Olen nyt ollut kuukauden ilman karkkia. Uskallan jopa väittää, että näin tulee olemaan koko loppuelämäni. En edelleenkään kieltäydy mistään, vaan ruokavalion perustana toimii vanha tuttu kultainen keskitie, mutta nyt muutoksena se, että enää ei tee mieli syödä viidessä minuutissa Choco Aakkos pussia, joka vielä kuukausi sitten kuului itselläni ns. stressin lievitys lääkkeeksi (huonoksi sellaiseksi).
Jatkossa teen parempia valintoja, silti itseltäni mitään kieltämättä. Ihan samoin, kuin olen tehnyt jo kuusi vuotta alkoholin suhteen. Tiedän, että voin hakea Alkosta ihan koska vain pullollisen luomu punaviiniä, mutta, kun ei tee tippaakaan mieli ja tiedän miljoona minulle parempaa vaihtoehtoa. Jos joskus tulee sellainen fiilis, että nyt maistuisi lasi punkkua, niin toki sitten sen sallin itselleni. Tällä hetkellä on kuitenkin todella vaikea nähdä tällaista tilannetta. Lienee verrattavissa siihen, että harvan vahvan aatevegaanin tuskin mieleen tuskin tulee maistaa pihviä.
Nyt olen koonnut stressin lievitykseen ja ahdistukseen paljon parempia tapoja, jotka toki ovat aina olleet käytössä, mutta liian usein kuitenkin aiemmin turvauduin alitajunnassani piilevään pika-apuun eli karkkipussiin.
Etenkin kevään kriisien aikana huomasin, että homma meinasi lähteä ihan käsistä ja kärsin monta kertaa hyvin ahdistavasta olosta ja pakenin sitä syömällä kahean määrän karkkeja. Toukokuussa päätin, että nyt asiaan on tultava muutos ihan koko perheen vuoksi.
Suuri määrä sokeria vaikuttaa minuun erityiseherkkänä todella vahvasti ja myös hyvin nopeasti erittäin negatiivisella tavalla, josta kärsii koko perhe, kun minä olen todella huonolla tuulella ja väsynyt.
Monelle saattaa sopia kerran tai kaksi viikossa syödyt karkkipussit, mutta minulla yksi iso karkkipussi saattaa aiheuttaa kehoon monen päivän “krapulan”, aivan samoin kuin hyvin pieni määrä alkoholia. Niin me ollaan kaikki erilaisia ja toiset on toisia herkempiä esimerkiksi juuri sokerille tai kofeiinille.
Päätös karkkipussien kauppaan jättämisestä onnistui loppujen lopuksi todella helposti. Paljon helpommin mitä osasin ajatella, vaikka tiesin, että kaikki on täysin kiinni omasta ajatusmaailmasta.
Olen käynyt tämän aivan vastaavan tilanteen läpi kuusi vuotta sitten alkoholin kanssa. Päätös siitä, että valitsen jatkossa jotain muuta, kuin alkoholia syntyi yhdessä hetkessä. Ruoka-asioiden kanssa on kuitenkin ollut huomattavasti hankalampi saada ajatusmaailma muuttumaan, koska siihen liittyi niin paljon kaikkea muutakin. Alkoholin kanssa en kokenut liikakäyttöä tai muuta ongelmaa, mutta ruokaan olen aina liittänyt tiettyjä vääriä ajatusmalleja, joista olen kokoamassa todella kattavaa postausta Ruokariippuvuus- otsikon alle. Ennen sen postauksen julkaisua haluan kuitenkin vielä lukea muutaman eri kirjan, joita tulen lainaamaan postauksessa.
Yksin tuskin olisin pystynyt tekemään ajatustavan muutoksia karkkien suhteen. Siihen kaikken isoin apu oli terapia, jossa kävin toukokuussa kolmesti. Ensimmäisen käynnin jälkeen, kuitenkin tuo muutos tapahtui hetkessä. Sen jälkeen tiesin jo, että nyt ollaan taas isojen oivallusten äärellä.
