Puutaloidylliä Porvoossa

Hei kaikki! Täällä kirjoittaa Monan assistentti Salla.

Olen ajatellut esitellä Monan blogissa ilmestyvässä sisustussarjassani välillä myös autenttisia koteja kollaasien ohella. Sisustuslehdissä rakastan sitä, miten lehtiä lukiessa pääsee kurkistamaan mitä kauneimpiin ja erilaisimpiin koteihin. Tuota fiilistä haluankin tarjota teille kotiesittelyjen osalta.

Tällä kertaa esittelyssä on vuonna 1906 rakennettu n. 160 neliömetrin kokoinen kaksikerroksinen puutalo Porvoosta. Perheen vanhempien lisäksi talossa asuu perheen neljästä lapsesta vielä kaksi, sekä suloinen kissa Frida. Perhe on asunut talossa vuodesta 1995, ja rakkaus ja huolenpito vanhaa taloa kohtaan onkin aistittavissa heti sisään astuessa.

Talon valmistuttua vuonna 1906 se palveli ensin asuntona yhdelle perheelle.  Sota-aikana siinä asui samaan aikaan jopa kolme perhettä. Keittiöitä oli tuohon aikaan kuitenkin kaksi. Koko yläkerros oli alun perin kylmää säilytystilaa, mutta nyt se palvelee perheen lasten kerroksena, jossa kullakin on oma huoneensa.

Talon alakerrassa on kolme alkuperäistä kakluunia. Tämän lisäksi keittiön puulämmitteinen kiviarinauuni on säilytetty entisellään, ja se on edelleen käytössä. Ajan patinoimat lankkulattiat, alkuperäiset peiliovet sekä talon teemaa kunnioittaen valitut tapetit tekevät talon ilmeestä yhtenäisen. Heti sisään astuttaessa huomaa, että sisustaminen on perheen äidille intohimo – talossa ei ole yhtäkään hätiköityä valintaa tai väliaikaista ratkaisua. Vanhat lipastot, pöytäliinat, astiat ja taide-esineet on kerätty vuosien varrella ja niillä on kaikilla tarinansa.

Kiinnitin sisustuksessa ehkä eniten huomiota siihen, miten taitavasti loistelias kartanotyyli on yhdistetty rustiikkiseen talonpoikaistyyliin. Sisään tultaessa ei vielä arvaisi, mikä yllätys ruokasalissa ja olohuoneessa odottaa.

Kuistilta sisään astuttaessa oikealla on keittiö ja vasemmalla vanhempien makuuhuone. Makuuhuoneen värimaailma on sekoitus naisellista vaaleanpunaista ja seesteisiä pastellinsävyjä. Kulmahuoneeseen tulvii valoa suurista ikkunoista, joista on näkymä puutarhaan. Makuuhuoneessa on myös maalaus- ja piirustustarvikkeita, valokuvamuistoja sekä iltaluettavaa.

Verannalta suoraan sisään käveltäessä eteen avautuu kaunis näkymä ruokasaliin. Eteisessä on vuosien varrella kerättyjä muistoja; kuivattuja ruusuja lasten rippi- ja ylioppilasjuhlista, miniatyyriveneitä sekä kauniita antiikkiesineitä.

Ruokasalin katseen vangitseva kristallikruunu on perheen isän äidin perintöä. Sen pariksi hankittiin suuri taka-alalla näkyvä kaappi kirpputorilta. Pari maalasi sen pellavamaalilla vanhan petroolinsävyiseksi. Värisävy on autenttinen vanha. ’’ Pellavamaalit maalit ovat suosikkejani. Niiden värisävyt ovat aitovanhoja ja ne sopivat kaikki toisiinsa’’ kertoo perheen äiti. Myös esimerkiksi keittiön metsänvihreät kaapit on maalattu pellavamaalilla. ”Pellavamaalilla maalatut pinnat patinoituvat kauniisti ajan myötä, siksi olemmekin käyttäneet sitä niin moneen”.

