelma oo, mutta herättää kyllä ajattelemaan ja muistuttaa siitä miten erilaisia ihmiset on. Ja kiitos onnitteluista <3 :) Oon kovin innoissani uusista tuulista :)
Essi
13.11.2014 at 19:45Tosi hyvin kirjotettu postaus! Ite mietin samoja asioita tosi usein. Varsinkin viime aikoina, kun eräs perheeseen (ei onneksi siihen ydinperheeseen) kuuluva henkilö on aiheuttanut omilla toimillaan pientä draamaa. Tämä henkilö on kova arvostelemaan muita ja heidän tapaansa elää elämäänsä. Kaikki pitäisi tehdä tietyn kaavan mukaan (mitä hän on tietysti seurannut) ja nyt sitten vertaa omaa elämäänsä mun elämääni ja mähän olen huonompi ihminen, koska elän “väärin”. Onneksi mulla ei oo mitään tarvetta tommoseen ja jätän tämän henkilön mielipiteittensä kanssa huomioimatta ja elän omaa elämääni just sillä tavalla kun se itelle tuntuu hyvältä! Yleensä näillä ihmisillä on joku asia omassa elämässään huonosti ja he sitten purkavat sen muihin. Jos ei oikeasti ole mistään tai kenestäkään mitään hyvää sanottavaa, niin parempi vain pitää suunsa kiinni ja sormet pois näppikseltä.
Paljon tsemppiä sinne ja on meitä semmosiakin ihmisiä, jotka toivoo kaikille pelkkää hyvää ja onnistumisia! :)
Mona
16.11.2014 at 12:02Kiitos paljon tsempeistä Essi!! :) <3
Sonja
13.11.2014 at 19:55Tuli aivan äärettömän paha mieli sun puolesta. Oot ihana ja upea ihminen, sydän puhdasta kultaa, muista se aina! <3
Mona
16.11.2014 at 12:04Sä oot tärkee <3 Haleja muru<3
Saia
13.11.2014 at 19:55Julkinen ammatti tuo varmasti paljon pahaakin, hyvän ohella tietenkin. En sano, että se on oikeutettua, mutta bloggaaminen ei tosiaan ole heikkohermoisten hommaa.. :) Ihmisten luonteesta kertoo varsinkin se, että haukkumista harrastetaan “selän takana”, eikä uskalleta ko. blogissa kritisoida. Ja se raha, eiköhän jokainen meistä tee töitä loppupeleissä rahan takia.. :) Mutta, parista asiasta olin valitettavasti samaa mieltä. Jos ammattina on kirjoittaminen, olisi hienoa, että edes yhdysanat kirjoitettaisiin oikein. Teksti olisi tällöin paljon mukavampaa lukijan kannalta. Ja ne “vatsalihas-kuvat”, niiden funktiota en ihan joka viikko ymmärrä.. Mutta ehkä ne sopivat Fitfashionin puolelle..
Mona
16.11.2014 at 12:15Jep bloggaaminen ei tosiaan oo välttämättä kaikkein herkimpien hommaa.. Sitä asettaa itsensä tosi haavoittuvaiseen asemaan. Ja sitä mäkin, eiköhän jokainen meistä tee töitä elääkseen vaikka työtä kuinka rakastaisi ja siitä nauttisi :) :)
Onneksi blogimaailma on täynnä sellaisia blogeja, joissa on täydellistä tekstiä ja ei lainkaan vatsalihaskuvia;) Tietty palaute on aina tervetullutta, mutta itse oon sitä mieltä, ettei täydellisyyteen kannata edes pyrkiä. Itse saan ainakin ihan liikaa stressiä jos alan ottamaan hirveesti paineita tekstistä ja siitä milloin saa näkyä vatsaa ja milloin ei. Tykkään itse ihan hurjasti blogeista, joissa näkyy treenikuvia ja myös niitä vatsoja :D Esim ByKiki kuuluu yksiin inspiroivimpiin suosikkeihini. Mun mielestä on kiva tehdä samantyylisiä juttuja omassa blogissa, mistä tykkään muiden blogeissa. Jos alan liikaa miettiä mitä en saa tehdä ja miten väärin jotkut asiat ymmärretään kärsii blogin rentous ainakin mun omalta kannalta. Mielummin teen omalla rennolla otteella ja nautin hommasta. Se on vaan fakta, että kaikki ei oo yhtä hyviä kirjoittajia. Bloggaamista ei mun mielestä voi verrata esimerkiksi painettuun mediaan. Täällä mä kirjoittelen kuitenkin hyvin epävirallisesti kaikista asioista vaan omasta näkökulmasta ja omasta arjesta. Ja kyllähän mä toivon, että olisin super hyvä kirjoittamaan ja huomaisin kaikki virheet. Hienoahan se olisi!! :) Toisaalta toivon myös, että osaisin laulaa ja puhua sujuvasti monta eri kieltä. Ihan onnellinen oon silti vaikkei nää jutut multa sujukkaan. Ja aika hyvin oon loppujen lopuksi pärjännyt myös surkealla äidinkielelläkin;) Elämässä on niin paljon muutakin kuin täydellisyyteen pyrkimistä:)
Salla
13.11.2014 at 20:17Mä oon iloinen sun puolesta, että saat blogille uuden kodin, joka tarjoaa sulle enemmän. Aikoinaan aloin lukemaan sun blogia positiivisuuden, matkailun ja muodin ansiosta. Joka blogissa on jotain, mitä haluaisi muuttaa. Ajattelee, että itse tekisin toisin, joskus jopa paremmin tai joku ei miellytä. Mutta samaan aikaan paljon itseä kiinnostavia asioita, koska blogia palaa lukemaan. Muutaman kerran olen lukenut noita ikäviä keskusteluita, koskaan en ole ottanut niihin osaa miltään kannalta, muuta kun ehkä tukenut bloggaajaa postauksen kommentteihin. Yllä olevissa kommenteissa tuli mun mielestä vaan ilmi se pieni katkeruus miten blogi on muuttanut suuntaa ja jaarittelua miten se ei enää miellytä, mutta ei silti osaa jättää lukematta. Ei mielestäni suurempaa haukkumista, epäilyjä toki ja koska se kohdistuu sinuun, niin varmasti se koskettaa väkisinkin. On hienoa, että teet sitä, mikä sinut tekee iloiseksi. Kieltämättä tämä fitness trendi ei itseäni kiinnosta ja koska se ottaa aina vaan isompaa roolia blogissasi, ovat minun käyntikerrat vähentyneet. Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään, käyttää omaa aikaa siihen, että arvostelee muiden valintoja keskustelupalstoilla tai paheksuu kommenteissa bloggaajan elämää. En edes viitsi aloittaa kateelliset sitä tätä ja tota, koska se on itsestäänselvyys tai ainakin yksi iso peruste. Toivottavasti saat asiasta mielenrauhan, pian tunnepuoli on taas balanssissa ja muistaa enää ne oikeasti tärkeät asiat elämässä. Oot upea persoona, älä koskaan anna muiden laittaa rimaa alemmas. :) Muista, että nää ikävät tyypit on todella harvassa ja pääasiassa sua seuraa mahtava porukka. Kuten sanottu, monesti siellä taustalla on jotain, mikä saa ihmisen purkamaan pahaa oloa tällä tavalla. Se kertoo susta paljon, että ymmärrät sen.
Mona
16.11.2014 at 12:18Salla, matkailua on tulossa ensi vuonna ja PALJON!!!!!;) Kirjoitan aiheesta hyvin pian lisää. :)
Ja näiden keskustelujen suhteen oon tosiaan ihan balansissa, ne vaan herättää ajatuksia ;) En missään nimessä niitä jää sen enempää murehtimaan vaan lähinnä surkuttelin ilmiötä niiden taustalla.
Ja kiitos super kivasta ja kannustavasta kommentistasi <3 :)
Marissa
13.11.2014 at 20:17Moikka! En oo aiemmin kommentoinut mitään, mutta nyt on pakko kun ymmärrän niin hyvin mistä puhut ja tuli oikein surku sun puolesta. Kateus on ihan kamalaa ja mitä oon lukenut, niin Suomessa se taitaa olla ihan pahinta luokkaa koko maailmassa. Ei taida ihmiset ymmärtää mitä aiheuttavat sanoillaan, yrittävät kai itse saada paremman olon. Tuntuu vaan niin älyttömältä, että käytetään omaa aikaa toisten asioiden ruotimiseen ja haukkumiseen.
Toivon sulle tosi paljon tsemppiä kirjoitteluun ja kuvaamiseen, yritä pitää mieli positiivisena ja tee juuri se mitä itse tykkäät ja tahdot. Tämä on sun blogis ja sitä seuraa ne ketkät tahtovat! Kateelliset kadotkoon maan alle ja hävetköön.. ;) <3
http://blogit.fit.fi/sairaankaunismaailma/
Mona
16.11.2014 at 12:24Voi kiitos paljon Marissa tsemppaavasta kommentista <3 :) Ja näinhän se on. Bloggaamisessa ylipäänsä. Tekee sitä omaa juttuaan:)
Tanja
13.11.2014 at 20:22Osuit naulan kantaan kirjoituksessasi. Mun mielestä nämä negatiiviset kirjoittelijat voisivat vaan seurata niitä blogeja jotka sitten heidän mielestään on hyviä. Miksi lukea blogia joka heidän mielestään on täynnä virheitä ja vääränlaisia kuvia? Mä olen iloinen sun puolesta, kun pääset muutamaan Fitfashionin puolelle. Aiemmin kirjoitit itsenäisesti, mutta lukijakunnan lisäännyttyä ja kirjoituksen muokkauduttua paremmiksi ja sinua kuvaavammiksi kiinnostui Costume sinusta persoonana ja kirjoittajana. Tähän kuuluu tietysti Costumen kautta ja muuta kautta tulevien yhteistyökumppaneiden tuotteiden mainostus. Siihenhän se yhteistyö yleensä perustuu. Nyt olet viimeisen puolen vuoden, ehkä vuoden ajan kiinnostunut enemmän ja enemmän treenaamisesta, vaikka se on aina ollut mukana. Treenisi on tuottanut tulosta, todella hienoa tulosta, joten en yhtään ihmettele, että siirryt tuolle toiselle portaalille. Blogisi käsittelee nykyään niin paljon tuota kaikkea, terveellistä elämäntapaa, ravintoa, treenaamista ja muotia ja kauneutta, joten siinä on hyvä paketti Fitfashionin puolelle! Onnea uusiin tuuliin! :)
Mona
16.11.2014 at 12:28Jes mahtava kuulla, että tulee sun mielestä olemaan hyvä paketti Fitfashionille! :) Täällä ollaan kovin innoissaan uusista tuulista:) Costume on ollut loisto blogikoti vuoden, mutta nyt kun lehtikin tulee loppumaan on hyvä sauma tarttua uusiin haasteisiin, vaikka toki Costumen nettiporukkaa tulee ikävä, mutta onneksi eivät he täältä mihinkään katoa:) Meillä alkaa Eetun kanssa tammikuussa uusi vaihe elämässä joten siksikin tämä blogimuutos tulee tähän väliin. Välillä on kiva tehdä jotain uutta ja jännää:) Vaikka todellisuudessa blogi jatkaa tutulla arkisella hömppälinjalla edelleen;) Kiitos paljon onnitteluista :)
Maria A.
