Niin se aika vaan hujahtaa! Tänään mennään jo raskausviikolla 18+2 ja rakenneultra lähenee. Väsymys on lieventynyt vaikka edelleen tulee päiviä, kun tuntuu, ettei energiat riitä yhtään mihinkään. Kiloja on kertynyt muutamassa viikossa turhankin paljon, mutta ylimääräisillä herkutteluilla (lue, jäätelö, pullat, irtokarkit…) oli tähän asiaan osuutensa. Herkuttelun huono puoli on siinä, että ne lisäväävät myös entisestään väsymystä ja aiheuttavat helposti vahvempia mielialan vaihteluja. Niiden kanssa pitää siis tehdä pientä ryhtiliikettä.
Noin yleisesti olo on oikein mainio ja odotan jo malttamattomana seuraavaa ultraa. Ensimmäisessä ultrassa olin niin tunnelukossa ja jännittynyt, etten osannut oikein ottaa siitä kaikkea irti. Nyt seuraavaan ultraan onneksi Eetukin pääsee mukaan ja oma olo on selvästi huojentuneempi.
Viikko: 18
Painonnousu: + 6kg
Oireet: Väsymys, hengästyminen, päänsärky, huimaus, mielialan vaihtelut, haaleat raskausarvet kyljissä, suoliston toiminnan muutokset, jatkuva pissahätä, linea negra viiva ilmestyi vatsaan.
TMI:nä (too much information) voin mainita oireista tuon suoliston toiminnan muutokset. Minulla jolla yleensä on herkkä vatsa on ollut iso yllätys se miten vatsan toiminta muuttuikin totutusta, jopa liian aktiivisesta toiminnasta täysin päinvastaiseen.. Kuitujen määrän lisääminen ruokavaliossa auttaa, mutta tässä on ollut nyt viimeisen kuukauden aikana ihan selvää eroa normaaliin. Mitenköhän on sitten viimeisten raskausviikkojen laita?? :D
Portaissa ja kävellessä hengästyn edelleen ja tuntuu välillä ihan naurettavalle puuskuttaa pienenkin suorituksen jälkeen, kuin mikäkin mummo. Kävin viime viikolla salilla kahdesti ja crossarilla melkein nauroin itselleni ääneen!! :D Miten tähän pisteeseen on voitu edes tulla?! Noh tästä on kai suunta vain ylöspäin.
Pissalla saa rampata tämän tästä ja tähän asti yöllä vessassa käymisen enkka taitaa olla viisi kertaa. Kesällä vien patjan vessan viereen.
Olen alusta asti pohtinut paljon synnytystä ja nyt mitä pidemmälle raskaus etenee sen luottavaisempi fiilis synnytyksestä tulee. Ihan alkuun ajattelin, että miten ikinä koskaan pystyn siihen ja että haluan varmasti kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot käyttöön, mutta pian muuttui jännitys ja synnytykseen liittyvät pelot enemmänkin synnytyksen odottamiseksi. Toivon todella paljon, että voisin kokea mahdollisimman luonnollisen synnytyksen vain luonnollisten kivunlievityskeinojen avuin. Olenkin suurella mielenkiinnolla katsellut Youtubesta synnytyskertomuksia ja pohtinut sitä miten toivoisin oman synnytyksen menevän. Eihän sitä etukäteen voi tietysti kukaan tarkalleen päättää, mutta hyvä on ottaa mahdollisimman paljon asioista selvää etukäteen. Tästä aiheesta kirjoittelen varmasti laajempaa postausta ja ajatuksia sitten kesällä.
Ensimmäisiä vauvan liikkeitä odotan edelleen kuin kuuta nousevaa. Äitini sanoi, että hän tunsi ensimmäiset liikkeet minua odottaessaan jo ennen 17 viikkoa. Täällä ei kyllä ole tietoakaan liikkeistä :D Vaikka kuinka on yritetty olla hiljaa ja paikallaan ja keskitytty, mutta ei niin ei. Voin vaan kuvitella sitä riemua, kun ensimmäiset moovsit astuu kehiin. Sillä välin harjoitan kärsivällisyyttä ja koitan pysyä tyynenä. Kaikkia ajatuksia kyllä pöllähtää mieleen ja oikeastaan ihan kaikesta. Aikamoista tunnemyrskyä ja huolta aiheuttaa Pellavasiemen ennen kuin on edes syntynyt tähän maailmaan.
