Heissulivei! Täällä riittää tekemistä ja tuntuu, ettei aika ole riittänyt millään kaikkeen. Huomenna pääsemme vihdoinkin Saksaan Maijan ja hänen miehensä luo kylään!! Niin ihanaa!:) Ihanuudet ovat suunnitelleet jo vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Tuskin maltan odottaa, että päästään perille. Sitä ennen pitää tehdä tämä ilta ja huominen aamu vielä blogihommia. Koitan saada ajastettua loppuviikolle postauksia. Kivoja kamppiksia on ainakin luvassa yhteistöiden puitteissa!:) Mahdollisuuksien mukaan päivittelen kuulumisia myös Saksasta ja ihan viimeistään reissun jälkeen luvassa taas kasallinen kuvia. Koitan toimia matkalla ahkerana kuvaajana ja ajattelin myös taltioida tyylikkään Maijan asuja tänne bloginkin puolelle!;)
Mun mielestä on huikeen ihanaa, kun arki pyörii hulinan ja ohjelman ympärillä, mutta viime aikoina olen huomannut, että kaipaan koko ajan enemmän ja enemmän myös vastapainoksi seesteisyyttä ja rauhoittumista. Olen ihan äärimmäisen huono sanomaan ei ja pyrin aina järjestämään asiat niin, että saan kaikki sovitut jutut hoidettua. Rauhoittuminen kuitenkin väkisin vaatii sen, että joskus on vain kieltäydyttävä toisista jutuista ja opittava sanomaan ei. Se ei todellakaan ole aina niin helppoa. Tasapainon löytäminen arkeen on itseasiassa ihan äärimmäisen vaikeaa.
Itse rakastan bloggaamista työnä enemmän kuin koskaan ja koen, että pääsen tämän kautta toteuttamaan itseäni huikealla tavalla. Bloggaaminen työnä on todella omaehtoista eikä sitä ole sidottu tarkkoihin työaikoihin. Toisaalta tavallaan teen koko ajan työtä. Olen kuitenkin täysin sitä mieltä, että kun tekee työtä, jota aidosti rakastaa ei oikeastaan koskaan joudu tekemään minuuttiakaan töitä. Do what you love, love what you do. Niinhän se on.
Myöskään pankkitilin summa ei määrittele ainakaan minulle arjen onnea. Raha todellakin helpottaa arkea ja välttämättömin tulo on suorastaan onnen ehto. Onnellisena oleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että palkan perässä pitäisi olla loputtomasti nollia. Rahalla ei saa rakkaita ystäviä joihin voi luottaa missä tilanteessa tahansa, eikä sillä saa puolisoa, joka tuo arjen pienistäkin hetkistä kormaamattoman arvokkaita.
En todellakaan tiedä mitä tässä nyt ajan takaa näillä höpötyksillä, mutta ainakin sitä, että joskus on ehkä ihan hyvä oikeasti vain hetkeksi pysähtyä. Arvostaa sitä hetkeä ja arvostaa itsessään sitä, että uskaltaa myös sanoa ei. Nykyisin monen arki pyörii hektisyyden ja kiireen ympärillä. Itsekin sorrun siihen, että saatan mainita ystävälle tai tutulle, että joo taas on ihan kauhea kiire. Olen kuitenkin nykyään pyrkinyt enemmän siihen suuntaan, että eihän mulla enää mikään kiire ole. Olen saanut aikaseksi perustaa oman pienen yritykseni, teen työtä blogin parissa ja rakastan sitä, käyn sen lisäksi palkkatyössä kaksi tai kolme kertaa viikossa, opiskelen (tai no yritän;) ) yliopistossa ja rakastan opiskelijaelämää ja sen tuomia rajattomia mahdollisuuksia akateemisessa ympäristössä. Mulla on tällä hetkellä elämässä kaikki juuri niin hyvin ja paremmin kuin voisin kuvitellakkaan, eikä mulla oo oikeesti näiden ihanien juttujen kanssa mihinkään kiire.
