Ihanaa Vappua kaikille! Täällä lähdettiin eilen viettämään Vappua Turkuun, mutta todella rauhallisissa merkeissä. Oma flunssani senkuin jatkuu sitkeästi ja olo on edelleen tosi puolikuntoinen. Mutta eiköhän tämä tästä.
Salaman kehitysvauhti on tällä hetkellä ihan päätä huimaavaa. Brion kävelykärryn kanssa mennään jo sellaista vauhtia, että huh hei! Kehityksen mukana myös yöt ovat menneet (taas) ihan hurjiksi. Alankin olla siinä pisteessä, että en ole varma miten enää jaksan. Nyt päätettiinkin aloittaa unikoulu kunnolla. Yömaidot on jätetty kokonaan pois. Isoimpana muutoksena siirrettiin ennen Vapun viettoon lähtöä meidän oma sänky olohuoneeseen! Aika radikaali päätös ja onhan tuo sänky olkkarissa suoraan sanottuna hanurista, mutta tällä hetkellä olen aika valmis tekemään kaikki kommervenkit, että saataisiin nukkua. Toivottavasti yöt alkaa tästä vähitellen parantua. Ai niin, ollaan myös menossa allergialääkärille varmuuden vuoksi tällä viikolla.
Selvästi heräilyt kuitenkin nyt johtuu siitä, ettei poika vaan osaa tuudittaa itseään uneen ilman vanhempien syliä ja hyssyttelyä (ja sitä tissiä). Moni myös sanoo, että miksi ihmeessä emme nukuta vieressä ja nuku perhepedissä. Olisikin niin yksinkertaista… Levoton nukkuja ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto vieressä ja nyt Salaman ollessa niin aktiivinen saa pelätä koko ajan myös turvallisuutta mikäli hän on meidän vieressä.
Kaikki sanoo tällä hetkellä, että aika auttaa ja edessä on varmasti vielä hyvin nukutut yöt. Myönnän, että pahimpina väsymyspäivinä tuntuu silti mahdottomalta ajatukselta, että miten tässä selviää edes seuraavasta yöstä, saati seuraavasta viikosta. Mutta niin niistä vaan selviää.
Nyt kun aloitetaan unikoulu kunnolla mietin, että miksi ihmeessä ei tehty tätä reilusti aikaisemmin. Olisinpa ollut synnäriltä asti nukkumisasian kanssa tarkka ja järjestelmällinen. Laittanut aina pojan omaan sänkyyn. Odottanut hetken ennen, kuin ryntään paniikissa nostamaan ja hyssyttelemään vauvaa heti pienimmästäkin pihahduksesta. Raskaana ollessa luin valtavasti kirjoja ja artikkeleita synnytyksestä, mutta en ainuttakaan opusta itse vauvasta. Nyt jos voisin palata ajassa taaksepäin ottaisin enemmän selvää etukäteen erityisesti vauvan uniasioista. Mikäli siellä on muita unen kanssa todella herkkiä tulevia äitejä, jotka miettii miten voi asiaan varautua niin sanoisin, että kannattaa kyllä ottaa etukäteen selvää edes vähän uniasioista. Kaikkiin asioihin ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta ei siitä varmasti haittaa ole, jos on vähän käsitystä siitä miten vauvan uni edes teoriatasolla menee. Tekisin myös systemaattista suunnitelmaa ensimmäisten kuukausien öille. Nyt kuvittelin sinisilmäisesti, että tokihan minä helposti hoidan vauvaa öisinkin. Eihän se rankkaa ole (monelle ei ole ja yöimetyksetkin ovat todella luonnollinen osa vauva-arkea!) ja saan kuitenkin jäädä nukkumaan aamulla niin pitkään kuin tarve vaatii. Eihän se kuitenkaan sitten niin mennyt ja oma jaksaminen on vaan koko ajan kuormittunut enemmän ja enemmän. Väsymyksen keskellä on myös tosi vaikea ajatella järkevästi ja saada jotain organisoitua tai suunniteltua. Jos siis mahdollista niin suunnitelmat kannattaa edes ajatuksen tasolla tehdä ennen vauvaa. Voisin kirjoitella tästä aiheesta ihan oman postauksensa. Mitä tekisin toisin ja millaisia terveisiä lähettäisin Monalle, joka ei vielä ole äiti.. :D
Nyt päätän tämän väsymyssaarnan tähän. Haluan myös muistuttaa, että en ikinä koskaan vaihtaisi kaikkea sitä mitä meille on siunattu, vaikka saisin nukkua vuoden putkeen yksin jossain luolassa. Olen omasta lapsesta niin kiitollinen, että sanat ei riitä ja oma lapsi on rakkainta koko maailmassa. MUTTA se ei poista sitä, että olen ihan helvetin väsynyt. Kyllä tämän väsymyksen kestää, kun syy on kuitenkin niin järjettömän tärkeä ja rakas. Tämä(kin) on vain ohi menevä vaihe. Pian varmasti jo naureskelen näille hetkille ja mietin, että miten ne nyt edes niin raskailta tuntui;)
48 Comments
Emma
1.5.2018 at 08:54Tsemppiä. Tiedän hyvin mitä on tuo mieletön väsymys. Itse nukuttiin ensimmäinen täysi yö kun lapsi oli 14kk. Pitkään toimi perhepeti ja vauva nukahti tissille mutta loppuvaihe oli levotonta ja monta kertaa yössä piti tuudittaa ja hypyttää tms. Omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen siirto tekee ihmeitä kunhan jaksatte vetää unikoulun loppuun. Kyllä te selviätte :)
Mona
1.5.2018 at 08:57Kiitos ihana Emma <3 Joo nyt vaaditaan kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta. Ei muuten ihan helppoa väsymyksen keskellä :D Mutta eiköhän tää tästä ja jaksan edelleen uskoa, että ei mee kauaa että yöt on oikeesti taas hyviä..
