“En koskaan unohda”

“En koskaan unohda paikallista tyttöä joka alkoi lähtiessämme itkemään, koska oli niin onnellinen siitä että pääsimme turvaan. Tuo tyttö ja muut paikalliset jäivät sinne ilman paikkaa mihin mennä.”

Muutama viikko sitten Nepalin hurja maanjäristys järkytti koko maailmaa. Aamulla facebookkia lukiessani selasin kavereiden päivityksiä ja rakkaan ystäväni päivitys Nepalin maanjäristyksesta sai mahanpohjan kääntymään ympäri. En kuitenkaan osannut edes kuvitella miten kamalasta koettelemuksesta oikeasti olikaan kyse. Vasta iltaa kohden uutisten tarkentuessa ja levitessä alkoi ymmärtää edes vähän tilanteen. Tällaiset surulliset tapahtumat saa pysähtymään ja miettimään asioita. Vastaavat kriisitilanteet ovat aina erittäin surullisia ja tietysti aina toivoo, että apua saadaan paikalle nopeasti. Tällä kertaa ahdistus tuntui kyllä erityisen syvältä, kun tiesin kahden ystävän olevan paikan päällä kokemassa kaiken. Huoli siitä, ettei heille satu mitään kolkutti jatkuvasti takaraivossa. Miten tuollaisesta kokemuksesta voi edes koskaan päästä eteenpäin. Olen niin kiitollinen, että ystäväni ovat turvassa ja uskon, että silläkin on tarkoituksensa, että he ovat joutuneet läpikäymään tämän kamalan kokemuksen.

Ystäväni kirjoitti facebookissa heidän kokemuksestaan ja toivoo kirjoituksellaan saavansa jaettua lisää tietoa Nepalin katastrofista ja siitä, että pienikin lahjoitus auttaa hädässä olevia. Mikon kirjoitus on todella koskettava ja toivon, että mahdollisimman moni teistä lukee sen ja antaa omalta osaltaan lahjoituksen Nepaliin. Niin kuin Mikko kirjoituksensa päättää – pienikin lahjoitus auttaa.

“Varmasti olette kaikki lukeneet lehdistä, mitä Nepalissa tapahtui 25.04.2015. 7,9 mangnitudia riepotteli palasiksi tuhansien ihmisten elämän. Lukuisat ihmiset menettivät kotinsa, ystäviään, perheensä tai henkensä.
Satuimme itse olemaan paikalla tuona kohtalokkaana päivänä. Itselläni, tyttöystävälläni sekä ystävälläni oli tuuria, sillä satuimme olemaan oikeassa paikassa väärään aikaan. Meidän hotellimme Kathmandussa kesti.
Järistystä, joka itsessään on älyttömän pelottava kokemus, seurasi erittäin piinaavat kolme yötä. Kaksi näistä vietimme paikallisen poliisilaitoksen pihalla ja yhden lentoasemalla. Jälkijäristyksiä tuli jatkuvasti ja tunnelma oli koko ajan piinaavan odottava.
Thamelin pääkatu täyttyi illalla ihmisistä, sillä kukaan ei uskaltanut nukkua sisällä. Jälkijäritysten pelko ja rakennusten mahdolliset vauriot ajoivat ihmiset taivasalle. Yöt Kathmandun laaksossa ovat kylmiä ja lisäksi öisin alkoi usein satamaan. Jälkijäristyksiä tuli tasaiseen tahtiin joista jokainen sai ihmiset juoksemaan paniikissa turvallisempaan paikkaan.
Päällimmäisenä mieleeni kuitenkin jäi paikallisten ihmisten halu auttaa meitä. Ruoka ja juoma oli niukassa, mutta meitä jopa vaadittiin ottamaan sitä vastaan. Öisin meille tuotiin peittoja ja täkkejä lämmikkeeksi. Aina kun ruokaa laitettiin, tarjottiin sitä myös meille. Sellainen kohtelu ihmisiltä jotka ovat menettäneet kaiken vetää nöyräksi.
Saimme varattua lennot pois Nepalista ja lentokentälle saavuttuamme jaoimme kokemuksia muiden lentoja odottavien matkaajien kanssa. Aikaa tähän oli sillä meidän lentomme saapui suhteellisen ajoissa, ollen vain 15 tuntia myöhässä. Kaikilla oli kerrottavana vastaavanlaisia tarinoita paikallisista, jotka pyyteettömästi auttoivat heitä. Eräs Chileläinen matkustaja kertoi saaneensa seurueineen vettä ja ruokaa perheeltä jonka koti oli tuhoutunut täysin.
Lopulta pääsimme pois, mutta lukuisat Nepalilaiset jäivät elämään sitä piinaa. Haluaisinkin nyt haastaa kaikki auttamaan niitä ihmisiä jotka auttoivat meitä ja muita. Ihmisiä jotka antoivat viimeisistään meille vaikka heidän ei olisi tarvinnut. Ihmisiä jotka olivat valmiita tarjoamaan kaiken mahdollisen avun meille länsimaalaisille oman hädän keskellä.
En koskaan unohda paikallista tyttöä joka alkoi lähtiessämme itkemään, koska oli niin onnellinen siitä että pääsimme turvaan. Tuo tyttö ja muut paikalliset jäivät sinne ilman paikkaa mihin mennä.
Nepal ansaitsee kaiken avun kriisin keskellä ja jo pienikin lahjoitus auttaa.

Mikko”

Mikon kirjoitus löytyy facebookista (täällä) ja sen saa jakaa. Uskon ja toivon, että Mikon kirjoitus herättää monen tekemään edes sen pienen lahjoituksen ja avun Nepalin hyväksi.

Lahjoituskanavia on jo vaikka miten monia, tässä vain muutama esimerkki.

Kirkon ulkomaanapu
Tilisiirto: FI33 1572 3000 5005 04. Viestikenttään “Nepal”

Pelastakaa lapset
Tee verkkolahjoitus tällä sivulla tai tee tilillepano Nordean keräystilille FI64 1017 3000 2107 27 (viestiksi Nepalin maanjäristys). Voit myös soittaa lahjoituspuhelimeen 0600 03365 (20,11 € + pvm) tai lahjoittaa tekstaamalla LAPSELLE numeroon 16499 (viestin hinta 10 €).

Plan
Tilisiirto: Nordea IBAN FI90 1279 3000 5131 56, BIC NDEAFIHH. Viestikenttään “Nepal”.
Tekstiviesti PLAN numeroon 16499 (10 €) tai PLAN20 numeroon 16499 (20 €)

Punainen Risti
Tilisiirto katastrofirahastolle FI06 2219 1800 0680 00, NDEAFIHH. Viestikenttään “Nepal”
Lahjoituspuhelin: 0600 122 20 (20,28 € + pvm/mpm)
Tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €)
MobilePay: Numeroon 040 135 88 00

Unicef
Keräyspuhelin 0600 14501 (20,20 €/puhelu+pvm)

World Vision
Tilisiirto FI3280001570768136 ja viitenumero 253145
Lahjoituspuhelin; 0600 55 88 99 (20 € + pvm)
Tekstiviesti AUTAN numeroon 16499 (10 €)