You are the reason why I became stronger, but still, you are my weakness

Kuvat, Fashionstore

Eetu
Belt, Guess
Shoes, Guess
Jeans, Guess Jeans
Shirt, Liu Jo Jeans

Mona
Shoes, Guess
Jeans, Guess Jeans
Shirt, Liu Jo
(adlinks)

Tiedättekö sen tunteen, kun puhelin soi ja huomaatte soittajan olevan joku tosi tärkeä ja rakas? Mulla tulee edelleen se tunne, kun näen soittajan olevan Eetu. Joka kerta se tuntuu yhtä hyvälle, vaikka meillä on yhteinen koti ja nähdään joka päivä. Eetun ollessa iltavuorossa hän soittaa lähes aina illalla tauolla vaan kysyäkseen mitä kuuluu ja mitä olen tehnyt. Sen pari tunnin jälkeen, kun hän on ollut poissa:D Ja voi miten se lyhyt soitto voikaan tuntua niin hyvälle?! Se on itseasiassa tapa, joka on jäänyt ihan meidän suhteen alkuajoista. Meillä ei todellakaan ole mitään yltiöromanttista arkea, mutta ne ovat ne pienet asiat, jotka merkitsevät arjessa kaikkein eniten. Kaikki pienet niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ne ovat niitä avaimia meidän onneen. Ne omat yhteiset hölmöt jutut, joita ei välttämättä muille kehtaa edes ääneen sanoa. Vain se toinen pystyy ymmärtämään ja nauramaan niille.

Ollaan Eetun kanssa molemmat todella itsenäisiä persoonia. Kummallekin on tosi tärkeää oma aika ja se, että pärjää omillaan. Kuitenkin se toimiva ja vahva parisuhde on kaiken sen itsenäisyyden taustalla. Luottamus ja toisen kunnioitus ovat tärkeimpiä asioita meidän suhteessa ja niiden takia on helppo olla myös hyvällä tavalla itsekäs ja itsenäinen. Eetu ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan mulle itsestäänselvyys, mutta sen tiedän, että voin aina sanoa ääneen niin hyvät, kuin huonotkin asiat pelkäämättä toisen reaktiota. Luottamus siihen, että toinen pysyy vierellä ja vaikka miten toisen tekemiset ärsyttäisi tukee hän siitäkin huolimatta.

Kukaan meistä ei ole täydellinen ja ristiriitoja tulee aina vastaan. Musta tuntuu, että me ollaan  kärvistelty meidän ristiriitojen kanssa viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin koskaan viiden vuoden yhdessä olemisen aikana. Tiedä sitten johtuuko tulevan matkan jännittämisestä vai mistä, mutta jokatapauksessa olen todella kiitollinen niistäkin kaikista kärhämistä mitä meillä on ollut. Niiden kautta olen vain oppinut enemmän siitä toisesta, joka merkitsee niin äärimmäisen paljon. Sitäkin enemmän olen oppinut itsestäni. Koskaan vastaan ei ole vielä tullut todellista riitaa, jossa olisi ovet paukkuen juostu pois kotoa, mutta senkin edestä on kinasteltu eriävistä mielipiteistä ja nalkutettu turhanpäiväisistä jutuista. Jälkeen päin kaikki nahistelu naurattaa ja tuntuu tyhmälle, mutta siinä hetkessä sitä kuvittelee aina olevansa niin tärkeällä asialla, että on syytä korottaa ääntää ja mun tilanteessa tirauttaa pari marttyyrikyyneltä.

Parisuhteessa sitä helposti kietoutuu toisen kanssa yhteen niin ikään köynnöksenä. Hyvät ja huonot piirteet nivoutuu toisiinsa ja sitä helposti huomaa ottavansa ihan hurjan paljon “vaikutteita” toiselta. Niinhän se väkisin menee, kun arki on yhteistä toisen kanssa. Kun molempien omat arjen toimintatavat kohtaa pitää moniin asioihin löytää kultainen keskitie, jotta yhteiselo sujuu. Uskon kuitenkin, että hyvän parisuhteen edellytys on se, ettei liikaa kietoudu yhteen. Pitää aina muistaa kuka itse on. Omaa sisäistä ääntä ei saa koskaan kadottaa. Sitä myös jokainen puoliso toiselta varmasti toivoo. Vaikka miten ärsyttäisi se toisen tapa jättää tavarat vääriin paikkoihin, ei kuitenkaan halua toisen muuttuvan kopioksi itsestään. Suhtautuminen asioihin on viimekädessä se kaikkein tärkein väline parisuhteessa. Ymmärtäminen ja anteeksi antaminen. Uskon myös siihen, että hyvä parisuhde edellyttää itsensä rakastamista ja hyväksymistä. Hyväksymistä sellaisena kuin on. Oman sisäisen äänen tarkkaan kuuntelemista ja sen hyväksymistä, että kaikki mitä tarvitset löytyy omasta itsestä. Kaikki rakkaus on jo olemassa. Silloin se on helppo jakaa toisen kanssa. Olemalla juuri sellainen kuin on, mitään muuttamatta, mitään kieltämättä. Samalla tietäen mitä  itse haluaa ja ansaitsee.

Yksi päivä mun touhottaessa meditoinnista ja sisäisestä ohjauksesta, Eetu tokaisi mulle: “Mona….. Tiedätkö – oot sä kyllä tosi outo.”  Vastasin vaan, että tiedän, mutta onneks sä oot vähintään yhtä outo :D

Do you know the feeling when the phone rings and you notice that the caller is someone special? For me the special one is Eetu. Even though we see each other every day it is always as great as in the early months of our relationship when he calls me from work just to ask how I have been (This is a habit of him that he has had for years now:). Calling me on his coffee break.) Of course we have our arguments and different opinions about things but nothing that can be discussed and solved together. Often you realize after or during the argument how stupid the issue is (again) and you just start laughing together to the whole situation:). 

As we both are very self aware and independent and we need our own space and time for now and then you can always count on that the person you love is always by your side when needed, both in the good and the bad times, for now and forever.<3 That is what means the most!