Teininä en koskaan ollut varma haluanko lainkaan lapsia. En koskaan ollut suuri lasten rakastaja, vaikka nykyään lapsista pidän paljon. Eetun tavattuani tiesin kuitenkin heti, että haluan kaksi lasta. Mahdollisimman pienellä ikäerolla.
Lionelin synnyttyä ajatus muuttui ja päätin, että on aika odottaa hetki. Äitiys oli niin valtavan iso mullistus hyvässä ja pahassa. Ennen Lionelin syntymää puhuimme Eetun kanssa, että toinen lapsi saa tulla täysin omaa aikaansa. Niin ne ajatukset kuitenkin voi muuttua aivan päälaelleen pitkin elämää, eikä se ole lainkaan väärin.
Tiedostan hyvin sen, että olemme älyttömän onnekkaita, että olemme ylipäänsä saaneet lapsen. Ei ole mitenkään varmaa, että toinen lapsi vain tulla tupsahtaisi, vaikka uskon olevani melko helposti sikiävää sorttia, sillä Lionelin tuloa emme kauan joutuneet odottamaan. Valitettavan moni läheiseni on kuitenkin joutunut kokemaan keskenmenon, sen mitä jokainen raskaana oleva äiti pelkää. Myös lapsettomuutta on paljon. Nämä asiat ovatkin mietityttäneet. Pitäisikö yrittää toista lasta vielä, kun on “nuori”. Mitä jos kaikki meneekin huonosti, kun nyt meni kaikki niin hyvin Lionelin kanssa? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että on aivan turha murehtia etukäteen. Tällä hetkellä kuuntelemme nykyistä olotilaa ja odotamme vielä ainakin hetken ennen kuin tietoisesti lähdemme yrittämään toista lasta. Mikäli toinen lapsi ilmoittaisi tulostaan jo nyt niin olisi se toki enemmän, kuin tervetullut yllätys, mutta noin niinkuin käytännössä yritämme sitä vielä odotuttaa.
Alunperin ajatus oli, että lasten välillä olisi voinut olla vaikka vaan vuosikin ikäeroa, mutta nyt koen kolmen tai “jopa” viiden vuoden hyväksi ikäeroksi. Eikä haittaisi vaikka olisi enemmän, kuin viisi vuotta.
Haluan tavallaan nauttia 110%:sti tästä ajasta, kun Lionel on pieni. Antaa kaiken huomion hänelle ja muistaa jokaisen kasvun kehityksen mahdollisimman tarkkaan. Toisaalta haluaisin suoda Lionelille sen mitä meillä molemmilla Eetun kanssa on eli sisarukset. Sisarukset, kun ovat yksi elämän ihanimmista ja voimaannuttavimmista asioista. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin vanhempia, jotka tietoisesti haluavat vain yhden lapsen. Olen itsekin sitä pohtinut Lionelin syntymän jälkeen, enkä olisi lainkaan onneton, jos tilanne menisi niin, että meidän rakkauspakkaus jäisi ainukaiseksi. Mutta kyllä silti sydämessä on sellainen vahva tunne, että meidän perheen kuuluisi joskus vielä olla nelihenkinen. Eetun suuri toive on myös se, että Lionelilla olisi sisarus. Siitä olemme (toistaiseksi) samaa mieltä, että kaksi lasta on meille maksimi, mutta enpä siihenkään sano ei koskaan. Sen jos jonkun on äitiydessä huomannut, että ajatukset muuttuu niin helposti, että on ihan turha kirjoittaa kiveen mitään! :D
Lionelia ehdin toivoa mielessäni useamman vuoden, mutta meidän elämäntilanne vei aina sen verran kauas, että vauvan hankintaa päätettiin odottaa. Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen siihen, että olin Lionelin syntyessä 30 vuotias. Ehdin tehdä paljon kaikkea sellaista, mitä en välttämättä olisi lapsen kanssa tehnyt ja olen myös siitä kiitollinen, että ollaan ehditty Eetun kanssa nauttia toisistamme kahdestaan tosi pitkään ennen Lionelia. Toki nytkin kaipaa taaperoarjen kiireessä puolison läsnäoloa, mutta kaipaisin varmasti enemmän, jos meidän aikaisempi kahdenkeskinen aika olisi ollut lyhyempi.
