Mitä kuuluu? Tosi hyvää, kiitos…
Oikeasti tänään on ollut sellainen olo, että kiitos, voin nyt irtisanoutua ihan kaikesta. Menolippu johonkin tosi kauas yhdelle. Kiitos.
Noin yleisesti kaikki on TOSI hyvin. Olen aivan fiiliksissä, kun treenit kulkee ja hyvinvointiprojekti etenee. Salitreenit on tällä hetkellä heittämällä viikon kohokohta. Ihan mahtavaa, kun olo on energinen ja vahva (paitsi treenien jälkeen, kun joudun raahautumaan lihakset löysinä kotiin.. :D ).
Äitiys ja kotona arki sen sijaan just tällä hetkellä ärsyttää, ottaa päähän ja tylsistyttää. Koti lähinnä ahdistaa ja tuntuu, että se ei inspiroi yhtään. Äitiyden ihanuutta olen taas kyseenalaistanut useampaan otteeseen ihanien uhmakohtauksien myötä.
Tänään on tullut pissat sekä meidän sänkyyn, että sohvalle. Tulee jotakuinkin aika kusinen fiilis. Vaikka tiedän, ettei tuollaiset ole mitenkään vakavia asioita ja saan olla kiitollinen, kun ollaan kaikki terveitä ja on katto pään päällä. Mutta kyllä tuo kusinen sänky ja sohva vähän pistää silti ärsyttämään. Tosin, jos olisin itse laskenut niihin alleni, harmittaisi varmaan vielä enemmän..
Tähän väliin ottaisin mielelläni kahden viikon loman yksin Balilla niin, että saisin unohtaa hetkeksi kaikki mahdolliset velvollisuudet ja voisin vain surffata aamusta iltaan.
Huomenna varmasti leijun taas kiitollisuuden ja ilon meressä, mutta tänään tälläista vähän kusisempaa kuulumista….
Toivottavasti sun viikko on ollut onnistunut!
Pictures, Carita Alfthan / edited by me
5 Comments
Vauvan ja 3v äiti
11.12.2019 at 20:46I feel you ♥️
Pikkulapsiarki on välillä tosi raskasta. Mutta sitten taas toisaalta ihaninta aikaa. Mä haaveilen viikon jooga retriitistä Intiassa mutta jo yksi päivä taukoa tekis hyvää
Helena
12.12.2019 at 12:46Haha, mulla IHAN samat fiilikset tänään.. Meidän lapsi on 1.5v eli vaipoilla mennään vielä mutta tämä uhma… Hän haluaa pelkästään tehdä kaikkea kiellettyä, haluaa mun puhelimen, kaukosäätimen, hakata tvtä, leikkiä valonkatkaisijoilla, ja jos kielletään niin tulee hirveä huuto ja vanhoiksi ja pään hakkaaminen lattiaan Samoin käsien pesu ruokailun jälkeen… Haluaa vain leikkiä vedellä ja jos vie hänet pois niin hirveä huuto ja hän repii mun käsiä että nostaisin takaisin leikkimään vedellä. Yritän olla rauhallinen mutta en jaksa sitä ikuista huutoa ja venkoilua ja repimistä paikkoihin mihin ei saa mennä. Olin ajatellut olla pidempään vielä kotona mutta mietin nyt päiväkotia… Parisuhdekin on välillä koetuksella. Koti on projekti missä työt pitäisi jakaa tasaisesti mutta sitten tulee kinaa kun tuntuu että mies mieluummin rämplää puhelinta eikä huomaa mitä kaikkea pitäisi tehdä, ja sitten minä jankutan ja hän hermostuu. Lapsi myös kiukuttelee enemmän miehelle joten minä vaihdan vielä enemmän vaippoja kun muuten olisi vielä enemmän huutoa kotona. Olen toki valtavan onnellinen lapsesta, häntä yritettiin 5 vuotta ja käytiin läpi IVF-helvetti mihin paloi hirveästi rahaa. Olen niin kiitollinen että lopulta saimme lapsen. Mutta kyllä on välillä vaikea jaksaa just nyt. Ja kaikesta päätellen tämä on vasta alkua, eikö se oikea uhma ala vasta myöhemmin :D
O
13.12.2019 at 12:06Tää postaus oli ihanan hauska! :D Voin samaistua.. Samaan aikaan nauttii joulun odotuksesta ja myös meinaa seota :DD Hyvää viikonloppua! <3
Väsynyt mutsi
14.12.2019 at 11:24Reilu 1-v lapsen äitinä jaan kokemuksesi täysin! Raskasta puuhaa ja välillä niin epäkiitollista. Hyviä hetkiä on, tietenkin, mutta usein niistä huonoista fiiliksistä vaietaan. Palasin itse töihin lapsen ollessa 1-v, en olisi jaksanut kotona enää sekuntiakaan. Töistä olen saanut inspiraatiota ja uutta virtaa ja koen olevani nyt parempi äiti ja lapsenkin saavan enemmän virikkeitä. En olisi uskonut tämän olevan näin raskasta aikaa. Tsemppiä ja kiitos blogistasi!
Maria
16.12.2019 at 20:30Virkistävän erilainen, suora ja rehellinen postaus :) Joskus on ihan OK hieman harmitella pieniä arkisia asioita, vaikka isossa kuvassa kaikki on hyvin – auttaa kummasti, kun päästää vähän höyryjä pihalle X) Tsemppiä arkeen! :)