Ihanaa vappupäivää sinne <3
Marie
1.5.2018 at 10:44Yöimetin esikoista lähes 1,5 vuotta. Vaikein vaihe oli 8-11 kk kohdalla, kun hormonit ei enää auttanut valvomista ja vauvan heräily oli uusien taitojen ja eroahdistuksen myötä huipussaan. Sen kun jaksoi, heräiltiin enää kerran, maks. kahdesti yössä, kunnes heräämiset oli enää lähinnä äidin syliin hetkeksi ja takaisin omaan sänkyyn. Sen jälkeen isä hoiti loputkin yöheräämiset kahdessa yössä pois. Helppoa ja nopeaa, koska 1,5-vuotiaana lapsi on tähän valmis. Alle vuosikkaalla on usein vielä nälkä, kaikki vaiheet, eroahdistus ja hampaat valvottaa. Yöimetyksen lopetus ja liian varhaiset unikoulut harvoin auttavat mitään; päinvastoin vauvan saa tissillä helpommin takaisin unille kuin vaikkapa tassuttelulla. Valvominen on tosi rankkaa, mutta kannattaa ajatella, että se on vain se noin vuosi (paitsi jos lapsella allergioita, voi valvominen kestää useita vuosia). Sanon tämän lähinnä niille äideille, jotka blogiasi eksyvät lukemaan, koska pitkälti tästä saa kuvan, että vauvavuoden tärkeä tavoite on saada vauva nukkumaan läpi yön. Kukin tavallaan ja jaksaa sen mihin kykenee, mutta täytyy myös muistaa, että aika moni äiti valvoo (koska haluaa edetä lapsentahtisesti) ja yöimettää vuosikkaaksi (mikä on myös suositusten mukaista). Toivottavasti teillä kaikki vaivannäkö johtaa viimein tulokseen, ja pääset nukkumaan yösi.
Emmimaaria
1.5.2018 at 12:54Voisitko Marie laittaa lähteen sille että suositukset suosittavat vuoden ikäiseksi asti yöimetyksiä?
Marie
1.5.2018 at 20:50Huomaathan että puhe oli lapsentahtisuudesta sekä imetyksen ja heräilyn suhteesta, ei vain yöimetyksistä. Syödään yhdessä -suosituksissa toki sanotaan että imetystä jatketaan lapsentahtisesti kiinteiden maisteluiden ohella. Näkisin, että pitää sisällä myös yöimetyksen, kun on kyse lapsentahtisuudesta. Vaikka en tuota tekstiäni näille ns. virallisille suosituksille perustanutkaan. Eli en puhunut mistään konkreettisista suosituksista, vaan siitä että mitään kiirettä yösyöttöjen lopetukseen ei monilla ole, koska tutkimusten (ks. esim. ITUn verkkosivut) mukaan alle 1-vuotiaalla VOI olla öisin nälkä ja tissi on niin paljon muutakin kuin ruokaa. Harvalla vauvalla on heti 6 kk 5 ateriaa päivässä tai ei ainakaan juuri näitä THL:n suosituksia noudattaen ole, joten harva vauva on valmis olemaan pitkän yön kokonaan syömättä. Yleensä 6 kk kokonainen yö onkin se 5-6 h. En sano, etteikö toisenlaisia vauvoja ole ja osa vauvoista oppii/opetetaan jo varhain pärjäämään ilman yöimetystä. Ja joillakin, kuten Reetalla alla se sujuu lapsentahtisestikin jo varhain.
Se kuitenkin olisi varsin hullunkurista, että ensin vauva saa 4-6 kk olla tissillä lapsentahtisesti yötä päivää ja sitten kerrasta poikki yöimetys: rasvainen maito pois yöstä, puurolla pitäisi pärjätä, eikä enää lohtuakaan äidiltä saa.
Monan vauva toki jo 9 kk ja jos kiinteitä menee jo mukavasti, eikä varsinaisia syömiskertoja yöllä ole, voi olla jo äidin jaksamisen kannalta ihan ok jättää viimeisetkin tissittelyt yöstä pois. Välttämättä sekään ei yöhulinoihin kuitenkaan auta.
Tämä mun aiempi kommentti kirposi lähinnä siitä, että Mona on jo monia konsteja kokeillut, mutta vauva tuntuu silti valvottavan ts. käy läpi tyypilliset alle vuosikkaan öihin vaikuttavat kehitysvaiheet. Ehkä myös asennoitumalla lapsentahtisuuteen pääsee vähän helpommalla. Aina ei auta sekään, että lukee unioppaat kannesta kanteen ja siirtelee vauvaa johdonmukaisesti omaan sänkyyn nukahtamaan alusta asti.
Mona
2.5.2018 at 08:34Yksilöllisyys tässäkin tärkeää niinkuin kaikessa. Ja tosiaan itse olen ollut lapsentahtisuuden kannalla, mutta näin 9kk jälkeen olen sen suhteen eri mieltä ja olisin tehnyt alusta asti monia asioita eri tavalla sekä syömisen, että nukkumisen suhteen. Mutta lapsen kanssa jos jonkin kanssa saa kyllä kääntää omia mielipiteitään varmaan hamaan tappiin asti.. :D En usko, että tulee koskaan menemään kaikki niin suoraviivaisesti vaikka tosiaan lukisi kaikki maailman opukset – ainakaan meillä :D
Marie
2.5.2018 at 11:13Näinpä. Lisäksi eri ihmisiä väsyttää eri asiat. Kun olen seurannut sinun ja monien ystävien kamppailua saada vauva (ja siten myös äiti) nukkumaan läpi yön, koen että jo tuo pyrkimys siihen, että vauva nukkuisi on itsessään jo henkisesti ja siten fyysisesti väsyttävää. Vertasin siis lähinnä sitä, että valitsee ja hyväksyy lapsentahtisuuden mahdollisimman pitkään vs. kokeilee alusta asti ja pitkin vauvavuotta kaikki mahdolliset kikat, jotta vauva nukkuisi – ja silti lopputulos on sama eli normaalisti eri kehitysvaiheissa, hampaita tehdessä ja eroahdistuksessa heräilevä vauva.
Esikoisen kanssa kokeilin itsekin monia kikkoja, kävin mm. hotellissa valvomassa (hahaa, ei se uni tullut) yksin yhden yön jne., mutta kuopuksen kanssa en aio väsyttää itseäni yrityksillä ennen kuin olen täysin varma, että yöllä ei syödä/tarvita äitiä, vaikka tämä kuopus onkin ollut nukkumisiltaan ainakin 100 kertaa haastavampi tapaus ja olen ihan superuupunut. Mutta tiedän, että olisin vielä uupuneempi, jos nyt pahimpien itkujen viimein laannuttua, alan taas itkettää vauvaa öisin yrittämällä opettaa yksin nukkumaan. En siis itse ole valmis vielä tassuttelemaan ym. tuntikaupalla, kun on olemassa nopeampi ja helpompi keino.