Nämä kaikki on toki ajatuksia tällä hetkellä. Haluan muistuttaa itseäni siitä, että saan olla loputtoman kiitollinen siitä mitä meillä juuri nyt on. Tuli mitä tahansa eteen tulevaisuudessa, olen saanut jo nyt niin suuren lahjan, etten voi kuin olla täysin onnellinen. Eetu ja Lionel ovat mulle ihan kaikki kaikessa ja näin on hyvä just nyt.
Millaisia perheajatuksia teille muilla on? ♥
Pst. Aiheeseen täysin liittymättömänä pakko vinkata ihanan yhteistyökumppanin Kauneushoitola Hillan tarjouksesta sokerointiin!! ♥ Saatte nimittäin koko marraskuun ajan sokeroinneista 15% alennuksen mainitsemalla koodin Mona! :) Sileät sääret here we come ;) Ja hei aiheeseen liittyen brasialainen sokerointi voi kummasti piristää myös muuten harmahtavaa marraskuuta!:D Itse olen nuorena kokeillut brassia (saatuu ihan prkl:sti), mutta nyt olen jänistänyt. Ehkä pitäisi taas rohkaistua! :D
16 Comments
Eve
6.11.2018 at 23:25Lapsillani on ikäeroa tasan kaksi vuotta. Tottakai elämä on ollut hektistä ja ruuhkavuodet tulleet tutuksi moninaisuudessaan mutta olen iloinen että lapsillani on toisensa seurana ja ovat läheiset Nyt kun heillä pian ikää 8 -ja 6 vuotta niin arkikin on helpompaa. En enään haluaisi aloittaa kaikkea alusta vaan nautin siittä että vauva vuodet on perheessämme jo takanapäin ja nyt voimme ihan erilailla touhuta ja mennä perheenä. Meille kaksi lasta on hyvä määrä koska haluan että jaksan ja ehdin antaan lapsilleni aikaa tasapuolisesti. Kiireet kun ei kuitenkaan tavallaan vähene lapsen kasvaessa ne vain muuttaa muotoaan. Nyt on mm. Tärkeää olla tukena koulunkäynnissä ja harrastuksissa. Äidiksi tulin 30 vuotiaana ja tähänkin olen tyytyväinen. Sain elää vapaata nuoruutta aikani. Toisaalta taas sain lapset siinä iässä että ehdin sit vanhempanakin vielä touhuaan omia juttujani. Nyt on aika keskittyä lapsiin ja perheeseen, sitähän se vanhemmuus on. Aikansa kaikella…
Mona
12.11.2018 at 12:33Kiitos kun jätit kommenttia <3 Ja tuota olen itsekin miettinyt, että ei taida kyllä kiireet helpottaa kun lapsi kasvaa vaan juurikin muuttaa vaan muotoaan :D Mutta ihanaa, että voi kokea kaikki eri elämänvaiheet lapsen kanssa <3 :)
Erica
7.11.2018 at 12:24Oon vähän samis sun kanssa että ei ollut aiemmin pahemmin kokemuksia lapsista ja jossain vaiheessa jopa ajattelin että en halua ollenkaan lapsia ja sen myötä myös ajattelin että yksi lapsi riittää. No yksi lapsi on nyt, mutta miten nämä lapset sulattaa pahimmankin lapsikriitikon sydämen? :D Nyt saatan ajatella että olis kiva että olis myös se sisarus mutta aika näyttää miten käy. Ikää ei ole enää pahemmin odotella ja siitä olen kyllä aina ollut sitä mieltä että lapset vähän isommalla ikäerolla kuin joku vuosi tai kaksi ja kolmekin vuottaon aina vähän. Yhden lapsen kanssa on vaan jotenkin niin helpompaa esim. reissatakin kuin kahden.