13.11.2014 at 20:36Voi Mona!
Tuollaset kirjotukset saa kyllä tosi surulliseksi. Nuo on just niitä juttuja, jotka kannattaa jättää täysin omaan arvoonsa: tekstit kertovat vain ja ainoastaan karua kieltään niiden kirjoittajista… Niihin ei todellakaan kannata tuhlata yhtään sen enempää energiaa.
Sä olet niin ansainnut kaikki ne ihanat ja jännittävät mahdollisuudet, joita tuleva muutos varmasti tuo mukanaan.
Ilon ja onnen hetkiä uusiin tuuliin! <3
Mona
16.11.2014 at 12:29Jep todellakin jättää omaan arvoonsa. Välillä on kuitenkin hyvä herättää hieman pohdintaa yleisesti tuon ilmiön takana.
Ja kiitos super paljon <3<3 :) Kirjoitan ihan pian lisää uusista jutuista. Tammikuussa tulee blogiin nimittäin rutkasti lisää uutta sisältöä:)
Maria
13.11.2014 at 20:39Hei Mona. Lämpimät onnitteluni sinulle uudesta tilanteestasi. “Karavaani kulkee ja koirat haukkuu” :). Jokainen pitäköön itse omana häpeänään oman alhaisuutensa. Kateus on se, joka saa pahat kielet laulamaan. Tämän tiedän kokemuksesta ja elämänkokemuksesta. Ole vaan iloinen ja onnellinen edelleenkin. Luen blogiasi säännöllisesti ja olet tullut jollakin tapaa läheiseksi, vaikka minulla on oma perhe ja työ, enkä ole enää kovin nuorikaan :). Aletaan vaan valmistautua jouluun, siinä se tämä pimeyskin jää toiseksi. t. Maria
Mona
16.11.2014 at 12:30Kiitos Maria <3:) Täällä ollaan innoissaan uudesta kodista :)
Ja voi kiitos muutenkin ihanista sanoista <3 Vastaanotan myös vinkin!! :D Todellakin aletaan valmistautumaan jouluun – ihanaa <3 <3 :)
Mikko
13.11.2014 at 21:03Höh höh. Eipä auta paljon sanoa, että älä välitä. Kyllähän nuo aina tuntuu… Ja kun se ei lopu ikinä. Noh onneksi ei ole meidän karma :) Pitää vain koittaa sivuuttaa ja koittaa ottaa nuo keskustelut ‘viihteenä’. Ihmisillä on mielenkiintoisia ajatuskuvioita, joita ei itselle kyllä heti tulisi mieleen.
Jos kyseessä on se v-alkuinen ajatushautomo, niin pelottavinta minusta kyllä on, jos noilla kirjoittajilla on lapsia (toivottavasti ei – muuten meidän tulevaisuus näyttää aika synkältä, jos tuo maailmankatsomus tarttuu). Siinä olisi lastensuojelulle aika monta casea ja pelastettavaa. Peace :) Tsemppiä ja onnea kaikkeen uuteen!
Mona
16.11.2014 at 12:31Mikko <3 Sä oot ihana:)
Hihiih ajatushautomo :D Repesin.
Ja kiiiitos paljon Mikko tsempeistä <3 :)
Piia
13.11.2014 at 22:29Issand Jumal ja kurat missugusi idioote siia maailma ikka mahub ütlen mina. Anteeksi niille jotka ymmärtävät, mutta tuli paha mieli ja iski viha Monan puolesta. Vaikka hyvinhän loppuviimeksi kävit asian läpi.
Onhan se niin, että ei kukaan meistä pyhimys ole, mutta nettipanettelu on mun mielestä turhin asia maailmassa. Täytyy olla elämä surkeaa, että sellaista täytyy harrastaa.
Joo, kieli on tärkeä osa blogia, mutta kuten joku sanoi, et ole äidinkielen lehtori, kuten vaikka kolmistaan-blogin Karkki. Ja toki, en itsekään jatka klikkailla selkeästi kaupallisia postauksia missään blogissa auki, olen niin täynnä niitä, mutta fakta on että niistä bloggaajat tienaavat elantonsa, joten ei niistä kannata purnata. Klikkaa ken klikkaa. Se netin kauneus on siinä että se on yhä aina ja edelleen World Wide Web, voi aina klikkailla muualle jos ei kiinnosta.