Lisäksi muutamaa ystävää vierestä seuranneena: olen huomannut, että he ovat uupuneet nimenomaan siihen suoranaiseen pakkomielteeseen saada vauva nukkumaan läpi yön mahdollisimman varhain. Sen sijaan, että olisivat vauvavuoden aikana keskittyneet nauttimaan ja ottamaan asiat ja vaiheet vastaan sellaisina kuin ne kullakin vauvalla luontaisesti tulee ja menee.
Silti en väitä, etteikö jollekin niistä kaikista kikoista ja menetelmistä olisi apuakin.
Emmi
2.5.2018 at 16:06Kiitos selvennyksestä Marie, lauserakenteestasi sai nimenomaan sen käsityksen että yöimetys on suositusten mukaista vuoden ikään saakka. Ihmettelin asiaa, sillä yöimetyksien suhteen en ole törmännyt mihinkään spesifeihin suosituksiin.
Sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla mikä toimii. Me unikoulutettiin meidän vauva 6kk vanhana ja nyt kun hän on 9kk ikäinen, olen edelleen sitä mieltä että se oli paras ratkaisu ikinä. Mitään tuntikausien tassuttelua ei tarvittu, poika nukkui isänsä kanssa pari yötä ja tadaa, homma oli siinä. Yöt on pysyneet hyvinä, lapsi nukkuu läpi yön, ja ennen kaikkea täällä asuu kaksi onnellista ja levännyttä vanhempaa. Hampaat tai muut vastaavat eivät ole vaikuttaneet öihin enää unikoulun jälkeen.
Jaksaminen on tärkeää, en edes halua kirjoittaa tähän auki niitä tuntemuksia joita koin vauvan kanssa ekan puolen vuoden aikana, sillä nyt ne pelottavat itseänikin. Yritin edetä lapsentahtisesti, yritimme perhepetiä, mutta ei. Vauva heräsi ekan puoli vuotta elämästään vähintään tunnin välein. Hän söi joka välissä, koko sänky lainehti puklua ja lapsi huusi. Kyllästyimme tähän tilanteeseen ja siihen että kukaan ei meidän perheessä voinut hyvin, pidimme unikoulun ja kaikki meni äärimmäisen helposti.
Tapoja toimia on monia, ja jokaisen on löydettävä se tapa joka sopii juuri omalle perheelle. Meille sopi tämä ja luojan kiitos en kuunnellut tuossa kohtaa muiden neuvoja. Ehkä se mikä joskus harmittaa/ärsyttää on se, että jos joku on kokenut perhepedin tai yöimetykset helppona ratkaisuna, ei tämä henkilö kykene välillä ymmärtämään että lapset toden totta on erilaisia, eivätkä kaikki lapset mene samaan muottiin. Perhepeti oli meille todella huono ratkaisu näin esimerkkinä.
Reetta
1.5.2018 at 15:40Tämäkin on varmasti lapsikohtaista milloin siihen on valmis. Oman esikoisen kohdalla lopetin yöimetyksen kun hän oli 7kk, ja silloinkaan hän ei syönyt enää kuin kerran aamuyöstä tissiä, eli oli ihan varmasti valmis lopettamaan. Pari viikkoa lopetuksen jälkeen heräsi kyllä aikaisin (6-7) aamupuurolle, mutta sekin sitten helpotti ja nukkuiaen jälkeen noin kahdeksaan. Eli meillä toimi vallan hyvin ja lapsentahtisesti kyllä yöimetyksen lopettaminen.
EB
1.5.2018 at 20:22Hyvin usein kyllä taitaa olla myös niin, että kun vauva alkaa syödä kiinteää ruokaa (ja illalla puuroa/velliä) niin tarve yöllä imettämiselle vähenee ja jää luonnollisesti pois tuossa vaiheessa. Minua siis myös kiinnostaa, että missä suositellaan yöimettämistä vuoden ikään asti? Varsinkin jos tuo imettäminen vähenee luonnollisesti muun ravinnon tullessa mukaan kuvioon.
Näin on meillä ollut molempien lasten kanssa. Saivat illalla puuroa ja imetin siihen päälle (noin klo 19-20 välillä) jolloin nukkuivat yleensä aamuyöhön asti noin klo 6.00. Eivät siis kaivanneet yöllä rintaa ruokamielessä. Ja jos heräsivät niin nukahtivat kyllä juuri tuolla ”tassuttamisella” tarvittaessa. Jos olisin tissiä tarjonnut niin varmasti olisivat siinä hetken imeneet kunnes nukahtaisivat, mutta minä ainakin pidin tärkeänä juuri sitä, että en käytä tissiä ns. nukuttamiseen (koska varsinaisesti tarvetta lisämahdollisuuksia heillä ei ollut). Minä imetin molempia lapsiamme vuoden ikään asti, mutta yösyömiset jäivät kyllä siinä noin 6-7kk iässä ja ihan lapsentahtisesti mentiin.
Ja kokonaan imettäminen loppui meillä tosiaan tuossa yhden vuoden tienoolla, koska imettäminen oli siinä vaiheessa selkeästi sellaista tissillä ”leikkimistä”.
EB
1.5.2018 at 20:25näpppäilyvirhe suluissa eli * (koska varsinaisesti tarvetta lisämaidolle yöllä hellä ei ollut )
Marie
1.5.2018 at 10:51Lisään vielä, että vaikka olisit ollut kuinka johdonmukainen jne. synnäriltä asti, saattaisi sinulla olla silti heräilevä ja vieressä/sylissä nukkuva vauva. Vauvat ovat yksilöitä: toiset nukkuvat läpi yön, toiset heräilevät. Esikoinen oppi meillä aika pian sänkyynsä nukkumaan, mutta kuopus on pian 10 kk ja vieläkin on hankalaa siirtää sänkyynsä: allergiat ja refluksi jne. vaivaa.
Itse luin aikoinaan paljonkin vauvan unesta, mutta koin lopulta ettei mikään lopulta voita käytännössä sitä, että kaikenlaisten teorioiden soveltamisen ja unisyklien laskemisten sijaan edetään lapsentahtisesti vauvan kehitysvaiheiden mukaan.