Mona
12.11.2018 at 12:49Oon huomannut, että sai oman lapsen niin sitten sydän alkoi sulaa kaikille muillekin lapsille :D <3
Ja totta, reissut on varmasti paljon iisempejä yhden kanssa ja täällä jännitetään ekaa pidempää reissua ihan vaan sen yhdenkin kanssa :'DDD
Henrika
7.11.2018 at 13:04Tunnistan hyvin nuo ajatukset oman esikoiseni syntymän jälkeen. En olisi missään vaiheessa ollut valmis 2 vuoden ikäeroon ja mieheni oli samaa mieltä. Puheissa kävi välillä myös se, olisiko tämä lapsi meidän ainokaisemme. Kuitenkin molemmat koemme omat sisaruksemme niin tärkeiksi, että toinen lapsi alkoi hiipiä mieleen kun esikoinen lähestyi kahden vuoden ikää. Saimme sitten täydellisen pikkusiskon esikoisellemme ja ikäeroa tuli tasan kolme vuotta. Nuorempi on nyt 9 kk ja ikäero on tuntunut tosi hyvältä! Sisarukset ovat jo nyt todella tärkeitä ja rakkaita toisilleen ❤️. Tämä oli siis meidän perheelle oikea ratkaisu :)
Mona
12.11.2018 at 12:56Kiitos ihana kun jätit kommenttia <3 :) Uskon myös, että kyllä se haave toisesta alkaa tulla hiljalleen itsestään, kun aika kuluu. :)
Suvi
7.11.2018 at 16:55Meidän pojilla ikäeroa 2 vuotta. Toki on ollut välillä raskasta, kun isovelikin kuitenkin vaatii niin paljon vielä huomiota. Mutta toisaalta taas itse koen suurena etuna sen, että heistä on pian seuraa toisilleen ja on niin paljon helpompaa tulevaisuudessa, kun ei tarvitse ns. ryhtyä kaikkeen taas alusta. Vauvat on ihania, mutta vielä ihanampaa, kun kasvavat.
Mona
12.11.2018 at 12:58Tuo on kyllä ihanaa, kun sisaruksista on toisilleen seuraa! :) Ja olen kyllä samaa mieltä, että vauva on ihania, mutta onhan tää lapsen kasvaminen vielä ihanampaa, kun toisesta kuoriutuu oma persoona ja pääsee laukomaan vielä pian elämäntotuuksia<3 :D
Suvi
7.11.2018 at 17:04Meillä ikäeroa on 1v9kk ja onhan tämä aikamoista,MUTTA on tuo esikoinen ottanut pikkusisaruksensa niin rakkaaksi.Ja jo nyt nuorimman ollessa 8kk leikkivät yhdessä.Tunnistan noi asun ajatukset silti tosi hyvin.Mä elin toisessa raskaudessa ekan puoliskon suurimmaksi osaksi kauhun sekaisin tuntein,mitä tulikaan tehtyä,nythän menee niin hyvin esikoisen kanssa,”paketti pysyy hyvin kasassa”.Toinen lapsi ilmoitti itsestään myös niin pian,että se varmaan lisäsi tunnetta.Mutta nyt olen kyllä niiiiiiiiiin superkiitollinen meidän pienokaisista <3
Mona
12.11.2018 at 13:01Sisarusten välinen side on kyllä ihmeellinen asia <3 <3 Ihanaa, että teillä on mennyt hyvin vaikka paletti varmasti tarvitsee välillä kärsivällisyyttä paljon :D Mutta onhan nää lapset nyt ihan huikeita. Nyt muuten oman lapsen saannin jälkeen huomaa myös miten erilailla kokee kaikkien ystävien ja tuttujen vauvauutiset. Sitä elää sen oman raskauden ja synnytyksen joka kerta uusiksi. Ja pystyy samaistumaan niin täysin siihen mittaamattomaan onnen tunteeseen <3 :')
pauliina