Ja voin sanoa että sun hymystä ei ole aitous kadonnut mihinkään! Enkä usko että oot yhtään epäsuosittu – itse luen tätä henkilökohtaisesti enemmän kuin Xenian tai Mariannan blogeja, vaikka onhan niissäkin välissä kiinnostavaa tavaraa :)
Piia
13.11.2014 at 22:39…Ja lisättäköön vielä, että kyllä tässä itsekin välissä tuntee kateellisuuden piston kun toivoisi että edes yksi oma blogi menestyisi, varsinkin niinä päivinä kun pankkitili on varsin tyhjä. Erityisesti siinä vaiheessa pisti kun oma serkku aloitti vihdoin kirjoittamaan muotiblogia ja kahdessa kuukaudessa oli ID inspirationin listoilla (se oli nähtävissä että siitä kyllä tulee hyvä kunhan se nyt sen sai aloitettua), mutta eipä se multa ole herranjestas pois! Jos nyt ottaisi oikein kaupallisen tähtäimen ja alkaisi kirjoittamaan jostain übermediaseksikkäästä aiheesta, niin ehkä onnistaisi. Tai sitten ei. Mutta enemmän duunia se nyt ainakin vaatisi.
Eniten kirjoitan tuota pääblogiani kuitenkin sellaisena henkilökohtaisena Virossa opiskelun promoprojektina, sillä haluan murtaa ennakkoluuloja, joita täällä opiskeluun liittyy. Ja kyllä blogin kirjoittaminen ilman suurien massojen tuomaa menestystäkin antaa paljon! Olen innostunut valokuvaamaan ja tallentanut niin omaa kuin perheeni elämää tänä vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin! :)
Mona
16.11.2014 at 12:45Kiitos Piia tosi kannustavasta ja asiallisesta kommentista!! :) Mä oon niin samaa mieltä, että onneksi netti on täynnä kaikkea ja jokaiselle löytyy varmasti jotain.
Ja tuosta bloggaamisesta. Oon niin samaa mieltä, se antaa ihan hurjasti!! Juurikin valokuvaamisen ja elämän tallentaminen on mahtavaa. Perhekin pystyy seuraamaan juttuja blogin kautta:) On tää vaan ihan mahtavaa hommaa. Päivääkään en oo katunut, että oon aikoinaan bloggaamisen aloittanut. Vaikkei siitä olisi työtä tullut bloggaisin jokatapauksessa. <3 :) Kivaa sunnuntaita sinne Piia!! :)
Piia
16.11.2014 at 21:53Kiitos Mona ja hyvää alkavaa viikkoa sinnekin! :)
Sanna
13.11.2014 at 22:45Olen lukenut blogiasi monta vuotta eikä minulla ole sinusta mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Olet kaunis, ihana ja onnesi hehkuu (näköjään myös monen katkeran ihmisen sydämeen). Itseäni ihmetyttää sama asia, miten ihmiset pystyvät puhumaan tai edes ajattelemaan toisista tuolla tavalla. He tuskin tietävät kuinka onnellinen on ihminen, joka osaa iloita muiden onnesta ja ajatella kaikista hyvää. “Your job is not to judge. Your job is not to figure out if someone deserves something. Your job is to lift the fallen, to restore the broken and to heal the hurting.” Toivotaan, että vielä jonain päivänä jokainen noista ihmisistä tajuaa ettei onni omaan elämään löydy polkemalla muita alaspäin. Ja sinulle toivon kaikkea hyvää ja kaunista, mitä elämällä on tarjottavana.
Mona
16.11.2014 at 12:47Voi kiitos Sanna kauniista sanoista ja ihanasta kommentista <3 Sulle myös kaikkea hyvää ja paljon haleja <3<3 :) :)
Vilma P.
13.11.2014 at 23:09Oot poikkeuksellisen aito, herttainen, ihana, kannustava, positiivinen. Kaunis, sisältä ja ulkoa. Tuntuu, että muiden ihmisten on välillä vaikea kestää muiden muutoksia tai eteenpäin menoa. ;) Odotan innolla uutta blogiasi! <3
Mona
16.11.2014 at 12:48Voi ihana Vilma <3<3 Ihan voisi kopioida kyllä nuo sanat kuvaamaan sua <3
Paljon haleja <3:)
ullakko
13.11.2014 at 23:15Turha nettianonyyminä länkyttäminen on typerää, mutta niin on tämä ikuinen kateuteen vetoaminenkin. Mielestäni monessa blogissa, myös tässä, on paljon ärsyttävää ja huonoa, eikä sen toteaminen purkaudu kateudesta. Mitä jos joistain seikoista, tyyleistä tai huonosta kielenkäytöstä ei vaan syty? Vaihtakaa jo levyä.
Mona
16.11.2014 at 12:51Heiiiii kuule. Näinhän se on. Aina jokaisesta löytyy jotain ärsyttävää, kauheeta ja etovaa. Eihän se tämän postauksen pointti ollutkaan. Vaan se, että miksi muiden ärsyttäviin juttuihin pitää puuttua ja miksi pitää lannistaa toisia. Eihän sillä ole mitään merkitystä onko se kateutta vai mitä se on. Toisen parjaamista jokatapauksessa. Mitä siitä hyötyy, että haukkuu muita? Pitää itseään jotenkin suuremmassa ja paremmassa arvossa? Ei meistä kukaan ole täydellinen, eikä koskaan tule olemaan. Positiivisuudella ja hyvällä mielellä pääsee kuitenkin paljon pidemmälle ja saa itsekin hyvää mieltä omaan arkeen. Oliko sulla tämän kommentin kirjoitettua tosi onnellinen ja hymyilevä olo? Uskallan epäillä. Kokeile sinäkin joskus vaihtaa levyä ja antaa rakkauden pursua sisältä :)
xeniaandersson
13.11.2014 at 23:21Ihanaa kun tuut tänne ensi viikolla. Oot rakas ja ansainnut kaiken!<3
Mona
16.11.2014 at 12:52No niiiiiiin on <3 Ihan parhautta päästä halimaan teitä kaikkia <3 Ja Maxin otan tietty sit mun unikaveriks :D Hih, koiraterapiaa <3 :)
Kristiina
14.11.2014 at 00:13Voi miten paha mieli mulle tulikaan noista kirjoituksista, miten paha mieli ihmisellä on, että se pitää purkaa tuolla tavalla, haukkumalla :(
Onneksi sulla on rakas lähipiiri ja ystäviä, joihin voit tukeutua. Lämpimiä ajatuksia ihanalle Monalle <3 pus
Mona
16.11.2014 at 12:52Kiitos Kristiina <3 Haleja myös sinne <3
Tällaiset herättää vaan pohtimaan ja ajattelemaan asioita ja ilmiöitä taustalla. Ihan virkistävää välillä;) :D
Hilla
14.11.2014 at 03:09Luen blogiasi todella harvoin, enkä koskaan kommentoi (käyn harvakseltaan lukemassa keskustelupalstoja). Näin kuitenkin yöllä unta odottellessani päädyin tänne ja tekstin luettuani aloin pohtimaan blogeja sekä niistä kirjoittelua keskustelupalstoilla.
Päällimmäisenä ajatuksena minulle nousi vain kysymys, miksi blogien sisällöstä ei saisi keskustella keskustelupalstoilla varsinkin silloin jos keskustellaan sisällöstä, kirjoitusvirheistä, blogin muuttuneesta fiiliksestä,blogin muuttamisesta uuteen ympäristöön jne.? Kun itse katson lauseita (jotka ilmeisesti ovat keskustelupalstoilta löytyneet), näen suurimmaksi osaksi arvostelua blogista ja siitä millaisen kuvan ihmiset saavat sinusta blogin kautta (ja varmasti tämä kuva ei ole se mitä aidosti olet).
Ei ole olemassa työtä jossa arvostelua ei olisi jossain muodossa ja haluan antaa omasta työmaailmastani esimerkin.
Teen itse töitä ryhmäliikunnanohjaajana ja tiedän että pukuhuoneessa keskustellaan tunnin jälkeen jumpan sisällöstä niin positiivisessa kuin negatiivisessakin muodossa. Osa näistä keskusteluista päätyy keskuksen palauteboksin puolelle niin päivää piristävinä viesteinä kuin välillä mielialaa laskevina lauseina. Tottakai yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta silti aina joukossa voi olla niitä jotka eivät tykänneet tunnistani tai esim. jostain uudesta työosasta tai liikkeestä jne. Mukana on varmasti myös ihmisiä jotka ovat nähneet kehitykseni ohjaajana ja heillä on mielipiteitä onko kehitykseni mennyt hyvään vai huonoon suuntaan.
Ihmiset ovat uteliaita ja keskustelevia, ja haluavat tietää miten muut saman kokeneet asiasta ajattelivat. Olen itse asettanut itseni ryhmien eteen tekemää työni ja aina arvosteltavaksi saakka. En voi kehittyä ilman palautetta, mutta palautetta kohtaan tulee osata olla kriittinen. Minun pitää vain hyväksyä että minua arvostellaan työni perusteella.
Itse ajattelen että netin keskustelupalstat ovat kuin kuntokeskuksen pukuhuone, mittasuhteet (kuntokeskus vs. internet) vain ovat erilaiset. Tunnin jälkeen keskustelu käydään usein vielä keskuksen sisäpuolella, mutta ei kuitenkaan tunnilla, siinä missä blogista keskustelu käydään netissä, mutta blogin ulkopuolella, eli esim. keskustelupalstoilla.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on asia erikseen, eikä se ole suvaittavaa missään, mutta kaikki se mitä annamme itsestämme ulos työtä tehdessämme on vapaasti ihmisten arvioitavissa.
Blogit elävät sillä että ne herättävät tunteita lukijoissaan,joten saako vain positiiviset tunteet tuoda julki?
En tiedä katosiko punainen lanka tästä kirjoituksestani, mutta toivottavasti tästä saa selville jotain mitä tarkoitin.
Enni
14.11.2014 at 09:20En ole lukenyt yhtäkään palstaa, mutta ainakin muualla toimii sellainen periaate, että 10 negatiivista palautetta ja yksi positiivinen. Aina kaikilla tuntuu olevan vaan negatiivista sanottavaa…
Mä opetan oppilailleni kritiikissä hampurilaismallia, siinä olis ideaa keskustelupalstoillekin.