Mona
1.5.2018 at 16:15Huh mun on niin vaikea ajatella, että “vaan” vuosi :D Vaikka joo nyt ollaan sitten sentään jo paremmalla puolella. Ja jälkikäteen toki tuntuu varmasti lyhyeltä ajalta…
Maija
1.5.2018 at 10:56Tsemppiä! Meillä poika 11kk ja heräillyt kolmen kuukauden iästä lähtien noin tunnin välein.. väsymys on aikamoista. Jotenkin sitä on vaan selvinnyt. Kesällä olisi tarkoitus lopettaa imetys, tai ainakin yöimetys. Samalla pidetään kunnon unikoulu, kun mies lomalla. Saa nähdä, osaako sitä enää edes nukkua sitten joskus, kun saisi…
Mona
1.5.2018 at 14:19Huh, tunnin välein herääminen on rankkaa. Tsemppiä sinnekin! Ja niinpä, ei pelkästään että vauva nukkuu vaan sitten pitäisi vielä saada oma kroppa tasapainoon…
Kissis
6.5.2018 at 12:12Täällä kans heräilty tunnin välein viimeset melkeen 3 kk… välillä parempia öitä, jolloin 2 h välein. :D
Nimetön
1.5.2018 at 11:11Tsemppiä ja voimia!! Oletteko harkinneet kotiunikoulua, niin että unikouluttaja tulee teille kotiin? Myös sairaaloissa järjestetään unikoulua, jos omat keinot ja voimat ei tunnu riittävän.
Lapset on niin erilaisia. Tiedän erään tutun 2v tytön, jonka yöt on edelleen suoraa huutoa. Vartin välein alkaa kirkuminen, joka on desibeleiltään paljon pahempaa kuin alle vuoden ikäisen.. Heillä käyn toisinaan valvomassa öitä. Sitten on ONNEKSI enemmistö heitä, jotka jossain vaiheessa tajuaa sen, että yöllä ei tarviikaan herätä. Nyt vain toivotaan että teidän pienokainen hoksais tämän mahdollisimman pian <3 <3
Ja sitten vain hakemaan tukea, jos siltä tuntuu. Perheneuvolasta, unikouluttajalta, neuvolaterveydenhoitajalta, mistä vain! :)
ps. Onko teillä käytössä iltakorvike? Joillakin lämmin korvike pitää nälän paremmin loitolla kuin rintamaito. Meillä yöt hieman parani, kun siirryttiin korvikkeisiin.
Nimetön
1.5.2018 at 12:08Tässä vielä lisäyksenä edelliseen kommenttiin hyvä tosi hyvä ja kattava teksti sairaalaunikoulusta!! http://www.kutri.net/artikkelit/kokemuksia-sairaalaunikoulusta/
Mona
1.5.2018 at 14:28Hei kiitos linkistä, tosi mielenkiintoinen tuo Katrin teksti!
Juuri lueskelin sairaalaunikoulusta toissapäivänä kun juttelin siitä ig storyn kautta toisen äidin kanssa jollle oli mainittu siitä. Itse en ollut edes aikaisemmin kuullut tuollaisesta. Korviketta annetaan välillä mutta sekään ei ole yksiselitteistä kun ei olla vielä löydetty hyvin sopivaa korviketta. Nälkää ei kyllä yöllä nähdä, se on ihan selvä. Päivällä syödään tosi paljon ja iltapuuronin on jo tosi iso satsi. Olen vaan itse opettanut että äiti aina höösäämässä joka ikisessä pihahduksessa. En käytännössä ole antanut Salamalle mitään mahdollisuutta itse opetella nukahtamaan. Toki mikään ei ole niin yksiselitteistä mutta olisin kyllä voinut monet asiat tehdä toisin. Unikouluun tilataan Liisa unijunasta vielä uudelleen jos nyt ei pojan omaan huoneeseen siirto tuota tulosta muutamassa viikossa.
Amy
1.5.2018 at 11:37Minua ei väsymys ja jatkuva valvominen jaksa naurattaa vieläkään. Valvominen ja se ettei saa nukkua on pahimman luokan kidutusta, joka on kyllä itsellä romuttanut henkistä hyvinvointia ihan älyttömästi. Meillä lapsi valvotti 8 kk. Nyt nukkuu täydet yöt mutta itse en saanutkaan enää unta. Pahimmillaan olen valvonut noin aamu kl 4 saakka. Lapsi herää kl 6. Voin kyllä sanoa että välillä oli aika synkkiä ajatuksia. Nyt olen hakenut apua lääkäriltä unilääkkeiden muodossa. Oli vaan pakko. Katsotaan miten tulevaisuus menee..
Mona
1.5.2018 at 16:17Olen samaa mieltä – aika kidutustahan se on:O Mahtavaa että teillä vauva nukkuu nyt mutta voi että, toivottavasti saat myös oman unen pian kuntoon:/ Tuo on kamalaa!! Ja ymmärrän kyllä aivan täysin. Toivottavasti pian löytyy unirauha koko perheelle <3
Minni
1.5.2018 at 18:26Mun mielestä se on just äidin tehtävä olla apuna silloin kun vauva apua tarvii. Vaikka olisit tehnyt kaikki toisin, on hyvin mahdollista, että vauvasi ei kuitenkaan nukkuisi. Vauvasi vaikuttaa täysin normaalilta vauvalta kehitysvaiheineen. Nyt hänellä on varmasti lisäksi myös eroahdistus, joten voi olla vaikeaa pitää unikoulua. Yleensä se onnistuu vasta silloin, kun tilanne on rauhoittunut. Toivottavasti tilanne kuitenkin helpottuu pian. Mitään epätavallista tilanteessa ei ole, päinvastoin.
Jasmin
1.5.2018 at 12:21Hei Mona.
Ikinä en ole kommentoinut, mutta nyt tuntui että haluan tulla kertomaan että tiedän täysin mitä tarkoitat, ymmärrän miltä sinusta tuntuu ja yritän jotenkin lähettää tsemppaavaa energiaa sinne. Hurja ja pitkäaikainen väsymys on lähes lamauttavaa.
