Voi jukra miten mahtavaa palautetta teiltä tuli aikaisempaan Parisuhde– postaukseen! Iso kiitos ihanista kommenteista ja ajatuksista, joita jaoitte kommenttiboksiin. Kiitos myös hurjasta tykkäys määrästä fb puolella. Olette parhaita <3 Harvemmin kirjoitan noin henkilökohtaisia postauksia, mutta samoja asioita monet kuitenkin pyörittelevät mielessään, joten pitäisi rohkaistua useammin avaamaan aiheita. Parasta on teidän kanssa vuorovaikutus näiden juttujen tiimoilta.
Viimeiset pari päivää on täällä palattu taas arkeen. Parin viikon loma meni ihan yhdessä hujauksessa. Alkuun on ollut pientä kankeutta opiskeluarkeen pääsyssä, mutta parasta on ollut nähdä taas ihania koulukavereita pitkästä aikaa. Nuha alkaa olla päivitetty, vaikka olo on edelleen hieman puolikuntoinen, eikä ylimääräistä energiaa ole juuri ollut treenaamiseen. Nyt on tosin ollut hyvää aikaa tehdä enemmän kevyttä joogaa ja keskittyä meditoimiseen.
Tietokoneella on nyt odottamassa ihan järjettömän paljon materiaalia viime kuukausien reissuista. Vielä olisi tulossa kuvia Penangista, Singaporesta, Balilta ja Vietnamista. Tällä hetkellä en oikein tiedä edes mistä aloittaa, kun kuvia on niin järjetön määrä. Reissukuvia on kyllä ollut ihan mahtava selailla uudelleen reissun jälkeen. Suunnittelin jo, että tästä puolesta vuodesta pitää ehdottomasti teettää kuvakirja, jota voi selailla eläkepäivillä kiikkustuolista;) Miten mahtavia muistoja sitä onkaan tullut kerättyä pienessä ajassa. Tätä aikaa en tule varmasti unohtamaan ikinä.
Nyt unta ja aamulla yliopistolle. Koen pientä vastarintaa mennä huomiselle commercial law kurssille. Tentistä tuli aika ala-arvoinen arvosana.. Opettaja on myös ottanut meikäläisen maalitaulukseen. Viimeksi hän ihan yhtäkkiä tokaisi minulle koko luokan edessä, että älä murehdi ja stressaa, vaan nyt keskity kuuntelemaan. Heh, Eetun ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän (ja koko muu luokka) kääntyi katsomaan tuon jälkeen tämän suomalaisen häröä naamaa:D Oikeasti olin vain ihan tuhottoman keskittynyt siihen, että ymmärtäisin edes jotain opettajan luennoimasta asiasta, jonka tuntui ihan heprealla vaikka malesiaenglishia olikin :’D Hmmm. Huomenna aion hymyillä koko tunnin;) Kirjoitan tai otan kännykän taustakuvaksi usein itselleni erilaisia affirmaatioita seuraavalle päivälle. Huomisen affirmaationi on lainaus ihanalta Louise Haylta:
“I feel glorious, dynamic energy. I am active and alive.”
Ihanaa ja energistä viikon jatkoa kaikille <3 Kuullaan pian.
First of all thanks for the lovely comments you left on my previous post about relationship. Last two weeks has went so fast as we had the mid semester break from the school. Yesterday it was time to get back to study routines and it felt a bit repulsive I have to admit. From the bast weeks I have a huge amount of pictures and stories to be posted and told. I will come back to these asap. I have to definitely make a photo album of all the pictures taken during our exchange period. It will be awesome to look the picture afterwards whit our friends and relatives. :)
1 Comment
Jaana
21.4.2015 at 19:08Oli kyllä todella hyvä tuo sun parisuhdekirjoitus….jotenkin hyvin tyhjentävä ja kiinnostavasti kirjoitettu :) Toit myös esille uudenlaistakin näkökulmaa ja juttuja :) Sä oot hyvä kirjoittamaan.
Itse olen joskus kuullut ystäviltä/tutuilta kommenttiä itsestäni ja miehestäni, että “…te ootte tuommoinen täydellinen unelmapari…olispa mullakin joskus tuollainen parisuhde…” Ja on kyllä ollut pakko vähän korjata käsityksiä….siis on oletettu, että emme riitele koskaan ja jotenkin hyppisimme elämässämme jossain pumpulien ja ruusunterälehtien päällä onnesta ymmyrkäisinä 24/7. Olemme kyllä onnellisia ja asiat on meillä hyvin; juurikin perustavanlaatuiset arvoasetelmat on yhteneväiset jne…. Mutta huhhuh, kyllä vaan niitä erimielisyyksiä/taisteluitakin tulee ja välillä tekis mieli nakata koko äijä pihalle ja sen kamppeet muovipusseissa perään :D ja takuulla olen itsekin rasittava ja raivostuttava tyyppi mieheni mielestä välillä. Olen aika jääräpäinen itse ja on ollut opettelemista joustavuudessa ja siinä, etten voi aina jyrätä toisen yli ja olla besservisserinä lataamassa kommentteja joka asiaan. Mieheni pistää hanttiin minulle hyvin ja niin pitääkin olla….tällä tavalla ollaan tasavertaisia ja tarvitsenkin sitä, että mulle sanotaan sopivasti vastaan, etten aina ole se mielipidejyrä :). Kyllähän pitkässä parisuhteessa on ylämäkeä ja alamäkeä. Meillä on ne yli 10 yhteistä vuotta jo ja sen verran on ehtinyt tapahtua erilaisia tilanteita, että osaa jo tavallaan odottaa, sitä aaltoliikettä ylä- ja alamäkineen….ja että jos välillä tuntuukin, että voi hyvää päivää ton äijän kanssa, niin samaan aikaan tiedostaa myös sen, että ok, nyt pitää vähän skarpata tän parisuhteen kanssa ja niin sitten mennään jo ihanissa fiiliksissä hetken päästä uudestaan. Toinen ihminen…se oma rakas on aivan ihana arvoitus. Ihaninta, mitä olen viime aikoina kuullut mieheltäni oli about kuukausi sitten kommentti, kun järjestin hänelle yllätyksen: “Kyllä sä Jansku osaat näköjään yllättää ja vieläkin näyttää uusia puolia itsestäs…” ;-) Vaikeammat ja haasteellisemmat ajanjaksot on meillä sitoneet meitä toisiimme sillä tavalla, että luotto toista kohtaan on kasvanut….tietää, että vaikka välillä on vaikeaa, niin toinen ei ole lähdössä siitä viereltä mihinkään <3 Nämä on niitä klisheitä, joita kuulee ja joista lukee, mutta jotka tajuaa vasta, kun oikeasti käy niitä itse läpi….ainakin omalla kohdallani näin.