Print screen, Pinterest
Alkuun sellainen kurkkuäänen kulaus, kun tajuaa häihin olevan enää 9 kuukautta aikaa. Oikeasti 9 kuukautta enää ja sanotaan toisillemme tahdon.
Olen kaikkea muuta, kuin hääsuunnittelija. Moni varmaan kuvittelee, että olisin todellinen hääprinsessa ja suunnitellut omia häitä jo pikkutytöstä asti. Mutta ehei, niin ei todellakaan ole. Taidan olla pikemminkin antihäätyyppi:D Häärumba ja se kaikki mitä häiden järjestelyyn liittyy on selvinnyt minulle vasta viime kuukausien aikana.
Häiden järjestely on kyllä monelta osin varsin ihanaa puuhaa, enkä kiellä etteikö hääpäivän suunnittelu aiheuttaisi vatsanpohjassa kivasti perhosia ja tuo jatkuvasti hymyä huulille. On ihana suunnitella yhtä elämän tärkeintä juhlapäivää ja samalla odottaa, että on pian virallisesti sen kaikken rakkaimman ihmisen puoliso.
Samaan aikaan juhlien suunnittelussa moni arvoni menee kuitenkin ristikkäin. Kauniita asioita rakastava haluaisin laittaa kaiken sileäksi ja ääni päässäni sanoo: “Kerran sitä vain naimisiin mennään…”. Mutta toinen vähän realistisempi ääni päässä sanoo, että meidän rakkaus on kyllä aivan yhtä vahva ilman hulppeaa hääjuhlaakin. Kolmas ääni taas sanoo, että lähdetään Eetun kanssa maailmalle ja mennään naimisiin kahdestaan hiekkarannalla.
Mitä lähemmäs häitä mennään sen useammin kuulen niin perheeltä, tutuilta ja noh tuntemattomiltakin kysymyksen: ” Miten hääjärjestelyt sujuu???”. Kiitos kysymästä, olen juuri vastannut kyseiseen kysymykseen viidesti tämän päivän aikana. :D Ja hyvällähän kaikki sitä kysyy! Tietenkin! Mutta tällaisena antijärjestelijänä ja viimetippaan asioiden jättäjänä tuppaan hieman turhautumaan:D Nytkö ne kaikki järjestelyt pitäisi olla jo hoidettuna?;) Tai sitten vaan luon itse päässäni odotukset, että kaikki pitäisi jo olla hoidettuna – näinhän se menee.
Ja kyllähän hommat alkaa olla jo hyvällä mallilla. Kirkko, hääpaikka ja ruuat on jo päätetty ja varattu. Niillä päästään jo aika pitkälle, eikös?;)
Ai niin. Kuvittelin muuten, että mulle olisi aika selvää millaisen hääpuvun haluan. Olen ihastellut Saaran luomuksia monella ja oltiin jo viittä vaille lyömässä lukkoon merenneitomallinen hääpuku pitsillä hänellä teetettynä. Mutta heh heh, tämä tyttö päätti sitten muuttaa mielensä, eikä enää yhtään tiedä mitä haluaa :D Onneksi sentään miespäätös on ja pysyy ;)
Hääpukuja Turusta etsivälle suosittelen kyllä lämpimästi Saaraa (hänen monia pukuja nähneenä ja myös sovitelleena tiedän sanoa, että ne ovat huikeita ja Saara todella lahjakas!!!) ja myymälöistä (jos haluaa valmiin puvun) puolestaan Fianceesta, jossa sain niin ystävällistä asiakaspalvelua, että voi jukra <3 Ja olen muuten jälkeenpäin kuullut monelta muultakin kehuja Fianceesta:) Aikaisempia hääpukupohdintoja voi lukaista täältä ja täältä. Mutta tosiaan tällä hetkellä ajatuksissa ei ole enää jäljellä juuri mitään mitä pari kuukautta sitten oli. Nyt pohdin tosi yksinkertaista pitsitöntä(?!?) pukua :D Heh, aikaisemminhan pitsi oli juuri se the juttu…. Hmmmm.. Millaisenkohan sopan ehdin vielä saada aikaiseksi ;) Ehkä jotain tälläista?! :D
Hääillaksi olen myös kaavaillut lyhyttä mekkoa ja sen kanssa ollaan aloitettu pläänit erään ihanan Jennin kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. Keväällä tulee muutenkin varmasti reilusti enemmän häähömppää, kun ollaan lähempänä juhlia. Itseni tuntien moni juttu tulee jäämään aika viime metreille :D Ellei sitten mun superkaasot saa hoidettua kaikkea ;) Tosin yksi kaasoista meni ja muutti Italiaan, yksi hankkiutui raskaaksi ja yksi viilettää ympäri maailmaa kuukausittain, joten en ihan liikaa noita muruja nää. Onneksi on skypet ja muut keksitty<3 Pidettiin juuri jokunen viikonloppu sitten hääiltamat ja meidän Italian vahvistus oli skypen kautta mukana meiningissä.<3 Meni kyllä hääsuunnittelut juustojen ja muiden herkkujen syömiseksi.:D Aion käyttää näitä häävalmisteluja ehdottomasti useammin syynä kivoille tyttöjenilloille. Suunnitteluja ja niiden lomassa tietty mukana aina hyvät eväät;)
Sellaisia häämietteitä tällä kertaa. Katsotaan olenko seuraavaan hääpostaukseen mennessä saanut jo päätettyä hääpuvusta;)
2 Comments
Suvi / This is our story
10.11.2015 at 08:02Ah, ihanaa kuulla näitä pohdintoja! Kuulotavat niiiiiin tutuilta! Meillä on häihin enää reilu viisi kuukautta ja voisi sanoa, että los panicos iskee pikkuhiljaa.