Itselläni on kohta 6 vuotta ja 4 vuotta täyttävät lapset ja olen vasta reilu puoli vuotta saanut nukkua illasta aamuun heräämättä. Siihen asti JOKA IKINEN yö heräämistä ja hyssyttelyä 4-12 kertaa yössä. Esikoinen oli koliikkivauva ja huusi ensimmäisen elinvuotensa kirjaimellisesti kellon ympäri. Hän nukkui vain liikkuvassa autossa tai sylissä joka sekin piti olla liikkeessä koko ajan. Vihdoin reilu vuoden kuluttua koliikki helpotti, mutta sitten sekä esikoinen että kuopus ovat siunattuja äärimmäisen huonoilla unen lahjoilla. Siis todella herkkäunista sakkia. Puoli vuotta sitten siirrettiin heidät omaan huoneeseen nukkumaan omiin sänkyihin mutta kuitenkin vierekkäin ja tämä oli selkeästi se muutos jota kaivattiin. Tätä oli kokeiltu jo aikaisemmin mutta silloin se ei vielä toiminut.
Nyt olen nukkunut puoli vuotta suht hyvin, mutta kärsin edelleen kroonisesta väsymyksestä. Ja päikkärit otan aina kun voin. Vieläkin siis palautuminen vuosia kestäneestä valvomisesta kesken.
Tsemppiä Mona!! Kaikki sympatia sinulle!!
Mona
1.5.2018 at 18:54Huh 12 kertaa on jo käytännössä sama kuin valvoisi koko yön :/ Ja vielä pienen koliikki:’( En varmasti osaa edes kuvitella miten rankkaa ja erilaista se vielä on.
Enkä yhtään ihmettele että menee aikaa ennen kuin uni systeemi palautuu. Ei varmaan kroppa ihan hetkessä tajua että Ai nyt ei tarvitakaan havahtua yöllä monta kertaa …
Lena
1.5.2018 at 12:32I feel u! Meillä tosin ollut alusta asti aika hyvin nukkuva tapaus, mutta omat nukahtamisvaikeudet ovat ihan omissa sfääreissään. Pahin jakso kyllä oli tuo 9-11kk, mutta kyllä päivät ovat välillä edelleen rämpimistä… onneksi mahtuu aina hyviä hetkiä joka päivään <3
Halusin vaan sanoa, että älä murehdi, vaikka lukemasi opit eivät toteutuisi käytännössä.. täälläkin kaikki oppaat luettu ja yleensä mennään silti tissitainnutus-menetelmällä (yli vuoden jo lapsi)… mikä vaan on mulle itselleni helpoin tapa saada unta! Neuvoja en osaa antaa mutta kaikki kyllä järjestyy vähitellen <3
Mona
1.5.2018 at 18:51Kiitos Lena kommentista<3 Hyvä että olet löytänyt sopivan vaihtoehdon ja kokenut että yöimetykset auttaa vauvan lisäksi sua itseäsi nukahtamaan<3 Mitäpä niitä lopettamaan jos kokee sen hyvänä ja unta parantavana asiana! Tässäkin huomaa miten eri tavoin asiat koetaan. Mulle yöimetykset oli alusta asti tosi rankkoja.
Jonna
1.5.2018 at 12:43Minusta on hienoa, et tuot avoimesti myös näitä puolia vauva-arjesta ja äitiydestä esiin!
Eikä sitä aina jaksa ajatella, että “kyllä tämä tästä, aika auttaa”, mä olen ainakin huomannut vauva-arjessa sen että usein on hyvä vaan välillä todeta että ei ehkä jaksa. Vaikka pääsääntöisesti yrittääkin mennä tosi positiivisella asenteella, sillä syy siihen väsymykseen onkin maailman rakkain. Mutta toisaalta, ihmisiä me äiditkin ollaan ja täysin oikeutettuja tuomaan fiiliksiämme esille -niin hyvässä kuin “pahassakin”.
Tsemppiä kovasti sinne teille <3
Mona
1.5.2018 at 18:36Kiitos Jonna <3 ja näin on. Välillä on vaan todettava että nyt näin. Ja ihmisiä todellakin ollaan ja varmasti kaikki haluaa aina oman perheensä parasta.<3
Erica
1.5.2018 at 13:04Voi ei! Luulen tietäväni mitä vauva-ajan väsymys on vaikka meillä on suht hyvin nukkuva taapero. Koko ajan silti pikkasen pelkään että milloin nää yöt huononee, toivottavasti ei koskaan. Ja toista lasta en edes uskalla ajatella sillä mitä jos se ei olekaan hyvin nukkuva :/ Ei sillä että ajatus toisesta olisi mitenkään ajankohtainen :D Ymmärrän kyllä täysin ettei perhepeti ole vaihtoehto sillä meillä ainakin on aika mahdotonta nukkua jos taapero keskellä. Joskus otetaan se aamuyöstä meidän väliin ja minä ainakin pelkään että se jää alle ja tuo poika pyörii ihan hirveesti ja tälläkin viikolla kerran nukkui sitten niin että hänen jalat oli meidän päiden välissä, että joo :D Tämän takia meillä ei perhepeti ole enää vaihtoehto :D Maailman ihaninta on kyllä silleen että poika nukkuu meidän välissä mutta aika mahdotonta se välillä on :D
Mona
1.5.2018 at 18:44Tällaisten vauhtihirmujen kanssa perhepeti on kyllä haastava:D Olen myös tullut siihen tulokseen että meillä ei toimi se että yhtenä yönä tehdään noin ja toisena näin. Pakko vaan pysyä johdonmukaisena ja päättää yksi systeemi. Miten sekin vaan on niin järkyttävän vaikeaa väsyneenä…
Eve
1.5.2018 at 15:08Kaiken uuden opettelu ainakin vaatii vanhemmilta hirveesti päättäväisyyttä. Muistan kun lopetin 9kk iässä nuoremman pojan imettämisen eikä hän hyväksynyt tuttipulloa alkuunkaan niin hän ei kolmeen päivään juonut käytännössä lainkaan. Mutta pidin pääni ja tiesin että lopulta kyllä antaa periksi ja niinhän siinä kävi. Lopulta tuttipullolla syöminen sujui vallanmainiosti ja hänestä on kasvanut ihana, energinen ja terve 5-vuotias poika. Imetystä ei vaan voinut enään jatkaa koska hän puri nännit rikki niin että veri vaan valui.
