Tänään oli jännä päivä. Kyllä – jännä. Yksin kaupungilla käyntikin voi olla näköjään olla super iso asia :D Eipä näin yksinkertaisia asioita tullut ajatelleeksi ennen vauvan saantia, että oikeasti tunti pois kotoa voi olla tosi hurja juttu…
Aamulla käytiin yhdessä Salaman kanssa Reiman tilaisuudessa kuuntelemassa lasten liikunnan tärkeydestä. Hyvä aloittaa valistamaan lasta hyvissä ajoin. ;) Ihanaa, että jossain vaiheessa tulee sekin vaihe, että saadaan temmeltää itsemme väsyneiksi tuon termiitin kanssa. Siihen toki menee vielä tovi, joten nyt nautitaan tästä vauva-ajasta ja siitä, että vielä pysytään melko paikoillaan. Ei tarvitse olla sydän syrjällään silmät selässäkin jatkuvasti.
Reiman tilaisuus oli aivan meidän kodin kulmilla, joten se oli loistava ensimmäinen harjoitus kaksin Salaman kanssa. Neuvolassa toki käytiin jo viime viikolla kahdestaan, mutta nyt sitten piti selviytyä ihan uusissa mestoissa. Päästiin hienosti paikalle tismalleen ajallaan, mutta olisitte nähneet meikäläisen ilmeen, kun näin Urban Mandalan portaat! :D Hahaahhaha – ensimmäinen haaste, mutta hyvin selvittiin. Salama kainaloon ja siinähän tyyppi nukkui tyytyväisesti koko visiitin. Lähdettiin tosin hieman etuajassa, mutta ensimmäiseksi reissuksi voisin sanoa homman sujuneen täydellisesti.
Kotiin, kun päästiin niin sain nukuttua murmelin kanssa kahden tunnin päikkärit. Juuri eilen pääsin sanomasta, etten ole saanut päikkäreitä nukuttua niin johan tänään onnistui. Toivottavasti saan tähän ensimmäisiin vauvakuukausiin rutiinin pienistä päikkäreistä. Tiedän, että lyhyetkin voimaunet auttaa jaksamaan itseäni ihan hurjasti. Ei siis tarvitse olla noita kahden tunnin mittaisia luksuspäikkäreitä, mutta jo 20 min olisi tosi bueno.
Jos aamupäivä oli jännittävä niin iltapäivä vasta jännittävä olikin. Nimittäin Eetun päästyä kotiin tehtiin lennossa vaihto ja minä lähdin tutustumaan uuteen ihanaan ayuervedaan pohjautuvaan Urban Veda sarjaan. Kunhan pääsen testailemaan näitä ihanuuksia niin niistä juttua ehdottomasti blogin puolelle. Ayuerveda ylipäänsä kiinnostaa tällä hetkellä ihan hurjasti ja on ihan mahtavaa, että sitä alkaa näkyä nyt monissa eri paikoissa Suomessakin.
Olin tosiaan reilu tunnin poissa ja kylläpä oli outoa lähteä ilman Salamaa! Tiesin, että kaikki sujuu kotona loistavasti ja Eetu pärjää Salaman kanssa ihan yhtä hyvin kuin minä, mutta silti katsoin minuutin välein puhelinta. Ihme, etteivät tissit räjähtäneet tässä vaiheessa, kun ajatus oli suurinpiirtein 110% bebessä. :D Mutta jännityksestä ja hassusta olosta huolimatta täytyy sanoa, että kyllä teki hyvää olla ihan hetki omissa oloissa muiden aikuisten kanssa ja nähdä ihania tuttuja <3 Sain loistavan kommentin Emmiinalta edelliseen postaukseen ja pitää kyllä paikkansa, että aikuisesta seurasta todellakin saa energiaa.
“Piristysvinkeistä parhaat on mun mielestä ulkoilma ja aikuinen seura. Vielä parempi jos ne yhdistää: esim. vaunulenkille ystävän tai tuttavan kanssa. Toinen äiti on paras seura, koska vertaistuki. :) … T. kahden mutsi”
Onneksi olen niin super onnekkaassa asemassa, että useampi ystäväni on kanssani aivan samassa tilanteessa ja heidän vertaistuki todellakin on kultaakin kalliimpaa. Yhden ystäväni kanssa meidän vauvoilla on vain päivä ikäeroa ja oltiin jopa synnärillä samaan aikaan.:’) Ihan parasta. Kun tästä arki alkaa sujua mallikkaasti niin todellakin aiotaan kuluttaa rattaita ihan urakalla ja samalla nostaa kuntoa!