Yhteensopivat astiat ovat vuosien varrella kirpputorilta tehtyjä löytöjä. Keittiön liina on naapureilta saatu, ja kattausta koristavat omasta puutarhasta poimitut luonnonkukat.

Puinen sohva saatiin naapureilta heidän siivotessaan tavaroitaan. Se oli alunperin puunvärinen, mutta perheen äiti näki heti, miten se sopisi talon ruokahuoneeseen ja maalasi sen valkoiseksi.

Huonekasvit ja luonnonkukat elävöittävät sisustusta ja tekevät talosta kodin.

Harmaasinisävyisestä ruokasalista aukeaa näkymä lämpimän sävyiseen olohuoneeseen. Sama aistikas vanha teema jatkuu yhtenäisesti läpi talon. Huoneiden värit sointuvat kauniisti yhteen ja korostavat toisiaan.

Lukunurkkauksessa voi päästää unelmat valloilleen. Vanhojen talojen tuntemus näkyy kirjahyllyn kirjoista. Perheen isä taitaa rakentamisen jo ammattinsakin puolesta, ja hän onkin kunnostanut taloa rakkaudella ja rakentanut sinne kaiken puuttuvan. Jo puutarhassa vastaan tulee hellyttävä punainen ’’tonttumökki’’ sekä siihen yhteensopiva leikkimökki.

Pianon yllä näkyvä Porvoon tuomiokirkon sisäänkäyntiä esittävä maalaus on perheen pojan rippilahja, joka löysi paikkansa sen värisävyyn sopivasta olohuoneesta.

Keittiössä huomio kiinnittyy tilaan saumattomasti sopiviin keittiönkaappeihin sekä vielä käytössä olevaan kiviarinauuniin. ”Keittiö on meidän kodin sydän”, kertoo perheen äiti. ”Silloin kun olimme juuri muuttaneet tänne ja remontoimme taloa vielä, saimme rakennusmiehiltä lahjaksi heidän itse tekemänsä taulun, joka esittää meitä täällä talossa. Siinä on yksi ikkuna, josta näkyy valoa; keittiö. Siellä minä aina puuhastelin iltamyöhään asti.”

Messinkinen öljylamppu tilattiin Saksasta. Perhe piti lampusta niin, että niitä tilattiin yksi myös perheen mökille Porvoon saaristoon. Lamppu luo tilaan kauniin lämpimän valon. Kauniista ulkonäöstään huolimatta lamppu on myös käytännöllinen, ja siksi jatkuvassa käytössä.

Perhe odotti vieraita valokuvatessani, ja perheen äiti leipoikin korvapuustipitkoja vieraita varten.

Sama rustiikkinen teema ja yhteensopivat värit jatkuvat myös kylpyhuoneessa. Englantilaistyylinen hana, kuivatut kukat sekä leikkisät kaapinovennupit tuovat myös kylpyhuoneeseen persoonallisen ilmeen. Kylpyhuoneessa on myös pieni ikkuna, josta luonnonvalo tulvii sisään.

Taloon kuuluu erillinen saunarakennus, joka sijaitsee toisella puolella puutarhaa. Kun perheen neljästä lapsesta kaksi alkoi olla jo teini-iässä, mutta kaksi nuorinta oli vielä pikkulapsia, perhe päätti rakentaa saunaan erilliset tilat nuorille illanviettopaikaksi. Talon sama raikas merellinen teema jatkuukin saunatuvassa, jossa on nuorille myös oma keittiö ja wc. ”Täällä nuoret ovat istuneet monen monta iltaa. Tämä oli meille sellainen käytännön ratkaisu, ja kyllä he tästä ovat tykänneet”.

Saunatupaan astuessa vasemmalla on saunatupa ja oikealla sauna. Saunatuvassa on pieni pöytä ja tuoleja illanistujaisia varten, ja sen yläkerrassa on parvi yövieraille.

Saunatuvan terassilla on mukava istua ja viilennellä hetken saunan löylyjen jälkeen.

Oikein mukavaa viikkoa juuri sinulle ja palataan taas sisustusjuttujen kera!