Saan jakaa jokapäiväisen arjen ihmisen kanssa, jota rakastan enemmän kuin mitään. Lähelläni on kourallinen ystäviä, jotka antavat minulle enemmän kuin voisin koskaan toivoa. Vanhemmat ja sukulaiset tukevat ja antavat pyyteetöntä rakkauttaan sitä pyytämättä. Mä oon vaan kaikinpuolin niin onnellinen ja koen suurta etuoikeutta kaikesta siitä mitä elämä on tuonut mukanaan. Niin hyvine kuin huonoine puolineenkin. Ei aina oo helppoa. Ei todellakaan. Ei kai kuulukkaan? Aina saa kuitenkin olla unelmia ja tavoitteita. Kaikkein tärkeintä on mun mielestä nauttia matkasta kohti niitä unelmia. Välillä saa myös pysähtyä ja hengähtää.
Mun selkeä uusi tavoite on oppia sanomaan enemmän myös ei. Kun opin sanomaan joskus ei opin samalla sanomaan itselleni kyllä. Ja se tarkoittaa myös sitä, että sanon kaikkein läheisimmille ihmisille kyllä. Huomaan usein tekeväni niin hemmetin paljon hommia ja sovittuja juttuja, että aika on pois niiltä kaikkein rakkaimmilta. Ei hyvä. Äiti mä suljen tän koneen nyt, laitan kameran laukkuun ja soitan sulle pitkästä aikaa pidemmän puhelun sen nopean “mulla on tää ja tää ja tää kesken, soitellaanko myöhemmin?” puhelun sijaan.
Ps. Kuvassa on eilen ostamani uudet hiuslaitteet:) Tarkoitus oli tulla siis postaamaan noista laitteista, mutta jotenkin toi juttu lähti ihan raiteiltaan;D Ystäväni innostamana käytiin siis Glitterissa shoppailemassa ja sieltä tuli hankittua yhtä ja toista. Niin ja Hansan Glitterin myyjät on ihan parhaita. Hitsi miten toiset voikin olla niin symppiksiä.
Nyt mä keitän teetä ja pötkötän hetken päiväpeiton alla ennen kuin jatkan taas hommia;) Pus ja haleja!
24 Comments
Siiri
16.4.2013 at 18:51<3 tämmönen itkijä kun olen, niin tuli ihan tippa linssiin. oot mona ihana,ja inspiroiva!
Mona
19.4.2013 at 10:56<3
Anonymous
16.4.2013 at 18:59Tämä postaus muistutti siitä, miten harvoin oikeastaan kirjoitat mitään pohdintoja tai syvällisiä asioita. Blogi pyörii aina samoissa pinnallisissa aiheissa, kuten kuvaan kuuluu, mutta en oikeastaan tiedä sun ajatusmaailmasta yhtään mitään, vaikka olen blogia jo pitkään lukenut.
Ja noita kamppiksia, mainostamista ja yhteistyöpostauksia ei vaan jaksa enää yhtään. Jos on Aussie blogijuhlat niin joka ikinen bloggaaja kirjoittaa niistä ja sen jälkeen samoista emporion hajuvesistä. Ei sitä vaan jaksa enää lukea. Nyt kun mennään siihen suuntaan, että blogit alkaa olla täynnä yhteistyöjuttuja ja ovat käytännössä mainoksia niin pinnalla pysynee ne bloggaajat jotka tuovat itsestään jotain aitoa esille.
Mona
19.4.2013 at 10:57Jep näinhän se on. Aiheet on pinnallisia ja se on vähän tarkoituskin. Haluan kuitenkin pääsääntöisesti pitää tän blogin sellaisena arjen kepeänä paikkana:) Mutta toki silloin tällöin voi sitten pohtia vähän niiden aiheidenkin ohi juttua:)
H
16.4.2013 at 19:08Mikäs toi kampamainen juttu on? :P joku kohotusvehje? :D
Mona
19.4.2013 at 10:58Joo sen on semmonen valkki tms!:) Voi laittaa vaiks tohon päälaelle ja saa kivasti kohotettua tukkaa:)
Mikko
16.4.2013 at 19:38Ihanaa matkaa ja kerro Maijalle paljon terveisiä!