Nyt toivottelen ihanaa uutta viikkoa kaikille! ♥ Suuntaan huomenna Suomeen, joten loppuviikosta kirjoitellaan taas Turusta käsin. :)
Aikaisemmat raskaus up date postaukset löytyy täältä:
20 Comments
Midetude
20.2.2017 at 13:24Koska sinulla on ultra? Jännitätkö sitä? Minä tyhmä menin lukemaan rakenneultrasta netistä kuinka kaikki oli ollut hyvän ja siellä näkynytkin sitten jotain poikkeavaa ja nyt ite ihan hirveästi jännitän sitä ja se on vasta kuukauden päästä! :D Synnytyksestä odotan postausta kyllä kovasti :) ja ihanaa kun kirjoitat tänne raskaudestasi, todella mielenkiintoista lukea näitä. Kiitos niistä <3
Mona
20.2.2017 at 13:32Rakenneultra on maaliskuun puolivälissä ja itseasiassa sitä en kyllä (ainakaan vielä) jännitä juuri lainkaan. Enemmän jännitin sitä ensimmäistä np ultraa. Sitä oikeastaan jännitin niin, että se päätyi loppujen lopuksi melkoiseen itkukohtaukseen:D
Totta kai sitä miettii ja murehtii, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin rakenneultrassa, mutta musta tuntuu, että tää raskaus on kyllä päivästä toiseen yhtä murehtimistä milloin mistäkin :DD Ihan alkuun otti päähän oksentelu ja paha olo, mutta voi pyhä jysäys kun ne loppui – onkohan sillä vauvalla kuitenkaan nyt kaikki hyvin kun yhtäkkiä mun olo onkin parempi, onko tää ok vai ei?!? :DDD Yhtä ajatusten myrskyä. Huh.
Ja kiitos paljon kun jätät kommenttia <3 Vuorovaikutus täällä blogissa on parasta antia ja teidän ihanien kommenttien vuoksi teen todella mielelläni näitä postauksia <3 :) Haleja sinne ja koitetaan olla jännittämättä! Tsemppiä siis sinnekin kärsivällisyyden harjoitteluun ;)
Kristiina-Maria
20.2.2017 at 14:36Tosi kiva, että pääsette seuraavaan ultraan yhdessä! Ja hei tuli noista suolisto-oireista mieleen, että niihin voi auttaa magnesiumsitraatti hiukan kohotetulla annoksella. Kannattaa tietty varmistaa sopivuus neuvolasta tai selvittää itse, mutta mulla on pari kaveria just samassa tilanteessa saanut siitä apua. Hauskaa Suomen viikkoa, nauti Turusta munkin puolesta! :)
Mona
20.2.2017 at 17:16No niinpä <3 Ihana jakaa tärkeä hetki yhdessä vaikka kyllähän sitä kaikki arjenkin hetket saa yhdessä jakaa ja yhtä tärkeitä nekin:)
Ja joooo magnesium sitraatti on ihan pelastaja myös tämänkin osalta!:) Siitä on kyllä ehdottomasti myös apua.
Ja kiitos <3 Ihana päästä kyllä Turkuun haistelemaan raikasta ilmaa ;) Ja halimaan kaikkia rakkaita. Nyt ehti taas vierähtää pidempi tovi Suomen reissusta, joten ihan super kiva päästä taas käymään.
Heinäkuinen
20.2.2017 at 15:30Niin samoja fiiliksiä taas! :D Täällä tullaan viikko perässä ja rakenneultra tulossa samoihin aikoihin sun kanssa. Nuo oireetkin on kyllä suolistoa myöten tuttuja.. :D Itsellä tainnut pientä liikehdintää jo tuntuakin, sellaista kutinaa :) Mutta odotan kyllä sitä, että tuntisi kunnon liikkeitä, jotka mieskin voisi tuntea!