Kävin hyvin syvällisesti läpi oman historiani ja oman ajatusmaailmani moneen eri asiaan liittyen ja löysin monia selventäviä ajatusmalleja, jotka ajoivat minut aiemmin valitsemaan ison karkkipussin ja täysin tiedostamattoman syömisen.
Nyt ymmärrän itseäni paremmin ja osaan olla itselleni mahdollisimman rakastava ja ymmärrän, että minulla on kyky ja voima valita toisin. On ihanaa, kun on helppoa valita itselle paras mahdollinen vaihtoehto. On turha kuunnella mitä muut asiaan sanoo, kun tietää täydestä sydämestä ja itselle rehellisenä mikä on juuri minulle parhaaksi.
Nyt toivotan ihanaa viikkoa ja palataan taas pian. Lupaan jakaa lisää ajatuksia syvällisemmin tästä samasta aiheesta ja laajemmalta näkökulmalta! Ruokariippuvuus- postauksen kirjoittaminen tuntuu jotenkin valtavan suurelle asialla, ehkä juuri siksi, että se on loppujen lopuksi vaikuttanut itseeni enemmän, kuin uskalsin itselleni myöntää ja pitänyt sisällään myös kipeitä tunteita ja varsinkin sellaisia, mitkä eivät ole ehkä ihan niitä kaikkein eniten kuultuja ja nähtyjä.
Pictures, Camilla Bloom
Kaikki kuvissa näkyvät Balmuir pellavavaatteet saatu ja löytyy täältä. Balmuir tarjoaa ti 9.6. asti kaikista BMuir-pellavavaatteista -20 % koodilla LINEN20.
Lue myös:
4 Comments
Rosa
10.6.2020 at 01:01Itse tein saman päätöksen viime kesänä. Mulla erityisesti suklaan kanssa se syöminen ei vaan pysy rajoissa vaan haluan ja himoitsen vaan lisää ja lisää. Aina oli jokin syy. Äh rankka työpäivä, ansaitsen tän patukan nyt.. Ja siitä vaan tulee samanlainen tapa kun hampaiden pesu! Päivittäin piti saada.
Herkut kohtuudella kuuluu elämään, juuri niin kuin säkin totesit. Ostan välillä jäätelön, tummaa suklaata, kahvin kanssa pulla/keksi. Siiderin vkl jne. Mutta itsellä nuo karkit ei vaan sovi ollenkaan. Nyt ohitan karkki hyllyt ja olen miettinyt myös miten kivasti siinä säästän, mut ennen kaikkea koska siinä ei onnistunut kohtuus niin piti näin päättää.
Kalkki muut herkut sopii ja haluan pitää elämässä :)
Mona
10.6.2020 at 08:17Tärkeää on juurikin tuo, että osaa olla itselleen rehellinen <3 Mikä on just itselle hyväksi ja mikä ei! :) <3
Ihanaa, että oot löytänyt hyvin keskitien itsellesi <3 :)
Samassa veneessä
10.6.2020 at 17:19Moi! Missä kävit terapiassa ja kävitkö siellä juurikin tämän sokeriinturvautumisen vuoksi vai muista syistä? Kaipaisin apua tismalleen samaan ongelmaan.
Mona
11.6.2020 at 10:38Eiran sairaalassa lääketieteen tohtorilla Markus Sundblomilla, joka on erikoistunut hypnoterapiaan.
Aivan mieletön tyyppi, jota voin suositella koko sydämestä <3 :)
Itse hakeuduin toukokuussa erityisesti ahdistuksen takia, mutta sokeri ja kahvi oli siihen iso syy, joten se tuli tavallaan samassa hoidettua :) <3
https://www.eiransairaala.fi/fi/Asiantuntijat/Sundblom-Markus