Nauti, oi kiva saada tunnelmia sitten sieltä – pääsee minimatkalle itsekin :)
Mona
19.4.2013 at 10:59Kiiiitos Mikko <3 <3 Terkut viety perille <3 :)
Senja
16.4.2013 at 20:23ihana teksti ! <3
oikein ihanaa ja KIIREETÖNTÄ reissua teille, nauttikaa :)
Mona
19.4.2013 at 10:59Kiiitos ihana Senja <3 <3 :)
Anonymous
16.4.2013 at 20:48Aiheeseen tämä ei liity, mutta toivon että voisit vastata silti. Kerroit joskus aiemmin kärsineesi e-pillerien lopettamisesta johtuvasta hiusten ja kasvojen rasvoittumisesta?! Kärsin itse tällähetkellä hyvin paljon kyseisestä ongelmasta ja siksi toivoisinkin että kertoisit mikä tähän voisi auttaa? Mikä sinulla auttoi? Ja kuinka nopeasti? Tiedän tämän olevan yksilöllistä, mutta silti.. Olen epätoivoinen! Kiitos jo etukäteen :)
Mona
19.4.2013 at 11:01Heippa!!:)
Vesi, hyvät rasvat, puhdas ruokavali, gluteiiniton ja maidoton ruokavalio, punaisen lihan välttäminen, kuitulisän käyttö (psyllium)…Siinä muutamia itseäni auttavia juttuja:) Tsemppiä, kyllä se siitä rauhoittuu!!:)
Camilla
16.4.2013 at 23:18Voi miten kiva oli lukea niistä aidon ihmisen ajatuksista siellä lukuisten mainospostausten takana. Koko blogimaailma on muuttunut tänä päivänä todella kaupalliseksi, mutta toivottavasti voit jatkossakin antaa meille lukijoille palasia omista ajatuksistasi. Uskon, että puhun monen lukijan puolesta kun sanon, että sitä me kuitenkin eniten arvostamme, vaikka luonnollisesti myös tiedostamme, että kaikki mainokset yhtä lailla kuuluvat blogityöhön. Vaikutat kuitenkin myös niin mahtavalta persoonalta enkä haluaisi, että se hukkuisi ikinä tänne! :) Kirjoituksesi pisti myös minut miettimään, kuinka hyvin asiat elämässäni oikeasti ovat ja kuinka hetkestä pitää nauttia, vaikka aina ei olisikaan helppoa. Ehdottomasti toivoisin lisää tämänkaltaisia postauksia! :)
Mona
19.4.2013 at 11:02No voi tosi kiva kuulla <3 :') Koitan ryhdistäytyä ja välillä niitä hiukan pintaa syvemmällekkin ajatuksia tänne laitella:)
Ihanaa viikonloppua Camilla <3 :)
Veera Einola
16.4.2013 at 23:42Ihana postaus ja niin rehellinen! Täällä myös opetellaan EI:n sanomista! ;)
t. Veera
veeraeinolanelamaa.blogspot.com
Mona
19.4.2013 at 11:02Kiitos Veera <3 Joo kyllä se Ei:n sanominen tekee vaan oikeesti välillä hyvää :) Pus <3
Anonymous
17.4.2013 at 08:25Ihanan aito juttu ja rehellistä tekstiä. Juuri tästä syystä pidänkin niin kovasti blogistasi, koska vaikutat KAIKIN puolin niin aidolta ihmiseltä. Ymmärrän hyvin fiiliksesi, koska olen itse ollut aikaisemmin samanlainen. En osannut sanoa ei, ilman, että tunsin huonoa omaatuntoa. Tänä päivänä olen kuitenkin parantanut tapani ja jos ei huvita tai jos en yksinkertaisesti jaksa, niin sanon ei kaikille ehdotuksille. Edelleen koen joitakin naurettavia asioita velvollisuutena ja olen alkanut miettimään sitä, että miksi koen, että minun “pitää” tehdä jotain vain siksi, että jollekin toiselle tulisi parempi mieli. Huomaan myös kantavani muiden murheita harteillani ja tästä syystä olen välillä todella ahdistunut. Minulle tulee heti huono omatunto, jos en käyttäydy niin kuin muut olettavat minun käyttäytyvän. Nyt yritän kovasti päästä tästä eroon, sillä aikuiset ihmiset osaavat kyllä huolehtia itsestään. Tottakai, jos joku ystävä tarvitsee minua tueksi tms. niin olen siinä hetkessä heille läsnä niin paljon kuin he tarvitsevat, mutta muuten minä elän omaa elämääni ja muut omaansa.