Mona
20.2.2017 at 17:14Oi mä niin odotan, että tuntuisi juuri tuota pientä kutitusta jo!! :) No kaikki kai sitten aikanaan. Kärsivällisyys kasvaa vaan kasvamistaan.
Ja voi kyllä, se varmaan vasta ihanaa onkin, kun liikkeet tuntuu jo niin, että puoliso pääsee osalliseksi :’)) Äääää alkaa itkettää jo ajatuskin :D
Hanna
20.2.2017 at 16:57Tunsin ekat liikkeet joskus viikolla 19. Alussa varsinkin oli todella maattava selällään ja rauhassa ennen kun tunsi yhtään mitään :D Neuvolassakin kyseltiin tunnenko mitään olin vaan että en. Nyt on vk 23.
Huomasin myös että hengästyn jo pelkästä reippaasta kävelemisestä. Ihmettelin vähän miten painoa ei ole tullut yhtään lisää vielä tähän mennessä, mutta eiköhän sekin aika koita Jotenkin väsymys verottaa ruokahalua enkä pysty syömään normaalin kokoisia annoksia.
Mona
20.2.2017 at 17:12Jatkan siis paikallaan hiljaa makaamista kärsivällisenä :”D
Mulla myös reipas kävely pistää puuskuttamaan ja etenkin rappuset. Me asutaan kolmannessa kerroksessa ja joka kerta naureskelen itselleni että jo on mennyt nämäkin raput rankoiksi :D
Tsemppiä sinne väsymyksen kanssa! Ja pienet annokset usein on kyllä muutenkin parempi kuin muutaman kerran isot, joten sinänsä hyvä! :) Oon myös alkanut huomata, että nopeammin tulee stoppi syömiselle vastaan, kuin aikaisemmin, mutta toisaalta tulee kyllä nälkäkin nopeammin. Mä voisin olla syömässä ihan koko ajan ja just kaikki karkit ja makeat kelpais ihan liikaa.. Se siitä alun kaikki ällöttää olosta :D
peppi
20.2.2017 at 20:09Melko samoissa päivissä mennään, minulla tulee 18 viikkoa huomenna täyteen. Tosin saa nähdä pysyykö LA samana vielä rakenneultran jälkeen. Asun myös ulkomailla ja mulla on ultra jo tällä viikolla – odotan niin kovasti!! Tätä ennen on ollut kaksi ultraa ja vauvan kehitys niiden välissä oli niin huimaa, jännä nähdä miltä meno näyttää tällä viikolla, meillä on nimittäin kovin aktiivinen vauva menossa mukana. Olen tuntenut liikkeet jo viikon verran, kannattaa laittaa kämmenet vatsan päälle maatessa ja niitä vasten on helpompi aluksi hahmottaa liikkeet. Minun mielestä liikkeet ovat kyllä niin selviä, että ei sitä tarvi arvailla.
Oireita on minulla aivan valtavasti, aikamoinen seikkailu tämä raskaus. :) Samalla tapaa kuin sinulla niin aluksi aivan kamala paha olo 24/7 ja väsymys, nykyään enää lievää ällötystä ja väsymystä. Lantion liitoskivut vaivaa, hengästyminen on tuttua, ikenet ja nenä vuotaa verta, iho ei ole ikinä ollut näin huonossa kunnossa ja suolen toiminnan muutokset ovat vaivana myös täällä. Ja voi niitä mielialan vaihteluita!! Välillä itkettää ja herkistyttää kaikki, sitten taas kiukuttaa ja ärsyttää, hehe. Liikunta kyllä auttaa mua kun se auttaa pitämään mielen pirteänä ja antaa energiaa.
Tsemppiä sinne ja kiva kuulla sun raskauden kulusta ja ajatuksista.
