Suhde koetuksella vauvan ollessa puolivuotias

Aika pian vietetään Salaman puolivuotissynttäreitä. Nämä kuusi kuukautta on pitänyt sisällään paljon tunteita. 

Törmäsin Monnan 5 vinkkiä – Miten me selvittiin vauvavuodesta? – postauksen kautta Ylen artikkeliin “Väitös: Vauvakupla rapisee puolen vuoden kohdalla – hyvä kommunikaatio ja sovittu työnjako auttavat perheen pahimman yli“

Nyt ollaan siis totuuden äärellä parisuhteen kanssa!:D Täytyy sanoa, että kyllähän tämä koko kuusi kuukautta on ollut suhteen osalta erilaista, kuin ennen vauvaa. Selväähän se on. En myöskään sanoisi, että me oltaisiin eletty autuisessa vauvakuplassa. Kyllä tässä on ollut ihan kunnon väsymystä alusta asti. Sanomattakin on tietysti selvää, että eletään samaan aikaan onnellisinta aikaa koskaan ja pikkumies on tuonut ihan valtavasti lisää sisältöä elämään. Valehtelisin silti, jos sanoisin näiden ensimmäisten kuukausien olleen helppoja. Univelka on ollut itselleni se suurin haaste. Se on aiheuttanut sen, että saatan välillä tiuskia Eetulle ihan turhistakin asioista. Meillä on kuitenkin alusta asti ollut selvää, että puhumalla ja toista ymmärtämällä selviää myös niistä vaikeimmista hetkistä. Ylen artikkelin luettua yllätyin, että suhteen osalta yleensä vaikein aika on juuri tässä puolen vuoden kohdalla. Kuvittelin, että juuri ensimmäiset kuukaudet ovat niitä vaikeimpia.

Tällä hetkellä itsellä on sellainen olo, että hommat helpottuu koko ajan, kun Salama kasvaa. Viimeiset pari viikkoa on myös nukuttu huomattavasti ensimmäisiä kuukausia paremmin ja oma olo on ollut selvästi energisempi ja se tietysti heijastuu aina myös parisuhteeseen, kun jaksaa olla positiivisempi ja kuunnella enemmän toisen juttuja. Huomaan myös, että alan itse olla paljon rennompi monen asian suhteen. En ole ihan niin hysteerinen kaikesta Salamaan liittyvästä, toisin kuin ensimmäisinä kuukausina. Sekin vaikuttaa tosi helposti parisuhteeseen, kun toinen on jatkuvasti murehtii pieniä arkisia asioita.

Toisaalta kasvun myötä vauva tarvitsee ihan eri tavalla huomiota ja viihdyttämistä, joka voi osaltaan vaikuttaa arkeen ja myös parisuhteeseen. Itse koen ajoittain tietynlaista kateutta Eetulle siitä, että hän saa tehdä yksin töitä!:D Kuulostaa ihan hullulle, mutta näin se on. En tietenkään sanan oikeassa merkityksessä ole kateellinen, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Kaipaan välillä paljon sitä, että voisin itse tehdä töitä yksin koko päivän ilman ainuttakaan keskeytystä. Toisaalta samaan aikaan olen äärettömän kiitollinen siitä, että saan viettää jokaisen päivän tuon maailman tärkeimmän mini-ihmisen kanssa, jonka hymy sulattaa joka kerta koko sydämen. Jos olisin koko päivän poissa Salaman luota olisin aivan varmasti ikävän kourissa niin, ettei mistään tulisi mitään. Ehkä juuri näiden ristiriitaisten tunteiden käsittely onkin välillä vaikeaa. Koska kyllähän minäkin voisin tehdä täyspäiväisesti töitä, jos laitaisimme Salaman hoitoon vaikka jo keväällä tai kesällä, mutta silti se ajatus vasta tuntuukin pelottavalle. Hoitoon laittaminen vaatineekin kyllä sitten ihan oman postauksensa. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että voin yhdistää kotona Salaman kanssa olemisen sekä työt ainakin osittain.

Tolkuton väsymys ja se, että olen ollut paljon yksin Salaman kanssa on olleet minulle niitä vaikeimpia asioita parisuhteessa vauva-arjen aikana. Kummastakin on kuitenkin selvitty hyvin yhdessä asioista puhumalla. Ollaan tähän asti saatu puitua asiat kaikkein parhaiten juuri sillä, että ollaan puhuttu, puhuttu ja vähän lisää vielä puhuttu. Välillä on voinut tuntua siltä, että samoja asioita jauhetaan ympäri ja ämpäri, mutta mitä enemmän puhuu sen parempi.

On monia asioita, joiden toivoisin olevan toisin meidän vauva-arjessa, mutta toisaalta kaikki ei aina yksinkertaisesti ole mahdollista ja silloin mielestäni tärkeintä on joustaminen ja asioiden hyväksyminen. Kun keskittyy niihin asioihin mitkä on hyvin ja jotka toimii jaksaa paljon paremmin. Silloin yleensä myös tajuaa äkkiä sen miten super hyvin asiat ovat. Niistä voisinkin koota ihan oman postauksen. ♥ Vaikka olen kokenut vauva-arjen välillä rankaksi niin kyllä vauva-arjen kiitollisuuslista on huomattavasti pidempi! :)

Mikä teille on ollut parisuhteessa haastavinta vauva-arjen aikana?