En vaan ymmärrä, miksi se oma negatiivinen mielipide on aina tuotava esiin. Ennen sitä kannattaisi edes yrittää keksiä jotain hyvää, kuten useasti päivittyvä blogi, paljon asiaa, ohjeita ja ajankohtaisia juttuja. Laadukkaat kuvat, pitkät postaukset ja ja… mitä väliä jollain kirjoitusvirheellä??!
lemmikki
15.11.2014 at 12:59Nyt on äärimmäisen hyvä kommentti! Hyvin ajateltu, kielennetty ja ennen kaikkea perusteltu. En pidä kasvottomana netissä haukkumisesta, ihan typerää, mutta ihmiset ovat juurikin uteliaita ja keskustelevia olentoja ja tänä päivänä netti tarjoaa foorumin keskustelulle. Ystävistäni ei juuri kukaan lue blogeja, joten kaipaan seuraa niiden sisällön puimiseen. Keskustelupalstat ja kommenttiboksit tarjoavat mainion kanavan tälle keskustelulle, vaikka ikvä kyllä keskstelu ei aina ole asiallista ja menee liiallisen henkilökohtaiuuksiin.
Monessa blogissa tapahtuu suuria muutoksia, kun harrastus muuttuu työksi, jolla itseä elätetään. Mainoslinkit, yhteistyöt, kaiken maailman kissanristiäiset… Kaikki nuo ovat lisääntyneet myös tässä blogissa. Onko sen toteaminen ja sen ilmaisemien, että asiasta ei pidä, kiusaamista, haukkumista ja lannistamista? Ei minun mielestäni. Mielestäni myös oikeakielisyydestä huomauttaminen on asiallista kritiikkiä. Kun joku bloggaa, eli käytännössä kirjoittaa, voi tältä vaatia panostamista kieleen. Jos bloggaajaa voi verrata tavallaan muotitoimittajaan/-kirjoittajaan, miksi hän saisi käyttää huonoa kieltä? Ei toimittajakaan kauaa pestissään pysyisi, jos kirjoittaisi suoraan sanottuna ihan päin honkia. Kielen tarkistaminen on tänä päivänä ihan naurettavan helppoa, miksi ei siis hyödyntäisi siihen tarjottuja keinoja? Jos kirjoittaminen on työ, miksei tekisi sitä kunnolla?
Ja mitä se kertoo bloggaajasta, jos joka toinen postaus todella sisältää puolialastoman vatsanesittelykuvan itsestään? Eikö tällaisen toistuvuuden kohdalla lukijoissa saa herätä kysymys moisen tarpeen motiiveista? Ihan huvittava pseudofilosofointi ihmisten motiiveista negatiivisiin kommentteihin. Pysytään kuitenkin maanpinnalla ja elämän realiteeteissa ;)
Tintti
14.11.2014 at 08:07Pää pystyyn sanon minä!
Jatkat omalla ihanalla tavallasi. Itse olen paljon sinua vanhempi ja silti blogisi inspiroi minua.
Itse huomasin omien lasten synnyttyä miten ilkeitä toiset äidit voivat olla toisille äideille. Ja usein kaiken arvosteluiden takana oli oma huono olo tai kateellisuus. Surullista.
Tsemppiä <3
Mona
16.11.2014 at 14:26Voi kiitos, ihana kuulla, että saat täältä inspiraatiota <3 :)
Kiitos tsempeistä <3 :)
Tanja
14.11.2014 at 08:15Luin tuon keskustelun ja se oli taas jälleen kerran samanlainen kuin kaikki muutkin bloggareita koskevat viestiketjut. Käsittämätöntä kuinka ihmiset jaksavat kirjoittaa niin negatiivisesti muista :D Kaikista uskomattomia ovat Mungolifeä ja Xeniaa koskevat keskustelut, joita on PALJON ja ne ovat todella ilkeään sävyyn kirjoitettua :( Kirjoittivat nämä kaksi tyttöä mitä tahansa blogiin niin aina on jotain, jota kritisoida ilkeästi. Joskus on liian paksu, joskus liian laiha, joskus käyttää liian kalliita vaatteita ja toisinaan taas kamalia halpoja rättejä. Ota näistä sitten selvää :D
Hyvää joulun odottelua! :) Blogisi on todella hyvä!
Mona
16.11.2014 at 14:28Jeps, oon joskus Xeniin liittyviä keskusteluja lukenut ja tuntuu ihan kauheelta kun ystävästä kirjoitellaan ihan paskaa:( Onneksi molemmat naiset on super vahvoja ja vähän välittää noista!! :)
Ihanaa joulun odotusta myös sinne Tanja ja kiiitos hurjasti <3 <3 :)
Anu
14.11.2014 at 10:19Minusta kaikissa kommenteissa ei ole takana ilkeys tai kateus.
blogi on vähän kuin lehti,ei siitäkään aina ilmesty huippunumero.aina ei vain voi onnistua.
Toki henkilökohtaisuuksiin ei pitäisi mennä.
oikeasti joku voi nähdä asiat erilailla kuin sinä vaikka parhaasi teetkin.
Blogit jollain tavalla muuttuvat siinä vaiheessa kun harrastus muuttuu työksi ja se valitettavasti ei ole aina muutos parempaan.
Mona
16.11.2014 at 14:33Totta, ei varmasti ole aina kateus tai ilkeys takana. Mutta se on selvää, ettei takana ole ainakaan hyvä mieli ja kannustus. Minusta blogia ei voi verrata lehteen. Lehdet ovat toimituksellista sisältöä, kun taas blogit kirjoittajan omaa tajunnanvirtaa (yleensä :D ). Ja ihan varmasti tuokin on totta, että blogit saattaa muuttua mikäli sitä tekee työkseen ja sillä elää. Mutta toisaalta sekään ei koskaan ole muilta pois. Toisten haukkumisessa ja tarpeettomassa palautteessa ja parjaamisesta ei ole mitään hyötyä. Ihmettelen syvästi jos ihan oikeasti ja aidosti joku saa todella onnellisen tunteen ja hymyn huulille, toisten haukkumisesta. Tässä postauksessa halusin enemmänkin juuri pohtia ilmiötä näiden juttujen taustalla, en niinkään juuri kyseisiä haukkumisia.