Kotiin tultuani täällä oltiin saatu Salama onnistuneesti nukkumaan (ei muuten ole ihan niin yksinkertaista sekään mitä kuvittelin:D) ja pääsin suoraan kuumaan suihkuun ja nyt vielä kirjoittamaan postausta. Tämä on siis ollut kaiken kaikkiaan kunnon tehopäivä!
Nyt suuntaan syömään omaa iltapalaa ennen kuin on taas meijerin valvojan vuoro. Ihanaa iltaa kaikille <3
4 Comments
Janet
22.8.2017 at 20:36Vertaistuki on todellakin vertaansa vailla. Mulle osui onni kohdalle kun tältä meidän perähikiältä löytyis neljä äitiä tismalleen samassa tilanteessa. Nyt meillä on oma mammakerho. Tapaamme viikottain is vauvat saa temmeltää keskenään. Ihan parasta. :)
Ja muistan ekan käynnin yksin kaupassa. Se oli pelottavaa :D
Miten ihana teidän Salama <3 Pusuja!
heinma
23.8.2017 at 10:28Mona! Mun on pakko kirjoittaa nyt sulle kommenttia.
Olen about sun ikäinen ja seurannut sun blogia jo vuosia. Viimeisen vuoden aikana mun blogien “kulutus” on vähentynyt hurjasti, mutta nyt kun Salama on tullut teidän perheeseen, olen alkanut päivittäin kurkkimaan, olisiko täällä uutta postausta. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta sun tavassa käsitellä vauvaelämää ja äitiyttä (ja upouutta ja jännää elämänvaihetta ylipäätään) on jotain niin raikasta ja aitoa, että huomaan ihan eläväni mukana menossa :D Olet varmasti ihana äiti, mutta herranen aika kun tuntuu virkistävältä, kun kirjoitat suoraan että jokin asia jännittää/stressaa/epäilyttää tai että olet ollut rehellisen pihalla vauvan kanssa. Mun mielestä se ei tee kenestäkään mitenkään huonompaa äitiä, mutta kaikesta ääneen puhuminen auttaa muita tosi paljon. Ja propsit vielä siitä, että puhut oman ajan tärkeydestä – se sattuu olemaan aihe, joka ainakin itseäni ehkä eniten “pelottaa” äitiyttä pohtiessa. Ihan huippuhienoa, että lähdit vähän käymään jossain itseksesi, se varmasti antaa paljon energiaa. Pidä pliis kiinni tästä aitoudesta, huumorista ja rentoudesta täällä blogin puolella! <3 Tulen varmasti seuraamaan teidän elämää jatkossakin, ja uskon, että kun se päivä tulee että olen itse samassa tilanteessa, saan susta paljon voimaa ja vertaistukea. Olet hyvä esikuva monenlaisille ihmisille. :)
Ihanaa päivää ja
heinma
23.8.2017 at 10:30..ja ikimuistoista vauva-aikaa! Jäi vähän kesken. :D
Jessica
23.8.2017 at 13:05Olipa kiva lukea että olet saanut Salaman kanssa nukuttua päikkärit :) itselle juurikin se uni oli tosi tärkee että jaksoi siinä alussa olla täysillä mukana :D koska vaikka oli tietoinen ja varautunut esim että öisin ei välttämättä juuri nukuta niin silti se oli shokki niin kropalle kuin mielellekin. Siinä mielessä oli huono idea nukkua loppuraskaudessa aina kun rupesi väsyttämään, vauvan kanssa yhtäkkiä niin ei voinutkaan tehdä :D meillä on toki ollut poika alusta asti hyvä nukkuja, varsinkin siitä 1kk ikäisestä asti on nukahdettu helposti ja nukuttu öisin varsinkin tosi hyvin. Et näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinenkin kk oli helppo vaikka silloin tuntui ajoittain tosi raskaalta. Toki siihen alkuun mahtui niin paljon uutta ja uusia ja outojakin tunteita ja ajatuksia että jo se saa energiat helposti kulutettua. Tää kommetti oli niin sillisalaattia, ei varmaan mitään järkeä :D mutta halusin vaan kirjottaa että tästä postauksesta välittyi tänne se sun positiivinen asenne ja iloisuus :) hyvä että oot saanu nukuttua ja uskaltautunu pikkusenkin kanssa ihmisten ilmoille <3