27.8.2020

Muutto alkoi nivelsiteiden repeämisellä

Muutto alkoi nivelsiteiden repeämisellä

Instagramissa minua seuranneet varmaan ovat jo huomanneet, että tämä loppukesä ei sujunut ihan niinkuin olisin alunperin odottanut. Elokuun alussa, aika tarkkaan kolme viikkoa sitten kaaduin nimittäin rappusissa ja oikean nilkan nivelsiteet repesi melko pahasti.

Sain päivystyksessä nilkkaan walkkersin tukemaan sekä vielä lisäksi kepit, jotta pystyin liikkumaan. Alkuun ei ollut toivoakaan, että olisin pystynyt varaamaan jalalle lainkaan.

Lääkärin jutuista (ja kivusta) päätellen odotin, että edessä on pitkät kuusi viikkoa. Ensimmäisen viikon jälkeen pystyin kuitenkin jo hyvin kävelemään vähän jo ilman keppejä ja toisella viikolla pystyin kävelemään kotona ilman walkkersia! Nilkka on kuntoutunut nopeammin mitä olisin koskaan osannut odottaa.

Aikaistin myös lääkärin kontrollikäyntiä viikolla, alunperin sen piti olla 4 viikon päästä. Eilen kävinkin näyttämässä nilkkaa uudelleen ja lääkärikin oli tosi tyytyväinen paranemiseen.

Edelleen nilkassa oli kuitenkin napsuntaa ja koska kipu alunperin heijastui myös pohkeen yläosaan, kehoitti lääkäri vielä käyttämään walkkerssia seuraavat kolme viikkoa. Nyt pitää vaan aloittaa jalan kuntoutus fyssioterapiassa. Aika nopeasti tuo oikean jalan pohje kuihtui ihan olemattomaksi verrattuna toiseen pohkeeseen. Onneksi siis pystyn jo kotona kävelemään melko vaivatta ilman tukia. Pieniä kuntoutusliikkeitä olen kotona tehnyt alusta asti.

Niinkuin moni tietää, olen myös melkoinen tuumasta toimeen tyyppi kaikessa hyvinvointiin liittyvässä ja tälläkin kertaa on ollut yksi jos toinen täydentävä hoitomuoto mukana repertuaarissa.

Aloitin heti loukkaantumisen jälkeen muun muassa tekemään mielikuvaharjoituksia nilkan parantumisesta sekä otin käyttöön extrana ravintolisiä tietysti muuten monipuolisen ruokavalion lisäksi. Myös homeopaattiset lääkkeet ovat olleet heti tapaturman jälkeen käytössä. Särkylääkkeitä en onneksi (herkän vatsani takia) joutunutkaan herkän kuin ensimmäisenä iltana. Kokoan ravintolisistä vielä erilllisen postauksen, kun niistä usein storyjen puolella kysytään.

Pieneltä tuntuva tapaturma saa kyllä aika nopeasti hidastamaan tahtia. Ihmeen kärsivällisesti on kuitenkin sujunut kuluneet viikot ja olen vain tosi kiitollinen, ettei käynyt pahemmin ja että paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Eiköhän tästä taas pian tule kunnollinen nilkka, ihana päästä jossain kohtaa taas lenkkeilemään. :)

Onko sulla sattunut nilkan tapaturmia? Nämä lienee niitä yksiä yleisimpiä sattumuksia, joita tulee päivystyksissä vastaan tämän tästä.. Itselläni tämä oli jo toinen tapaus samalle nilkalle. Teinivuosina tuli lentopallopelissä murrettua nimittäin saman nilkan pohjeluun alaosa. Nyt siis onneksi päästiin paljon vähemmällä.

Muutto alkoi nivelsiteiden repeämisellä

Pictures, Carita Alfthan

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply
    Lila
    29.8.2020 at 07:03

    Oikean jalan nivelsiteet venähti pahasti jokunen vuosi sitten, ja juurikin tuo viikko meni pahimpien oireiden kanssa. Nilkka jäi pysyvästi hieman huteraksi, vaikka tein ns. pohjenousu- liikettä pumppaavasti ja varoin sivuttaissuuntaista kuormaa hyvän aikaa. Nivelside- vamma on siinä mielessä ikävä, että kudokseen voi jäädä haurautta. Tanssi lienee yksi hyvä laji jalkapohjien, nilkan jne. rakenteiden monipuoliseen käyttöön, kun taas sählyt ja muut ovat riski äkkinäisten liikesuuntamuutosten vuoksi.

  • Reply
    Anni
    3.9.2020 at 10:08

    Huomenta! Jeps, kahdeksan vuotta Thaimaan lomalla talvella tulin hevosen selästä alas ja jotain tuntui nilkassa. Sairaalaan, mutta ei röntgenissä mitään. Loman viestin kepeillä ja rullatuolissa. Tämä kuitenkin tapahtui 2 vk loman ensimmäisenä päivänä. Suomeen palatttua heti ortopedille ja magneettiin. Kaikki jänteen poikki, paitsi akilles. Yritettiin ensin konservatiivisesti, mutta ei parantunut. Siitä sitten tähystykseen kesällä. Syksyllä huomio, että ei parane kuin pitäisi. Uusi kuvaus. Silloin paljastui, että siellä onkin enemmän rikki. Iso korjausleikkaus, jossa sahattiin luuta ja jänteitä siirretiin uuteen paikkaa. Ei ollut kuulemma kuin äidin tekemä, mutta toiseksi paras vaihtoehto :-) Ja tuosta vuosi ja päädyttiin vielä yhteen tähystykseen. No, ei tuolla juokse kuin koiranäyttelyissä. Eikä sillä nyt voi harrastaa mitään lajeja. Ei särje. Väsyy autoa ajaessa ehkä eniten, mikä hassua. Paikallaan olen jälkeen, viisi metriä varpaillakävelyä ja sitten taas normaalia kävelyä. Eli ei nyt varsinaisesti haittaa menoa. Aiheuttaa sillöin tällöin haasteita muussa kropassa mm. jämäytti yksi kesä pahasti piriformiksen… Sellainen tarina, mutta elämää se vaan on :-)

    • Reply
      Mona
      4.9.2020 at 11:57

      Huh aikamoinen tarina!! :OOO

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *