Mitä paino merkitsee minulle?

Anna-Maria haastoi hyvinvointibloggaajia kirjoittamaan siitä mitä paino merkitsee meille? Aiheesta on nyt kirjoittanut jo ainakin rakas ystäväni Vilma, Monna ja Elina.

Hyvinvointiin liittyvillä sivuilla tulee mielestäni enemmän vastaan sitä näkökulmaa, että vaakaa ei kannata katsoa lainkaan ja luvuilla ei ole mitään väliä. Monesti myös puhutaan siitä, että puntarin luku vain ahdistaa ja tuo sitä kautta epäterveen suhtautumisen hyvinvointiin ja omaan kehoon.

Itse näen asian eri suunnasta, mutta ymmärrän 110% nämä näkökulmat. Olen seurannut läheltä enemmän kuin yhden syömishäiriötä sairastavan elämää, joten tiedän kyllä aika tarkkaan mitä pakonomainen painon seuraaminen ja painoluvun demonisoiminen voi tehdä mielelle ja sitä kautta keholle.

Mutta, kun oikein mennään asian ytimeen ja mietitään mitä nuo luvut ovat. Metallisen, lasisen tai muovisen häkkyrän tauluun ilmestyviä numeroita. Tavallisessa puntarissa luvut ovat kehon koko massan luku. Vähän edistyksellisemmissä härpäkkeissä saadaan tietää kehonkoostumuksesta eriteltynä tarkempia lukuja.

Periaatteessa näillä laitteiden luvuillahan ei ole mitään väliä juuri sinun hyvinvointiisi. Tunnet kyllä aivan varmasti omassa olossasi sen saman mitä puntari sinulle kertoisi.

Mutta jos asiaa lähestyy rakkauden kautta, ei sen puntarin luvun tarvitse ahdistaa. Se voi jopa parhaassa tapauksessa toimia hyvänä motivaattorina pitää itsestä entistäkin parempaa huolta. On mielestäni tärkeää tiedostaa aidosti omat tunteensa taustalla ja sen, että onko luku todella sellainen, että siihen voi tai haluaa lähteä tekemään muutoksia suuntaan tai toiseen.

Minun mielestä tärkeintä olisi olla rehellinen itselleen ja tiedostaa mitä tunteita puntari herättää juuri itsessään ja miksi tuntee kyseisiä tunteita.

Näyttääkö puntari mielestäsi liikaa tai liian vähän?
Löydätkö luvulle syyn ja seurauksen?
Miksi jokin tietty luku puntarissa on tavoite?
Voisiko puntarin luku saada sinut keskittymään hyvän fiiliksen kautta oman hyvinvoinnin parantamiseen? Voisiko puntari myös opettaa armollisuutta ja hyväksyntää siitä, että elämä on ylä ja alamäkiä, eikä puntarinkaan tarvitse näyttää aina yhtä ja samaa?

Minulle paino kertoo todella paljon omasta hyvinvoinnista. Tiedän 100%:sti samat asiat ilman puntariakin, mutta lukuja rakastavana ihmisenä myös painon seuraaminen on tosi helppo konkreettinen tapa pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Puntari tekee hyvän herätyksen, kun liian rento elämä meinaa jatkua liian pitkään. Vähän sama pätee pankkitilissä. On ihan hyvä aikaajoin käydä tsekkaamassa tilanne, jotta tietää missä mennään, eikä elä yli omien varojensa… :D

Olen itse helposti itselleni liiankin armollinen, joten välillä on hyvä tehdä pieniä ryhtiliikkeitä ja muistuttaa, että jatkuva lepäily ja löysäily ei todellakaan ole tasapainoisessa hyvinvoinnissa ainakaan minulle hyvä asia. Sekä löysäily, että sopiva määrä itsekuria merkitsee minulle itseni rakastamista ja itsestäni hyvää huolehtimista. Puntarin ja painon sopivana pitäminen on minulle siis juuri sitä itsestä huolehtimista. Ei fanaattista uskontoa vaan lempeää muistutusta.

Tarvitsen elämässä hyvässä suhteessa kovaa draivia ja itsekuria sekä vastapainoksi täydellistä palautumista ja rentoutumista. Kumpikaan ei ole yksinään minulle hyvä asia. Elämässä on vaiheita, kun tarvitsee toista puolta enemmän.

…mitä jos suorittaminen olisikin ihan super kivaa ja siitä tulisi hyvä fiilis? Ja sen vastapainona osaisi myös rentoutua ja levätä hyvin?

Nykyään puhutaan paljon siitä, että suorittaminen on pahasta ja sairastuttaa ihmisen. Mutta minä taas kysyn, että mitä jos suorittaminen olisikin ihan super kivaa ja siitä tulisi hyvä fiilis? Ja sen vastapainona osaisi myös rentoutua ja levätä hyvin? Olen myös sitä mieltä, että palautumisesta ja levosta voi tulla sitä kuuluisaa negatiivista suorittamista, jos siihen asettaa negatiiviset pakon tunteet. Minusta kaikkein tärkeintä ihan kaikessa tekemisessä olisi se, että löytää sisäisen motivaation ja onnen tunteen. Niin suorittamisesta kuin levosta.

Tiedän mikä on minulle ideaalipainoväli. Sen alapäässä jaksaminen alkaa kärsiä. Yläpäässä taas tiedän tasan tarkkaan, että syön liikaa ruoka-aineita, jotka eivät tee hyvää keholleni ja mielelleni ja liikun aivan liian vähän. Ideaalissa painovälissä on kuitenkin reilusti liikkumavaraa.

En todellakaan vaadi itseltäni sitä, että olisin “täydellisessä” painossa vuoden jokaisessa päivässä. Paino saa vaihdella ja vaihteleekin useita kiloja. Se on ihan ok. Mutta on myös ok pyrkiä jatkuvasti kehittymään ja olemaan paras versio itsestään, kun nauttii matkasta ja tekee sen rakkaudella ilman itsensä henkistä piiskaamista! :)

Saatan viiden vuoden päästä puhua tästä samasta asiasta aivan toisella tavalla ja demonisoida puntarin helvettiin. Mutta tiedättekö mitä? Sekin on ihan ok! Ajatuksiaan voi ja saa muuttaa! Elämä on yhtä jatkuvaa kasvun polkua. Olen oppinut erityisesti äitiyden myötä, että mistään asiasta harvoin kannattaa olla ehdoton. ;)

Tällä hetkellä oman painon seuraaminen on minulle konkreettinen ja motivaatiota tuova työväline hyvinvoinnissa ja otan ilolla ja kiitollisena lukemat vastaan.

Muiden mielipiteet puntarini luvuista ei myöskään ole merkityksellisiä. Se mitä ajattelen itse luvuista ja omasta kehostani ja omasta olostani on tärkeää. Ja se, että olen itselleni rehellinen.

En ole koskaan hävennyt kertoa omaa painoani, koska nehän ovat vain lukuja! En myöskään ikinä arvota ketään muuta painon perusteella.

Tänään aamulla painoin 69.1 kiloa ja olen n. 170cm pitkä. ♥