We are all family, and the planet is our home

Ah rakastan levon autuutta.

Viimeiset kolme viikkoa on pitänyt sisällään niin paljon uutta ja jännittävää. Huomaan nyt kaipaavani pientä pysähdystä. Koko matkan ajan olen nauttinut täysin rinnoin jokaisesta hetkestä ja niin tulen tekemään jatkossakin. Nyt jo hiipii mieleen pieni pelko siitä, että miten nämä viisi kuukautta riittävät täällä.

On todella hassua miten lyhyessä ajassa on voinut tuntea ja kokea jo niin paljon. Täydellisestä onnen huumaasta on menty täydelliseen turhautumiseen alta nanosekunnin. Ollaan itketty liikutuksesta vanhan mummon jättämää vastaajaviestiä ja naurettu puolestaan vedet silmissä linnuille, jotka paskoivat meidän molempien päähän. En muista koska olisin nauranut niin paljon. Mahaan koski – paljon.

Pienillä asioilla on kauaskantoinen merkitys. Rakastan tätä tunnetta täällä, kun on poissa omalta mukavuusaluuelta eikä kaikki sujukkaan niin kuin on aina itse ajatellut. Se kasvattaa. Oma kärsivällisyyteni on kasvanut pelkästään tämän kolmen viikon aikana niin moneen potenssiin, etten osaa edes kuvitella miten paljon se voi vielä seuraavan viiden kuukauden aikana kasvaa.

Elämällä on niin paljon annettavaa ja aion ottaa sen kaiken vastaan. Hyvine ja huonoine asioineen. Hyviä vaalin ikuisesti ja huonoista vahvistun entistään.

Tänään olen ottanut rennosti. Todella rennosti. Aamupala – lounas – päikkärit – välipala – haaveilu – ajatusten kirjoittaminen ylös postaukseen – illallinen.

Jälleen kerran, kyllä, toistan itseäni. Olen niin kiitollinen. Kiitollinen niin monesta asiasta, että yksi postaus ei riitä mitenkään niiden listaamiseen. Haluan kuitenkin tuoda esiin yhden ison kiitollisuuden aiheen. Ihmiset. Miten ihania ihmisiä me olemmekaan saaneet tavata tämän kolmen viikon aikana. Miten ihania ihmisiä meillä on siellä Suomessa. Miten kiitollisia saamme olla jokaisesta tapaamastamme upeasta persoonasta.

“We are all family, and the planet is our home” – Louise Hay

Nyt jatkan tämän päivän rentoa teemaa vielä ottamalla illankin rennosti vihreän teen ja haaveilun kanssa.

Tein tänään listaa Malesian ajan to do jutuista. Pelkästään näiden suunnittelu saa jo perhosia mahan pohjaan.

Ps. Illalla tulossa vielä ajastettu postaus treenimotivaation tueksi!;)

Ou boy, how much I enjoy resting. The three past weeks has been so full of everything new and exciting that it is time to take a day off and just relax. This time here in Asia has been a true roller coaster of feelings. We have cried the cutest message of an old lady left in Eetu´s voice mail and laughed so much that our stomaches hurt when one bird gave a full load head shots for both of us. I actually enjoy this strange feeling that so much is out of control in the middle of our everyday life. I cannot repeat my self enough how grateful I am about all this!