Ajatuksia Suomen vierailuista ulkomailla asuessa

Terkut taas Turun päästä! Lensin torstaina iltapäivästä taas Suomeen ja perjantaina hoidin asioita täällä päässä. Takaisin suuntaan jo huomenna. Krakovassa oloa tulee kohta täyteen vuosi ja Suomessa tänä aikana on tullut vierailtua todella monta kertaa. Useimmiten työasioiden puolesta ja totta kai myös läheisten ja perheen vuoksi. Kesällä oltiin pidempään häiden aikana. Minusta on ollut ihanaa, että olen voinut nähdä paljon perhettä koko vuoden aikana, eikä isoa ikävää ole päässyt kasaantumaan missään vaiheessa. Toki on ollut hetkiä ja juhlia, kun emme ole päässeet Suomeen ja muut perheenjäsenet ovat olleet porukalla. Silloin on tuntunut hieman tyhjälle olla erillään muista. Pääosin ikävä on kuitenkin pysynyt säännöllisten vierailujen ansiosta poissa.

Monesti olen miettinyt tämän vuoden aikana sitä, että on onni asua niin lähellä Suomea, jolloin pääsee tarvittaessa nopeastikin perheen luo ja työasiat on suhteellisen helppo hoitaa myös Suomen päässä. Samaan aikaan minulla on myös ristiriitaisia tunteita siitä, että kuukausittaiset vierailut omaan kotimaahan verottaa energiaani paljon. Suomessa käynti ei omalla kohdallani ole verrattavissa ulkomaanreissuun tai lomaan, jolloin on uuden viehätys ja innokkuus on omalla tavallaan mukana matkassa. Suomessa vietän ajan perheen tai ystävien luona yökyläillen ja paikasta toiseen asioita hoitaen. Useimmiten menen myös edes takaisin Turun ja Helsingin väliä. Alkuun sekin oli ihanaa, kun sai viettää extra paljon aikaa perheen kanssa yökyläillessä, mutta pidemmällä tähtäimellä sitä alkaa kaivata omaa tilaa enemmän ja sitä, ettei ole aina toisten vaivana. Huomaan myös, että olen todella väsynyt siitä, että en voi antaa itsestäni niin paljon kuin haluaisin. Monesti treffit ystävien kanssa ovat todella kiireisiä ja aikataulut on ylipäänsä vaikea saada sovitettua yhteen. Minulla on vaan muutama päivä aikaa tietyssä paikassa ja ystävillä on tietenkin omat menonsa. Olisi ihana nähdä joka kerta aina mahdollisimman montaa rakasta, mutta sekin on todella uuvuttavaa, jos tekee tiukan aikataulun ja pystyy antamaan vaan pienen raon kullekin. Heti ensimmäisten Suomen vierailujen jälkeen päätinkin, että mieluummin vähemmän, kuin enemmän.

Tämän vuoden aikana on mieleen tullut yksi iso haave siitä, että pystyisimme joskus tulevaisuudessa hankkimaan Helsingistä oman asunnon, jonne voisi aina tulla Suomen vierailujen ajaksi. En myöskään sanoa, että kokonaan Suomeen muutto olisi täysin poissuljettu ja varmasti vielä Suomeen tulemmekin takaisin, mutta meillä molemmilla on kuitenkin paljon vielä haaveita ulkomailla asumisen suhteen. Vuoden aikana Krakova on näyttänyt ja antanut meille niin paljon enemmän, kuin olisimme koskaan voineet odottaa. Olenkin ihan hurjan kiitollinen siitä, että vuosi sitten uskalsimme ottaa riskin ja laittaa elämän ihan päälaelleen kertaheitolla. Olen oppinut ennen kaikkea elämään enemmän hetkessä ja pyrkinyt olemaan murehtimatta tulevaisuutta. Kaikki järjestyy mantra on saanut konkreettisen merkityksen ja uskon siihen enemmän, kuin koskaan ennen.

Aamiaiskuvat, Wesoła Cafe, Rakowicka 17, Kraków, Poland

Tämän vuoden jälkeen täytyy sanoa, että ymmärrän paljon paljon paremmin ystäviäni, jotka ovat jo pitkään asuneet ulkomailla. Kotona käyminen on saanut ihan uudenlaisen merkityksen. Samaan aikaan kotimaan merkitys on noussut 100% entisestään ja samaan aikaan sitä liittää Suomessa käynnin tietynlaiseen paikasta toiseen juoksemiseen ja suorittamiseen. Kaikessa on aina puolensa. Ulkomailla saattaa ajoittain kokea tietynlaista yksinäisyyttä, mutta Suomessa taas uuvuttaa itsensä helposti sosiaalisen paineen alla. Näistä on hyvä oppia tuntemaan itsensä ja kasvaa ihmisenä.

Millaisia ajatuksia Suomen vierailut herättää teissä muissa ulkomailla asuvissa? Olisi kiva kuulla vertaistukea muilta samassa tilannteessa olevilta! :)