Ihan pienenä esimerkkinä se, että olen menossa tänään viemään hääpukuani myyntiin. Kyllä. Se ei nyt yhtään enää tunnukaan mun puvulta, vaikka siitä muutama kuukausi sitten olin aivan varma (olisi ehkä pitänyt pohtia asiaa enemmän, kun mieskin varmisteli “Ootko sä nyt ihan varma, että on just se puku? Ettet halua käydä muualla sovittamassa?”)! Ensinnäkin pukuostoksille lähtiessä mulla oli aikalailla samat pohdinnat kuin sulla; pitsinen merenneitopuku, avoimeilla selällä… Juuri niitä, mitä Pinterest on tällä hetkellä pullollaan. Pinnailin niitä kuolat poskella ylös. Sitten sovitustilanteessa huomasin, että kyseiset puvut eivät olleetkaan sitten yhtään mun juttu! Kauniita pukuja kylläkin, mutta ei vaan mun juttu. Nyt tällä hetkellä (en uskalla sanoa, onko tämä lopullista vai ei :D) fiilikset on sellaiset, että uusi tuleva puku on tietyllä tapaa hyvin samanlainen, minkä jo ostin, mutta muutama yksityiskohta on erilainen. On se pienestä kiinni. Saa nähdä, astelenko alttarille lopulta jätesäkissä, vai löydänkö juuri täydellisen puvun. Tänään myös sovitellaan uusia ehdokkaita, joten voi hyvinkin olla, että illalla kuviot ovatkin jo selvillä. Mutta nyt harkitsen enemmän ja pohdiskelen. Kaaso on mukana varmistamassa tämän seikan.
Meillä on kirkko, juhlapaikka, ruoka ja valokuvaus buukattuna. Ei muuta. Musiikki on nyt tällä hetkellä se pohdinnassa oleva puoli ja siihen luultavasti ollaan löydetty täydellinen setti. Vielä pitää selvitellä budjettia ja katsoa kokonaiskuvaa, että tietää tarkemmin voiko kyseisen esiintymiskokoonpanon buukata. Mut ainakin on yllättänyt se, miten paljon kaikki maksaa. Me maksetaan kaikki itse ilman mitään lainoja, niin jotenkin luvut kauhistuttaa. Mutta toisaalta se on niin erikoislaatuinen päivä, että kyllähän siitä mielellään maksaa saadessaan kaikki osa-alueet kohdilleen. Kurjaa olisi pihistellä ja huomata, että esimerkiksi musiikki ei innosta vieraita tanssimaan ja fiilis olisi lattea.
Ailahtelevaisuus ja päätösten tekemisen vaikeus ovat selvästi mulle hyvin ominaisia piirteitä. Sen ainakin olen tässä prosessissa oppinut, jos en muuta. ;)
Ihanaa häiden odotusta sinne! Odotan mielenkiinnolla tulevia hääpostauksia! :)
Mukavaa viikkoa!
-H
10.11.2015 at 14:23Hih, kuulostaa tutulta, sillä täälläkin on mennyt jo kertaalleen koko homma uusiksi. Meillähän oli aivan KAIKKI jo varattuna hääyötä myöten ja asiat enemmän kuin mallillaan, kunnes päätettiin, ettei vietetäkkään perinteisiä häitä Suomessa vaan ihan pienellä porukalla ulkomailla. Mäkään en ole mikään häähöpsöttelijä, jonka vuoksi oli ihanaa, kun mies suostui mun ideaan intiimeistä häistä jossain ihan muualla. Jotenkin tuntui kuin paino olisi tippunut harteilta, niin kevyt olo tuli, kun peruttiin kaikki, mitä oltiin varattu ja vaikka hetken aikaa lähtötilanne oli taas se, ettei meillä ollut mitään konkreettista, niin se ei stressannut pätkääkään. Pukuasia on suurin murhe tällä hetkellä, koska sen tyylinen puku, mitä olin ajatellut, ei tuntunutkaan yhtään omalta. Olen käynyt kaikki Helsingin hääliikkeet läpi ja sovittanut varmaan 50 pukua, joista yhdestäkään ei ole tullut sellaista tunnetta, että tämä se on. En myöskään halua maksaa puvusta paljon, sillä siinä ei vaan mielestäni ole mitään järkeä, kun sitä sen kerran käyttää. Nyt olenkin hetkeksi unohtanut koko puvun ja ajattelen, että kyllä se vielä eteen tulee :)
Ps. Mua alkoi niin naurattaa, kun kauhistelin, että voi ei, teillä häät on jo 9 kk:n päästä ja mietin, että onneksi meillä on enemmän aikaa, kunnes tajusin, että niin, meidänkin häät on tosiaan elokuussa, vaikka päivä alkuperäisestä onkin vaihtunut, joten APUA ;)