Onnellisuuden tavoittelu

” Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha.” Epiktetos

Oli tavoitteena sitten menestyminen, mielenrauha, seikkailujen kokeminen tai mahdollisimman turvallinen elinympäristö niin kaiken perimmäinen tarkoitus on varmasti olla onnellinen. Onnellisuuden tavoittelu on usein kilpajuoksua. Aiheuttaako nyky-yhteiskunta kilpajuoksun muuttuvan pelikenttänsä vuoksi vai miksi? Kilparadat ovat aina vain isompia. Harvoin mikään riittää. Ensimmäisen tavoitteen saavutettuaan sitä alkaa jo katsoa seuraavaa ja unohtaa helposti olla kiitollinen ensimmäisestä kierroksesta. Pitäisi muistaa, että voittoa tärkeämpää on itse matka maaliviivalle. Jokainen askel on tärkeä ja vie eteenpäin.

Olen viimeisen vajaan kuukauden aikana käynyt poikkeuksellisen paljon tunteita läpi. Juuri kun aloin uskoa, että olen päässyt pitkälle mielenharjoituksissa, huomaankin olevani lähes lähtöviivalla. Juuri, kun kuvittelen kaiken olevan paljon “helpompaa” päättää mieli näyttää oikkunsa. Tämä on se hetki, kun on mahdollisuus kasvaa ja vahvistaa sitä. Heikot hetket, jolloin niin monia asia tuntuu vaikealta. Silloin on aika olla kiitollinen. Aika hyväksyä asiat ja olla lujasti kiinni läsnäolevassa hetkessä. On paljon helpompi sanoa, että turha murehtia huomista, mutta sen konkreettinen toteuttaminen on avainasemassa oman mielen kehittämisessä. Vaikeat ja stressaavat hetket ovat niitä, joista on mahdollisuus oppia.

On hämmentävää miten positiiviset ja riemua aiheuttavat uudet asiat voi saada mielessä aikaan niin paljon ristiriitaisia ajatuksia. Mieli saattaa kiinnittyä lujasti merkityksettömiin ajatuksiin ja jaksaa velloa niiden ympärillä. Näinä hetkinä oman mielen hallitsiminen on ihan hemmetin vaikeaa! Mutta joka kerta kerta, kun mieli päättää kilpailla omien sääntöjensä mukaan otan haasteen vastaan ja päätän olla vahvempi. Nämä ovat niitä hetkiä, kun on mahdollisuus kehittyä, oppia uutta ja nähdä mikä voima minulla on. Minä hallitsen mieltä se ei hallitse minua. Vaikka se on hyvä vastus, en aio luovuttaa kisaa sille taistelematta. Kilparadassa maaliviivaa merkityksellisempää on lähtöviivan ylittäminen. Tärkeintä on aloittaa. Tärkeintä on havahtua. Olla läsnä.

Muistutan itselleni näin kaiken uuden ja muuttuvan keskellä, että hyväksy se mitä on. Se mitä meillä nyt on – on ainut mitä meillä on. Kaikki kokemukset ja myös tunteet ovat mahdollisuuksia oppia ja kasvaa.

Onnea ei tarvitse etsiä. Se on tässä ja nyt. Murehtiminen ei kanna huomiseen, keskittyminen tähän hetkeen kantaa.

Kuvat, Siiri Saarela

Tämän päivän affirmaationi on ihanan Louise Hay:n mukaan Life loves me!! I’m safe.

Loistokasta viikkoa teille kaikki rakkaat siellä ruudun toisella puolen.  Mikäli joku teistä on myös murehtinut turhan paljon viime aikoina suosittelen aloittamaan tämän viikon ihanan Louise Hay:n affirmaatioilla. Kuuntele esimerkiksi tämä video youtuben kautta.