Aika menee ihan hurjaa vauhtia. Tänään alkoi jo 17. raskausviikko (16+0). Isoja muutoksia Raskausviikko 12 jälkeen ei ole tullut. Vatsa alkaa lähinnä olla koko ajan saman kokoinen mitä se oli 12 viikolla syömisen jälkeen.:D Oireet ovat pysyneet melko samoina, mutta onneksi alkuraskauden pahoinvointi on loppunut melkein kokonaan.
Uutena oireena ja ehkä minulle suurimpana yllätyksenä on tullut mielialan vaihtelut. En muista käyneeni läpi samanlaisia tunnemyrskyjä sitten sen, kun aloitin pillereiden käytön nuorena ja silloinkin tähän tilanteeseen verrattuna hyvin lievästi. Käsittämätöntä miten pienessä hetkessä yltiömäinen kiitollisuus ja onnellisuuden tunne voi muuttua pohjattomaksi peloksi ja suruksi. Onneksi nuo hetket ovat yleensä lyhyitä. Meditointi ja hiljentyminen auttavat nopeasti saamaan kiinni tästä hetkestä. Kuitenkin pelottavaa, miten surulliseksi voi itsensä tuntea oikeasti elämän yhtenä onnellisimpina hetkinä. Alkuun tuntui, että onko minussa jotain vikaa, kun voin edes tuntea moisia surun tunteita. Nämä tunteet tuli omalla kohdallani isona yllätyksenä, enkä osannut niitä odottaa.
Viikko: 16
Painonnousu: + 4kg
Oireet: Väsymys, hengästyminen, päänsärky, huimaus, mielialan vaihtelut
Ensimmäiseen kolmannekseen verrattuna nyt toisella kolmanneksella on ollut paljon enemmän energiaa, mutta väsymystä riittää edelleen. Yöt tulee nukuttua vähän niin ja näin. Aamupäivällä saattaa olla ihan huippuenerginen olo, mutta iltapäivästä tuntuu, että voisi siirtyä jo yöunille. Vessassa jatkuva ramppaaminen on ollut jo monta viikkoa harrastus. Loppuraskaudesta kannattaa varmaan rakentaa työpiste vessaan.. Niin ja mites tämä jano? Viime yönä näin unta, että etsin kauheassa paniikissa vettä ja löysin litran ison kannun, josta join suoraan koko kannullisen kerralla. Muutaman kerran on myös raskaus ja vauva tullut uniin. Välillä sitä miettii, että miten mielikuvitus voikin riittää kaikkiin maailman uniin.. Huh hei. Pitänee aloittaa unipäiväkirjan pito.
Nyt vain odotellaan hyvillä mielin seuraavaa ultraa (rakenneultra reilun kuukauden päästä). Toivottavasti siellä muut odottavat tulevat äidit ovat voineet hyvin. ♥
Ihanaa lauantai-iltaa kaikille. ♥
10 Comments
Petra
5.2.2017 at 09:00Onnea vielä! Näitä on hauska seurata, varsinkin koska olen myös raskaana ja itseasiassa meillä on tasan päivälleen yhtä pitkällä raskaus eli LA on sama! Hassu yhteensattuma! Ja kyllä, hyvin outoja unia. In fact viime yönä mä näin unta, että mä ja sä oltiin jossain äitiysvalmennuksessa ja juteltiin oireistamme. Haha
Mona
5.2.2017 at 15:40Ei oo totta, niin hauska kuulla! Olet jo itseasiassa toinen joka on laittanut kommenttia nyt, että on samana päivänä laskettuaika :D
Ja ihan parhautta, että näit unta meistä äitysvalmennuksessa :D Ihana sinä <3 <3 :) Kaikkea hyvää sullekin sinne siis odotukseen :)
Hanne
5.2.2017 at 13:27Tutulta kuulostaa. Itse nyt viikolla 24 Kiinnostaisi kuulla, millainen neuvola-/terveydenhuoltosysteemi siellä Puolassa on? Kiitos ihanasta blogista!
Mona
5.2.2017 at 15:41Itse käyn Suomessa, joten en osaa tarkemmin kertoa Puolan järjestelmästä. Uskoisin kuitenkin, että täällä on myös hyvin vastaavanlainen ja varsin toimiva systeemi:) Suomeen verrattuna ainakin erilaista on odottavien äitien töissä käynti! Odottavat äidit tekevät vain 4h työpäivää normaalin päivän sijaan :) Aika hyvä systeemi mun mielestä :) Ja voi iso kiitos <3 :)
Piia
5.2.2017 at 21:09Itse en kokenut kummassakaan raskauksistani sen suurempia mielialanvaihteluita, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen se sitten iskikin oikein kunnolla. Taisin käydä ihan masennuksen puolella, näin jälkikäteen ajateltuna. Se todella yllätti, kuinka maassa mieli voi olla elämän onnellisimmalla hetkellä ja ne älyttömät pelon ja surun tunteet mitä koin, huh… Onneksi sieltä noustiin suht nopeasti ja ilman sen suurempia apukeinoja, näin jälkikäteen jo naurattaakin osa ajatuksista joita silloin risteili päässä. Lähinnä siis luokkaa “jos vauva itkee kerrankin, olen täysin epäonnistunut äitinä”. Aivan älytöntä. :’DD
Mona
6.2.2017 at 10:07On ne hormoonit kyllä melkoisia. Tuota olen tässä myös miettinyt, että mitenköhän mahtaa olla sitten juuri synnytyksen jälkeen, kun monilta kuullut, että sitten ne hormoonit vasta jyllääkin.. Mulla myös onneksi sama homma, että aika nopeasti jo naurattaa jälkeen päin omat ajatukset. Vaatii kyllä muutaman syvään hengityksen ja muistutuksen itselleen, että ihan turhaa stressaa/murehtii.
Emmi
5.2.2017 at 22:28Loppuajasta kannattaa suosiolla siirtää työpiste vessaan :D Itse sain toisen lapsen kuukausi sitten ja viimeiset viikot olivat kyllä aivan mahdottomia. Ennen kuin ehti edes pöntöltä nousta ylös, niin tuntui jo, että pakko kai mennä taas pissalle. Ihan lievästi vaan raivostuttavaa. Nyt synnytyksen jälkeen on niin mahtavaa, kun pystyy pidättämään tunteja!
Mona
6.2.2017 at 10:10Ahhahah :D Apua :D Mähän kiukuttelin jo alkuvaiheessa Eetulle öisin, kun jouduin ravaamaan vessassa. Sehän oli tietty Eetun syytä :DD Hyvä aloittaa yöllä kunnon paasaaminen prkl :DDD Nyt on alkanut jo siihenkin tottua ja yön 2-4 vessareissua menee rutiinilla zombina..
Ja voin vaan kuvitella tuon loppuajan… Varmaan sitten työpisteen lisäksi sänkykin pitää roudata vessan viereen..:D Miten sitä pääsee enää mihinkään edes lähtemään?? :D
Maarit D.
6.2.2017 at 09:45Ihanat masukuvat Ja hauska verrata kun masu kasvanut jo kovasti. Pieni ihminen, ihme kasvaa.
Mona
6.2.2017 at 12:06Hih, kiitos ihana Maarit <3 :) Ja joo hauska kyllä katsoa "kehityskuvina" :D Yritän ottaa mahdollisimman "samalaisia" kuvia raskauden loppuun asti niin saa hyvän kuvasarjan koko ajasta ;)