Mona
1.5.2018 at 18:41Nimenomaan päättäväisyyttä ja huh miten se voikin olla niin vaikeaa väsyneenä?:O
Nytkin ollaan vaan venytetty ja venytetty unikoulun aloittamista. Ja auts! Meillä jäi nuo puraisut vain muutamaan kertaan silloin kun ekat hampaat tuli, mutta mietin myös silloin että jos alkaa ihan tavaksi kaluamaan niin sitten saa loppua :D
Nina
1.5.2018 at 20:15Hei Mona! Ihan ensiksi tsemppihalit sinne väsymyksen keskelle. Ymmärrän tunteesi, olenhan sen itsekin kokenut. Uni on elintärkeää meille kaikille ja pitkään jatkunut väsymys vetää mielialaa ja energiatasoja alas.
Olisiko sinun mahdollista nukkua jokunen yö ihan täydessä rauhassa Eetun hoitaessa Salamaa? Tiedän, että ajatus tuntuu alkuun ahdistavalle, mutta takaan, että koomayö silloin tällöin (esim 1-2 viikon välein) auttaa jaksamaan paljon paremmin. Itse tein tämän kolmannen vauvan kohdalla niin, että kun väsymys alkoi olla juurikin tuota luokkaa “en tiedä miten enää jaksan”, otin korvatulpat ja unilääkkeen, ja menin nukkumaan koko yöksi eri huoneeseen miehen hoitaessa vauvaa. Yöllä vauva sai korviketta pullosta. Muuten vielä imetin. Tietyt unilääkkeet poistuvat nopeasti äidin elimistöstä ja aamulla saa taas imettää (esim Opamox on tällainen). Itseä aluksi arvelutti unilääkkeen otto, kun en sellaisia muuten käytä, mutta olin jo niin ylivirittynyt, että kierre oli katkaistava kunnolla. Ja voi sitä tunnetta, kun heräsin 8h unien jälkeen levänneenä. Otimme tuon käytännön tavaksi kerran viikossa, ja siitä se alkoi minullakin helpottua.
Mikä ikinä teille onkaan toimivin ratkaisu, niin suosittelen kokeilemaan. Vaikka sinä yhdeksi yöksi ihan muualle nukkumaan ja elpymään, tai kotona eri huoneet edellä mainitulla tavalla. Lapsi ei traumatisoidu, jos äiti huokaisee hetken. Onhan hänellä rakas isä hoitamassa.
Voimia! This too shall pass.
Halein, Nina
Mona
2.5.2018 at 08:49Kiitos paljon ihana Nina viestistä <3 <3
Uskon ja toivon, että tämä Salaman omaan huoneen järkkääminen tulee auttamaan paljon ja hän oppii vihdoin nukkumaan (nukahtamaan syklien välissä itse) kunnolla. Ensimmäiset yöt vaikuttaa lupaavilta. Toki kun poika oppii nukkumaan niin sitten on vielä operaatio äidin uudelleen unen opettelu :D Luulen, että jos ei parissa viikossa ala uni olla parempaa niin tarvitsen minäkin hetkeksi jotain muuta kuin meditointia avuksi.
Olen muuten menossa ensi viikonloppuna ystävän kanssa hotelliin nukkumaan :D Siitä pitää ottaa jatkossa tapa. Nyt ei edes ajatus enää tunnu pahalta vaan päin vastoin uskon sen tekevään kaikille hyvää, että äiti haukkaa happea silloin tällöin :D
Tosi moni läheinen on sanonut jo sitä, etten ole enää yhtään oma itseni tässä väsymyksessä ja asialle on vaan pakko tehdä jotain. Nyt toivon, että tämä uusin siirto eli pojalle oma huone vaikuttaa ja unikoulu tuottaa tuloksia. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi voinut tehdä jo aikaisemmin...
Nina
3.5.2018 at 06:34Mahtavaa! Saat lepoaikaa ja omaa aikaa. Hyvä sinä. Jälkikäteen on aina helppoa jossitella, miten olisi voinut toimia. Väsyneenä sitä lykkää muutoksia mielellään eteenpäin, kunnes tulee se kääntöpiste, ettei enää jaksa ja on aika toimia. Hyvin te vedätte ja uni sieltä kaikille kyllä löytyy :). Tsemppiä!
Eve
1.5.2018 at 20:16Esikoisemme oli todella huono nukkuja kaikenkaikkiaan ja häntä sai kannella päivät pitkät. Ei nukkunut edes autossa jos auton vauhti vähänkin hidastui. Vaunukävelyistä sai vain haaveilla, kun hän huusi suoraa huutoa. Valvoin hänet kanssa yöt ja päivät ja kyllä se raskasta oli!!! Hänellä ei ollut refluksiaa, allergioita, koliikkia tai vastaavaa mikä olisi vaivannut. Aina ollut todella terve lapsi. Kaiken maailman temput tuli hänen kanssa aikanaan kokeiltua. Toinen lapsemme taas oli huomattavasti parempi nukkumaan ja hän nukkui pitkiä päiväuniakin. Varmasti monilla asioilla on vaikutusta näihin uniasioihinkin sillä esikoisemme energiataso on aina ollut omaa luokkaansa. Se on täytynyt vanhempana oppia ymmärtään ja hyväksyä että hän vaan jaksaa ja jaksaa….vaikka liikkuu ja touhuaa päivät pitkät. Saa älyllisiä haasteita ja on erittäin hoksaava. Harrastaa aktiivisesti ja monipuolisesti. Tottakai vanhempana ihailen hänen energiatasoansa, kun näen kuinka aikaansaava ja liikunnallinen kaveri hän on. Ikää lapselle kertynyt jo 7 vuotta joten vauva- ja taapero iän valvomiset on meillä jo takanapäin mutta en noita ajanjaksoja ikinä unohda. Ollaan lapsille luotu selkeät iltarutiinit joita noudatetaan yhä lasten ollessa 7-ja 5 vuotiaita. Rutiinit luo turvaa ja auttaa lasta ennakoimaan tulevaa. Shemppiä teille ja jaksamista!!! Toivotaan rauhallisia öitä
Mona
2.5.2018 at 08:42Kuulostaa tutulle: “hän vaan jaksaa ja jaksaa….” :DD Ja tosiaan pitää muistaa olla kiitollinen, että on energinen ja päättäväinen tapaus :D
Mutta huh en kyllä tule ikävöimään näitä valvottuja öitä. Noita rutiineja tarvitaan kyllä selvästi lisää. Huomaan myös, että kun rutiinit pysyy selkeinä sujuu KAIKKI niiiin paljon paremmin. Heti jos poiketaan päiväb rutiineista näkyy se ensimmäisenä unissa. Nyt oltiin vielä kolmien päikkäreiden siirrossa kaksiin mikä sekoitti pakkaa lisää. Koitetaan pitää uusi kaksien päikkärien rutiini nyt mahdollisimman tarkkana ja toivottavasti se auttaisi sitä, että mini oppisi hyvät unitavat.. Ja kiitos paljon tsempistä ja omien kokemusten jakamisesta <3
Marju
1.5.2018 at 20:40Lapset ovat vauvasta lähtien aina saaneet pullosta korviketta ja aikanaan siirtyneet kiinteisiin. Lisäksi 3 kk ikäisenä siirretty omaan sänkyyn, jolloin sekä vanhemmilla että vauvalla häiriöttömästi nukutut unet, Jo se että vauvan sänky oman sängyn vieressä aiheutti herämisiä puolin ja toisin. Lapsillaei ole mitään allergioita ja ovat kasvaneet ja kehittyneet oikein mainiosti.