Mona
22.2.2017 at 09:00Oi tsemppiä ultraan <3 <3 <3 :)
Ja kyllä melkoista seikkailua tämä on:D Tästä sitä sitten kasvaa pikkuhiljaa äidiksi. Aikamoista :)
Paljon haleja sinne <3
EB
21.2.2017 at 07:34Hei voi olla, että niitä liikkeitä tuntuu jo, mutta et osaa yhdistää niitä vauvaan, koska ne ovat niin hentoisia vielä. :-)
Mun mielestä ensimmäiset liikkeet tuntui siltä, kun ilmakupla ois kevyesti poksahtanut vatsassa….siis sellaista todella hentoista ja kevyttä muksintaa.
Esikoisesta ensimmäiset liikkeet tunsin just vähän ennen rakenneultraa, mutta kuopuksesta huomattavasti aikaisemmin. On jäänyt elävästi mieleen kuopuksen ensimmäiset liikkeet: olin ollut just Spinning-tunnilla ja nälkäisenä sen jälkeen menin Lidliin ja seisoin siinä heidän paistopistteen edessä himoiten munkkeja. :D
Vauvan liikkeet mahassa on kyllä aina niin ainutkertainen kokemus…jotain niin ihanaa!
Mona
22.2.2017 at 09:01Noita ilmakuplia olen koittanut havannoida, mutta ei ole vielä tullut vastan.. Mutta kaipa tämäkin vaan sitä kärsivällisyyttä kasvattaa;)
Hih ihan mahtavaa – bebe ilmoitti, että munkit olis hyvä palkkari :D
Fiina
21.2.2017 at 09:04Niin paljon onnea vauvasta!! Olipa ihana tuo video missä kerrot olevasi raskaana, varmasti ihana katsoa sitä vuosien päästä <3 Vauva saa varmasti ihanan perheen, ja Eetusta tulee varmasti myös ihana iskä :)
Mona
22.2.2017 at 09:02Kiitos paljon Fiina kauniista sanoistasi <3 <3 :')
Ja olen kyllä niin samaa mieltä, että Eetusta tulee ihana isä <3 :')
Toffeetiikeri
21.2.2017 at 12:52Onnea tuleville vanhemmille. Nauti keskiraskaudesta rauhassa. Itselläni se oli raskauden parasta aikaa kun vielä taipui tekemään asioita ja jaksoi olla töissäkin ja ihana vauvamasu oli suloisemmillaan. Itsensä hemmottelu raskausaikana on enemmän kuin sallittua. Sitä ehtii myöhemmin sitten vauvan synnyttyä keskittyä arkisempiin asioihin. Aurinkoista kevään jatkoa :)
Mona
22.2.2017 at 09:10Kiitos paljon <3 :) Ja olen kyllä tuon itsensä hemmottelun kannalla, nyt olenkin käynyt jo useamman kerran hieronnassa:) Mietin myös, että loppuraskaudesta voisi olla hyvä käydä vyöhyketerapiassa..
Ihanaa kevättä sinne myös ja kiitos kommentistasi <3
Heidi
22.2.2017 at 06:42Paikallaan makaamisen lisäksi voit myös kokeilla tätä aktiviteettia, minkä yhteydessä mä tunsin ekat potkut. Kävin kattomassa Fifty Shades Darkerin ja johan alkoi tuntua! :D :D En ota kantaa itse leffaan sen enempää, mutta hauska muisto kyllä jäi. Kivaa Turku-oleilua! :)
Mona
22.2.2017 at 09:12Hahahah :D Itseasiassa me käytiin jo katsomassa muutama vkl sitten tuo leffa, mutta ei kyllä silloin vielä toiminut liikeiden kanssa :DD
Ehkä täytyy nyt käydä katsomassa vielä uudelleen;)
Ja kiitos, nautin kyllä Turusta (ja perheestä erityisesti) täysillä nyt. Hassua miten erilainen fiilis tulla kun ehti olla välissä poissa nyt pidemmän aikaa:)
Eve
22.2.2017 at 20:33Minä tunsin ensimmäiset liikkeet täysin sattumalta työpäivän aikana kun kumarruin eteenpäin… tuntui siltä kuin pieni perhonen olisi lepatellut siipiään kohdun seinää vasten <3
Mona
22.2.2017 at 20:49<3 <3 :) Voi vitsit, toivottavasti täälläkin pian tulee edes pieniä tuntemuksia liikkeistä :)