9.11.2018 at 19:36Tosi mielenkiintoista lukea tälläisiä pohdintoja kun itsekin pyörii samat asiat mielessä tässä ensimmäistä odottaessa. Mullakin oli aina jotenkin niin selkeet suunnitelmat että lapsia saisi tulla kaksi tai ehkä kolme ja ainakin ne kaksi ekaa juuri sillälailla idyllisesti max. vuoden kahden ikäerolla. Ensinnäkin tämä mielipide rupesi jo siinä vaiheessa muuttumaan kun tajusin että ei niitä lapsia tosiaan vaan sillälailla sormia napsauttamalla tehdä juuri siinä kuussa kun halutaan ja nyt kun kärsin näistä alkuraskauden pahoinvoinneista niin mietin että miltähän tämä tuntuisi kun tuossa vielä pitäisi toisesta pienokaisesta vähillä unilla pitää huolta samanaikaisesti :D omien voimien mukaan ja mielipiteet saa muuttua! ehkä nämä asiat onkin parempi ajatella vasta sittenkun ne ovat ehkä ajankohtaisia ja onhan niistä sisaruksista seuraa ja tukea toisilleen vaikka sitä ikäeroa olisikin pikkasen enemmän! itse ainoana lapsena kasvaneena voin sanoa että vaikka aina olisin sisaruksen halunnut niin ihan hyvin tässä elämässä on itsekseenkin pärjätty. Sun blogia on ollut tosi kiva lukea kun itsekin tässä samoissa iissä juuri lapsi tuloillaan ja samat jutut mielessä ja läheisten ympärillä pyörii. :)
Mona
12.11.2018 at 13:04Kiitos ihana kun jätit kommenttia <3 Ja niin kiva kuulla, että täältä on löytynyt luettavaa. Aina saa myös laittaa aihetoiveita. Pistän niitä aina ylös ja pyrin toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan :)
Ja tsemppiä raskauteen <3 Päivä kerrallaan ja muista olla armollinen itsellesi. Pitäisikin palata itsekin taas raskausaikoihin ja kirjoitella juttuja näin jälkikäteen ajateltuna :) Se oli ihan maagista aikaa hyvine ja huonoine juttuineen. Mitään en vaihtaisi, kun tulos oli parasta koko maailmassa <3
Katsu
9.11.2018 at 22:25Ennen esikoisen syntymää olimme molemmat sitä meiltä, että haluaisimme sisarukset noin 2 vuoden ikäerolla. Kun oli aika alkaa yrittämään sisarusta, en ollut ollenkaan varma onko se hyvä idea. Päätin kuitenkin luottaa enemmän siihen tunteeseen, joka minulla on ollut suunnilleen aina (2 lasta, 2 vuoden ikäerolla) kuin sen väsyneen vauvavuoden aavuttaman minän mielipiteeseen. Pikkusisko oli ja on edelleen päättäväistä sorttia ja meillä tärppäsikin heti. Ja joku vatipää ei osannut laskea ja nyt sisaruksilla on 1v ja 11kk ikäeroa ja he ovat syntyneet peräkkäisinä vuosina. Aloittavat siis koulunsa vain vuoden erolla. Nyt kun pikkusisko täyttää kohta kaksi, olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että teimme kuten olimme jo aiemmin puhuneet. Hetkeäkään en ole katunut tämän kuuluikin meidän kohdalla mennä juuri näin.
Mona
12.11.2018 at 13:09Heh nauratti tuo laskuvirhe :D Ihana, että tyypit ovat niin samanikäisiä, tulevat varmasti olemaan super läheisiä <3 <3 :) Tai sitten on niitä vaiheita, kun pikkusisar on ihan vatipää ainkin pari vuotta :DDDD Kiitos kun jätit kommenttia :***
Missa
9.11.2018 at 23:09Meillä on nyt yksi lapsi ja tällä hetkellä olen sitä mieltä että tämä riittänee meille. Joskus toivoin kahta lasta, mutta nyt yhden lapsen vanhempana olen tyytyväinen näin. Oon sillä tavalla ahne, että haluaisin myös keskittyä itseeni ja puolisooni ja epäilen että useamman lapsen kanssa siinä pitäisi tehdä myönnytyksiä. Samalla halusin kuitenkin kokea äitiyden ja raskauden, mutta en sitä täyttä perhearkea ja ruuhkavuosia.
Mona
12.11.2018 at 13:15Kiitos kun jätit kommenttia <3 Hyvä että tiedostat omat tarpeetkin. Mun mielestä on koko perheen etu, että jokainen on myös hiukan itsekäs. Ja ei tosiaan ole yhtä oikeaa ratkaisua. Joillekin sopii iso perhe ja perhearki ja toisille taas ei lasten teko ole koskaan haavelistalla lainkaan. Kukin tavallaan <3