Mona
2.5.2018 at 08:36Aivan mahtavaa, kyllä hyvin nukutut yöt on koko perheen etu! :) Hienoa, että ootte ajoissa löytänyt teille parhaan tavan jolla kaikki nukkuvat hyvin:)
NImetön
1.5.2018 at 21:46Moikka, meillä pidettiin unikoulu kun tyttö oli 11kk (nyt 1v5kk) . Yöimetykset oli jo neuvolan suosituksesta jätetty pois vähän aikaisemmin, mutta tyttö silti heräili koska oli tottunut että siinä 02-03 otan viereeni nukkumaan. Meillä mies piti unikoulun, koska vauva edelleen yhdisti äidin näkemisen maitoon. Minä nukuin viikon olohuoneessa sohvalla, ettei vauva herätessään nää minua ja ala haluta maitoa. Samalla sain nukkua kokonaisia öitä viikon putkeen koska käytin korvatulppia :) Miehelle tuli viikko huonoa ja katkonaista unta, mutta sen jälkeen tyttö alkoi nukkua paljon paremmin, esim 20-04 heräämättä, ja sitten nukahtaa uudestaan. Muutimme isompaan asuntoon noin 1kk tämän unikoulun jälkeen, ja tyttö meni omaan huoneeseen nukkumaan. Ekasta yöstä asti hän on nukkunut kaikki yöt heräämättä, eli nyt noin 5 kk ajan! Nukahtaa itse omaan sänkyyn (ennen piti istua vieressä kunnes nukahtaa, saattoi mennä tunteja) noin 19.30 ja nukkuu heräämättä 10-11h. Unikoulun pitäminen on haastavaa sen hetken kun sitä kestää, mutta ainakin meijän kohdalla se todella tuotti tulosta. Minun top-3 vinkit parempaan uneen onkin 1) joku muu kuin äiti pitää unikoulun, 2) lapselle oma huone, (ymmärrän ettei kaikille mahdollista) 3) kärsivällisyys. Tsemppiä <3
Mona
2.5.2018 at 08:29Kiitos ihanan oman kokemuksen jakamisesta <3 Tuo oma huone vauvalle on kyllä tosi monelle kuulemalleni ollut hyvä ratkaisu. Sitä nyt itsekin kokeillaan, kun tuo meidän sänky siirrettiin olohuoneeseen. Unikoulu vaatii kyllä pitkää kärsivällisyyttä. Toivotaan, että nyt täälläkin opittaisiin miten ihanaa nukkuminen oikeasti on :D Ja kiitos tsempistä <3 <3
Mirella
2.5.2018 at 14:14Heippa! Ensinnäkin halit. Tämä ajanjakso on kuulemma kaikista hankalin. Silloin kaikki on koetuksella kun hormoonit ei enää autakaan jaksamaan öitä.
Kaksi ystävääni uupuivat, kun yrittivät saada lapsen nukkumaan yöt juuri 8-9kk iässä. Meidän neuvola sanoo, että tässä vaiheessa kannattaisi olla armollinen itselleen. Nyt tapahtuu niin paljon, liikkumista, hampaita, puhe alkaa kehittymään ja lapsi alkaa ymmärtää sanoja paremmin ja hän tajuaa olevansa erillinen olento. Moni asia oikeasti ahdistaa ja pelottaa häntä ja tulee eroahdistus. Siksi neuvola kehoitti jaksamaan sillä nyt äidin syli on tärkeämpää kuin milloinkaan. Toisilla tämä vaihe on voimakkaampina kuin toisilla. Väsyneenä se itku kyllä ei paljoa auta vaikka miettii että hän vain kertoo tarvitsevan sinua enemmän kun tulee koskaan tarvitsemaan ❤ Monet vauvat voivat tulla liian itsenäisiksi jos liian varhain / pahimpaan kehitysvaiheeseen yritetää saada pärjäämään omillaa.
Vuoden tienoilla kuulemma helpottaa.
Ja en siis syyllistä unikoulusta, halusin van sanoa jos tuntuu ettei unikoulu juuri nyt auta. Kuukauden päästä tilamme voi olla jo toinen ja lapsikin valmiimpi. Koska minua ainakin väsyttäisi se enemmän että yöllä lasta rauhotettaisiin tuntikaupalla ja samalla miettiä että tämä pitäisi saada nukkumaan, vaikka kyseessä olisi se vaihe (ärsyttävä sana, näitä muuten vauvavuonna riittää!) Kun esim maitohuikasta vauva saisi melatoniinia, niin uni jatkuisi helpommin.
Mutta jos sopivaa korviketta ei ole löytynyt, voisiko kyse olla allergiasta tai yliherklyydestä, esim maidon lisäksi viljat? Jos teillä on yöheräilyjen lisäksi usein tukkoisuutta, nuhaa yms, eihän vain olisi jokin allergia joka ylläpitää tulehdusta ja olisi kehkeytymässä astmaksi?