Janet
14.11.2014 at 13:12Voi härreguudendo. Mulle tuli paha mieli :( Miksi, miksi kukaan tahtoo sanoillaan toistaan niin kovin lyödä, loukata ja satuttaa? Miksi pitää olla kateellinen toisen onnelle, miksei tekisi omansa eteen jotain? Mitä saavuttaa sillä, kun toista parjaa? Kenties karma joskus palaa, pitäisi miettiä sanojaan ja tekojaan.
Ensinnäkin, mitä sitten vaikka olisi kirjoitusvirheitä, sanaoppivirheitä ja mitä vaan, se kaikki on inhimillistä ja hei, kenen maailma kaatuu siihen? Jos jonkun kaatuu, niin hitoksiin olen kateellinen siinä vaiheessa, jos hänen elämässään kaiki muu on sit niin hyvin.
Mikäli joku blogi antaa niin kovan ärsytyksen, miksi palata? Eihän tietysti kaikki tekstit kiinnosta kaikkia, mutta mä palaankin takaisin aina sen itse kirjoittajan takia.
Täälläkin on niin sydämellinen, upea ja aito nainen, että tahdon palata. Mulle olis varmaan ihan sama kirjoitatko postimerkeistä tai risuista, sen kaiken takana on kuitenkin joku niin ihana ihminen.
Älä murunen siis todellakaan välitä noista parjauksista. Olet upea juuri sellaisena kuin olet ♥
Mona
16.11.2014 at 14:36Mä oon samaa mieltä, että mitä sitten vaikka olis virheitä. Ihan hyvin oon tähänkin asti elämässä pärjännyt huonolla äidinkielellä. Aika rankkaa, jos pitäs kaikessa olla aivan täydellinen. Ja toisaalta kun niitä taitavia blogejakin on paljon, joissa on aina super hyvät tekstit. Jokaiselle jotain :) Ja jokainen on hyvä jossain! :) Paljon kivempaa, kun keskittyy niihin hyviin puoliin, eikä aina takerru vaan epäkohtiin.
Kiitos Janet kauniista ja sydämellisistä sanoista <3 Oot ihana.
-H
14.11.2014 at 14:35Mulle tuli niin paha mieli sun puolesta, en ymmärrä miten ihmiset viitsii. Mutta vaikka on varmasti helpommin sanottu kuin tehty, niin älä välitä. Tosta kaikesta paistaa se, että ihmiset on vaan kateellisia, järkevä ihminen ymmärtää sen, että se, mitä täällä blogissa näkyy, on vain pieni osa susta ja sun onni ei ole keneltäkään muulta pois.
Itse en ole edes kirjoitusvirheitä huomannut, koska keskityn olennaiseen, eli sisältöön, mutta kaikki pikku virheet tekevät tästä blogista vain persoonallisemman. Täydellisyys on tylsää ja sitä paitsi kukaan ei ole täydellinen.
Olet ihana ja upea, muista se <3
Mona
16.11.2014 at 14:39Hih, kiitos ihana H <3 Noi kirjoitusvirheet kyllä kieltämättä kuvaa ihan jo mun persoonaa aika hyvin ;D EI SE OO NIIN JUSTIINSA nimittäin ;D Mutta tietty mä aina yritän siinä petrata ja kehittyä, mutta turha ottaa niin super vakavasti että kaikki muu kärsisi siinä ohella. Ja nimenomaan kuka haluaisi edes olla täydellinen – ei sellasta oo :D
Sinä se upea ja ihana oot <3
elinah
14.11.2014 at 14:51En voi käsittää tuota arvostelua vartalostasi. Itse juuri synnyttäneenä katson kateudesta vihreänä kuinka timmissä kunnossa olet. :) Mutta ehkä minäkin taas joskus. :)
Tuoreena lukijana en ole kauheasti huomannut kirjoitusvirheitä blogissasi, vaikka melkoinen kielipoliisi olenkin. Mietin vain, että kun siitä niin paljon tulee palautetta, auttaisiko oikolukuohjelma. Itse ainakin koulutöitä tehdessäni käytän tätä: http://joukahainen.puimula.org/webvoikko/spell
Eli sinne vain kopsata teksti ennen julkaisua niin se näyttää kirjoitusvirheet.