Ihanaa matkaa teille, toivottavasti siellä on paremmat ilmat :)
-hanna
Mona
19.4.2013 at 11:05Voi hanna <3 :') Kiitos kun sä oot täällä piristämässä mua <3 Ja mä niin samaistun sun sanoihin! :)
Kiitos matkatoivotuksista <3 :) Täällä on ollu super kivaa:)
Pus <3
Kukka
17.4.2013 at 09:52Täällä mä oon tippa linssis <3 mäkin oon nyt opetellu sanomaan EI ja tiedät kyllä miksi :)
Ihanaa lomaa! Pus <3
Mona
19.4.2013 at 11:05Ihana ihana Kukka <3 :') Kyllä, ei pitää vaan opetella sanomaan <3
Anonymous
17.4.2013 at 16:23Juu, äiree täällä luki… ja itki.. tietenkin :) Sää olet Mona mun ihana, rakas, suloinen, tärpästikkeli tyttöni, ja nimenomaan juuri tuollaisena rehellisenä, aitona!
Muuten… mä vähän ihmettelinkin eilen, että mites Monsku nyt niin pitkään puhuu (kun tuli salkkaritkin) ja aattelin, et onkohan nähny jotain pahaa unta, että mulle sattu jotain ;) Ja muuten.. musta on vaan kiva, kun sanot suoraan että nyt ei kerkii jutella, soitellaan myöhemmin. En koskaan siitä loukkaannu, soitetaanhan me JOKA PÄIVÄ ja joskus useasti <3 Pus ja halaus rakkauspakkaus <3
Mona
19.4.2013 at 11:06Hih, mama <3 :)Sää oot korvaamaton <3
Anonymous
18.4.2013 at 17:50Sori Mona jo etukäteen tämä kommentti. Ihana blogi ja ihana tyttö, MUTTA mulla on jo pitkään pistäny silmään sun käyttämät sanamuodot, jotka muistuttaa yhä useammin Mrs V:n blogissa vilahtaneita sanamuotoja. Tarkoitan kaikenmaailman ylistyssanoja, kuten “äärimmäinen”, jota tunnut viljelevän joka toisessa lauseessa, “mieletön” ym. Myöskin tämä Mrs V:n usein käyttämä “pyyteetön rakkaus” särähti ja pahasti, ylistyssanat kun ovat juuri hänen tavaramerkkinsä, valitettavasti vaan niitä on ruennut näkymään blogissasi yhä enenevissä määrin. En nyt väitä, että Mrs V:llä olisi ylistyssanoihin joku yksinoikeus, mutta niin monta kertaa olet maininnut ihannoivasi häntä, että tämä tuntuu ainakin minusta lukijana matkimiselta. Omaperäisyys kunniaan. Kaiken ei tarvitse olla niin äärimmäisen mieletöntä! Ehkä aiemmin tykkäsin blogistasi juuri siksi koska tekstiäsi oli niin mukava lukea.
Mona
19.4.2013 at 11:11Voi jäätävän peräsuolen kiertymä sentään:DD Jäin kiinni!!;D Ainoo mihin pyrin täällä blogissa, on piilottaa oma minäni ja matkia minun ihannoivaa toista bloggaajaa;D