Mona
2.5.2018 at 14:47Yöimetykset ollaan lopetettu kokonaan ja niitä ei enää takaisin oteta. Ne on ollut mulle alusta asti super rankkoja joten parempi meille näin. Nyt tuntuu lähinnä siltä että olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota ja lopettaa ne jo aiemmin. Mulla ei selvästi ole hormoonit pelittänyt missään vaiheessa kun eivät ole auttaneet noiden yöheräilyjen kanssa:’D
Nyt kuitenkin sängyn siirto pois samasta huoneesta on parin yön jälkeen ollut todella hyvä juttu, mutta katsotaan miten jatkuu. Vielä ei uskalla tuuletella:D En usko että astmaa on (flunssat on ollut Salamalla tosi nopeasti ohi),mutta ollaan joka tapauksessa menossa nyt myös allergialääkäriin varmuuden vuoksi. Maidon lisäksi on muitakin yliherkkyyksiä mutta selvästi sietää jo nyt montaa ruokaa paremmin kuin esim vain pari kuukautta sitten. Uskon ja toivon että nuo ruokayliherkkyydet häipyy pikkuhiljaa sitä mukaa kun suolisto kehittyy.
Itse uskon että koko ajan huonosti nukutut yöt ovat ollut suurimmaksi osaksi oman jatkuvan höösäämiseni syytä. Toki flunssat, hampaat tms välissä vaikuttanut, mutta ne on sitten aina olleet ihan asia erikseen. Salama on muutenkin super herkkä ja levoton nukkuja niin ei paljon auta että äiti on tuhtaamassa heti pienimmästäkin pöhinästä. Voi olla että tämä eri huoneetkaan systeemi ei auta mitään ja ollaan tuomittu valvomaan vielä seuraavat 5 vuotta:D Unikoulut tuntuu kuitenkin suurimmalla osalla vauvoista auttavan tosi nopeasti joten jaksan nyt ainakin muutaman viikon olla pitkäjänteinen ja toivoa että meilläkin opitaan nukkumaan. Ihanaahan se olisi jos vaan voisi nauttia ja hyväksyä tämän univajeen ja olon… Super hatunnosto kaikille jotka pystyt nauttimaan arjesta täysin rinnoin järjettömästä univajeesta huolimatta! Löytyisipä itsestäkin sellainen voima vielä jonain päivänä…
Kati
2.5.2018 at 19:29Minulla ei ole natsoja lähteä asiassa neuvomaan eikä omakohtaisia kokemuksiakaan jaettavaksi, mutta haluan nostaa sinulle avoimuudestasi ja rehellisyydestäsi hattua. Minusta on ihanaa, että uskallat rohkeasti tuoda esille sekä omaa jaksamisesi rajallisuutta, ongelmia sekä uudelleenpohdintaa. Harva mielestäni pystyy omaa rajallisuuttaan myöntämään (varsinkaan näin julkisesti) ja vielä harvempi osaa analysoida omaa tekemistään jälkikäteen. Kovasti tsemppiä unikouluun, toivottavasti löydätte teille sopivat toimintatavat ongelman ratkaisuun!
Mona
2.5.2018 at 19:42Kiitos Kati paljon ihanasta ja voimaannuttavasti kommentistasi <3 Yksi isoin syy miksi jaa ajatuksia niin rehellisesti on juuri te ihanat, joilta saan palautetta siitä. Sekä täällä blogissa että Instagramissa storyn puolella on tullut niin koskettavia viestejä, että ne ovat kannustaneet kirjoittamaan avoimesti. Muistuttaa myös itseäni siitä että en todella ole yksin näiden tunteiden kanssa..
Nyt näyttää jo paljon paremmalta jo muutaman yön unikoulun jälkeen, mutta vielä en uskalla kovin suureen ääneen hehkuttaa :D Jos jatkuu onnistuneesti niin teen raporttia parin viikon päästä :D
Ihanaa kevättä sinne <3
N
2.5.2018 at 23:52Tsemppiä tuohon todella raskaaseen vaiheeseen ❤️ Meillä myös huonosti nukkunut lapsi, ei nukkunut (enkä minäkään) kokonaista yötä ensimmäiseen kahteen vuoteen. Pahimmillaan herätyksiä oli varmaan tunnin parin välein. Lapsi nukkui vieressä ja imetin aina lapsen takaisin uneen. Mitään muuta en jaksanut. Tutti ei hänelle koskaan kelvannut.
Kun hän täytti 2v. palasin takaisin töihin ja yöunet paranivat kertaheitolla! Lapsi ilmeisesti ymmärsi ettei äiti ole enää koko ajan ”saatavilla”. Siitä asti hän on nukkunut 10 tuntia putkeen JOKA yö! (Flunssaisena tms. saattaa herätä pari kertaa.) Minulla myös väsymys oli sitä luokkaa etten edes jaksanut aloittaa mitään unikoulua, saatikka lukea niitä kaikkia unikoulukirjoja mitä olin hommannut. Toivottavasti saat mieheltäsi apua tässä asiassa! Minusta on naurettavaa kun puhutaan pikkulapsiajan univajeesta että ”se on vain vaihe”, vaihe on joku korkeintaan parin viikon juttu, se ei kestä vuosia! Univaje on vakava uhka terveydelle.
Sara
3.5.2018 at 16:48Ikävää että teillä on mennyt nukkuminen noin huonoksi. Mielestäni on erittäin järkevää yrittää keksiä juuri teidän perheelle sopiva ratkaisu jolla unet saataisiin paremmaksi. Ei ole mitään järkeä uuvuttaa itseään täysin vain koska se kuuluu asiaan valvoa joka yö vauvan kanssa. Meillä 8kk ikäinen poika ja yöt sujuvat hyvin kun poika nukkuu pienessä kehdossa (ilmeisesti kokee turvallisemmaksi, pinniksessä pyöri ja hyöri koko yön) isänsä kanssa samassa huoneessa. Näin meillä kaikki saavat nukuttua läpi yön aamuun. Itse olen super herkkä uninen joten en varmaan osaisi nukkua öitä vauvan kanssa ja olen itse jo yhden yön valvomisen jäljiltä aivan kuin toinen ihminen. Paljon tsemppiä sinne ja varmasti pian alkaa helpottaa!
Katsu
4.5.2018 at 12:49I feel you! Lapsi on nyt 1v 5kk eikä meillä ole vieläkään nukuttu yhtäkään kokonaista yötä. Huonoimpina öinä otan lapsen meidän petiin, se helpottaa paljon kun ei tarvi nousta ylös asti. Olen myös miettinyt, että jos nukuttaisiin eri huoneissa, mutta en usko sen auttavan. Hän heräilee vaikka me aikuiset ei oltaisi vielä edes pedissä.