Mona
16.11.2014 at 14:42Heiii ihan mahtavaa, kiitos vinkistä!! :) Pitää ehdottomasti käyttää tota ainakin pidempien postauksien kanssa :)
Ja kiitos niin kannustavasta kommentista <3 :) Ja kuule olet ihan varmasti upeassa kunnossa!! Kaikkein tärkeintä on olla tyytyväinen itseensä ja rakastaa omaa kroppaansa juuri sellaisena kuin se on. Mieti miten huikean jutun sun kroppa on juuri saanut aikaan <3 Odotan itsekin samaan siunattuun tilaan pääsemistä kovasti<3 Haleja sinne ja ihanaa vauva-arkea <3
Anne
14.11.2014 at 15:26En voi ymmärtää kuinka joku edes viitsii käyttää aikaansa noin typeriin keskustelupalstoihin, kirjoittelemalla tai edes lukemalla. Netissä käytöstavat tuntuvat unohtuvan :( Onneksi kaikki tiedämme, että nuo kirjoitukset kertovat enemmän niiden jättäjistä kuin sinusta <3 Itsekin olen osani saanut näistä keskusteluista, vaikka blogini onkin pikkuinen. Olen kuitenkin ottanut asian niin, että kaikki "julkisuus" on hyväksi, joten yritä miettiä asia siltä kannalta! :)
Mukavaa viikonlopua! :)
Mona
16.11.2014 at 14:44Jep pitää jättää kyllä lukemattakin :D Toisaalta on hyvä, että tällaiset jutut herättää pohdintaa. Muistuttaa aina tärkeistä asioista, vaikkakin vähän päinvastoin varmaan mitä haukkujat odottavat :)
Ihanaa sunnuntaita Anne – sulla on aivan ihana blogi <3 <3 :)
Mustikka
14.11.2014 at 21:55Toissa aamuna katsoin toisella silmällä aamupalaani ja toisella MTV:n Huomenta Suomea, jossa keskusteltiin somesta ja siellä menestymisestä. Kaikki panelistit olivat somessa menestyneitä ihmisiä (ymmärtääkseni) ja kaikkien yhteinen mielipide menestymisen reseptiksi oli positiivinen “hyvä” meno omalla palstatilallaan, oli se sitten Twitter tai blogi. He pitivät myös tärkeänä, ettei huutele ilkeitä kommentteja ja ylipäänsä käyttäytyy netissä kuin käyttäytyisi Kauppatorilla – eipä sielläkään mennä huutelemaan toisille vihakommentteja! Jos he yrittävät pönkitellä omaa paremmuuttaan tai etevyyttään osoittamalla virheitä toisesta, he sortuvat lapselliseen, epäkypsään tapaan rakentaa omaa “hyvää oloa” tai itsetuntoa sille perustalle, kuka on parempi ja kuka huonompi. Tiedän, koska havahduin itse tästä minun-täytyy-olla-parempi-kuin-muiden-jotta-olen-jotain -vastakkainasettelusta joitain vuosia sitten. Ainakaan nämä vihaiset kommentoijat eivät anna hyvää kuvaa itsestään, ja osa heistä jopa tietää sen jättämällä kommentin anonyymisti. Vihaisille kommentoijille ei varmasti tule itsellekään hyvä olo, kun vellovat ajattelemassa ja kiinnittämässä huomioita vain ikäviin asioihin. Kaupungillakin he varmaan kävelevät katsellen muita ja ajatellen “tuo takki on niin viime syksyn takki, minullapa on uusi takki (=olenpa minä parempi). Jos joku havahtuu tämän tyyppisistä ajatteluista, kannattaa vähän pysähtyä miettimään omia ajatuskuvioitaan. Tämän vuodatukseni jälkeen alan jopa hieman sääliä vihakommentoija, kun he eivät tajua olevansa vaan hiukan säälittäviä ja surkeita. Vihakommentoijat: miettikää, mikä se teidän oma ongelmanne on ja lakatkaa osoittelemasta kaikkia “väärän värisiä kynsilakkoja” ympärillänne – ongelma olette te itse ja ongelma ja teidän pieni paha olonne ei korjaannu sillä, että haukutte ja yritätte muuttaa ympärillänne olevia asioita! Mona, jatka samaan kirjoitustahtiin! Kirjoitusvirheet – pyh, on meillä kaikillä finnejäkin naamassa vaikka kaikki tahtoisivat sileän ihon! Sun jutut on hyviä ja varsinkin tämä kirjoitus on rohkea ja sisällöltään juuri sopivan pohdiskeleva. Pysy sitkeänä ja unohda ne kommentoijat! Muista myös mitä Gabby sanoo, että tavallaan hekin yrittävät koko ajan parhaansa niissä puitteissa, joissa he nyt ovat. Sääli vain, etteivät he pyri parempaan vaan pieni piru (ego) istuu heidän olkapäällä koko ajan kuiskuttamassa heille negatiivisia ajatuksia heistä itsestään ja joita he peilaavat ympäristöönsä. Ole rohkeasti oma itsesi! Siten juuri olet rakastettava! :) <3 Hyvää syksyä ja viikonloppua!
Mona
16.11.2014 at 14:49Ihan mahtava ja pohdiskeleva kommentti Mustikka! KIITOS! :) Ja kiva kuulla, että täällä on muita Gabbyn kirjojen lukeneita <3 :)
Mä niin tuun lukemaan sun kommentin uudestaan, kun tulee päivä että harmittaa:) Mulla tuli muuten hiukan sama fiilis, että vähän jopa säälittää näiden haukkukommenttien kirjoittajat. Koska en todella usko, että heillä aidosti voi olla hyvä olla noiden jälkeen ja juuri tuo ego vie vallan hyvältä ololta:( Itsekin tietää miltä se tuntuu, kun se samperin ego koittaa saada pelkäämään jotain. Ei se kivaa oo. Siksikin koen, että välillä on hyvä pohdiskella enemmän näitä aiheita ja herättää ajatuksia. Pitäisi useammin vaan kirjoitella. Teiltä tuli ihan mielettömän ihania kommentteja ja ajatuksia <3
Haleja ja ihanaa syksyä myös sinne<3 :)