Lauantaina pärähti mittariin tasan 39 raskausviikkoa. Laskettuun päivään ei ole enää kuin vaivaiset 4 päivää! Viime viikkoon verraten ei ole ehtinyt hirveästi mitään muutoksia tapahtua. Oma olo on tietysti “melko” odottava. Esikoisen kohdalla ei osaa edes ennakoida miten synnytys sitten loppujen lopuksi käynnistyy, joten kyllä tässä alkaa aika jännittyneet fiilikset olla. Sunnuntaina vauva oli niin levoton, että olin ihan varma, että kohta tulee lähtö synnärille, mutta eipä tullut. Päivät menee edelleen ihan hurjan nopeasti vaikka energiaa ei itseltä löydy järin paljon. Yöt nukun miten sattuu ja vessassa saan rampata vähintään tunnin välein. Välillä saan juuri housut nostettua takaisin jalkaan, kun tajuan, että takaisin vaan pytylle.
Viimeiset päivät/viikot ajattelin edelleen ottaa tosi rennosti ja fiiliksen mukaan. Päivä kerrallaan ja oman jaksamisen mukaan. Hassua miten oma olo voi vaihdella niin paljon aivan hetkessä. Todella energinen ja virkeä olo saattaa muuttua ihan yhtäkkiä toooooosi väsyneeksi ja kaikkea muuta, kuin kevyeksi. Vauvan liikkuminen määrittää myös aika paljon omaa jaksamista päivän aikana. Olen viimeisen kolmanneksen odottanut milloin vauvan tila alkaa käydä ahtaaksi ja liikkeet edes vähän “laimentua”, mutta eheiiiii tietoakaan rauhoittumisesta! :D Vauvan kasvaessa ja vahvistuessa on vaan liikkeetkin saaneet lisää voimaa. Välillä on tämän maman naama melkoisella nutturalla, kun tyyppi pistää tanssien vatsassa. Käsittämätöntä miten niin pienestä lähtee sellaisia moovseja. Vatsakin näyttää välillä ihan koomiselta, kun se sojottaa suoraan eteenpäin ja seuraavassa hetkessä tulee sivuilta raajoja melkein läpi… Tulossa varmaan tosi rauhallinen tyyppi.. :D
Tänään on vuorossa viimeinen “tavallinen” neuvolakäynti ja ensi viikolla sitten yliaikaisseuranta, jos sellaiselle vielä tarvetta on. Jännittävää ja samaan aikaan niin ihanaa nämä viimeiset hetket. Eipä tällaista kutkutusta ole tullut koskaan ennen koettua:)
Aiemmat raskaus update postaukset:
5 Comments
Mari
18.7.2017 at 08:02Hih, ihan samoilla päivillä ollaan menossa! Ja onhan tämä jännää, mulla ei juuri muuta mahdu ajatuksiin kuin tuleva synnytys. Jännää, miten alkuun synnytys pelotti ihan hirviästi mutta nyt sitä jo odottaa malttamattomana. Voihan se olla, että ne kaikki seitsemän yöllistä vessassa kätntiäkin pistää jo odottamaan sen rallin loppumista…
Kia
18.7.2017 at 08:36Elät erittäin jännittäviä aikoja. Ihanaa loppuodotusta! Tuota hetkeä odotellessa :) Itsekin odotan esikoistani ja lauantaina vaihtui raskausviikkoon 29.
Emmi
18.7.2017 at 09:49Hei Mona! Oli pakko tulla kommentoimaan, miten kauniita Vilman sinusta ottamat kuvat olivatkaan! Samoin Vilman tapa kuvailla sinua osui täysin yhteen sen kanssa, millaisen kuvan olen sinusta blogisi perusteella saanut. Minulla eri blogien lukeminen vaihtelee melko paljon päivän ja fiiliksen mukaan. Joskus tekee mieli lukea hyvinvointiin liittyviä juttuja, joskus kiinnostaa enemmän sisustuskuvat ja joskus taas syvällisemmät tekstit. Sinun blogiisi tulen usein etenkin hyvinvointiin liittyvien postausten houkuttelemana, mutta ennen kaikkea tulen blogistasi hakemaan hyvää ja positiivista fiilistä! Kuvistasi, kirjoituksistasi ja etenkin videoistasi välittyy ihanan iloinen elämänasenne, joka pakostakin tarttuu myös itseen. Samalla rohkaiset jotenkin rivien välissäkin olemaan rohkeasti oma itsensä ja ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Kiitos ihanasta blogista ja paljon tsemppiä uuden perheenjäsenen odotukseen! <3
Nimetön
18.7.2017 at 19:32Jännää!! Itsellä tulee niin mieleen huhtikuu, jolloin itse sain esikoiseni! Olihan se juurikin aivan älyttömän kutkuttavaa odottaa niitä synnytyksen alkamisen oireita. Itselläni synnytys alkoi lopulta laskettuna aikana, ja poika syntyi lopulta rv40+1 23h jälkeen seuraavan päivän puolella. Heh, lasketun ajan aamuyöllä kävin herätessäni tekemässä vähän porrasnousua saunan alimmalle portaalle…myös vadelmanlehtiteet yms. oli kaikki käytössä :D
Itselläni synnytystä ennakoi parin päivän ajan säännöllisen epäsäännölliset harjoitussupistukset ja kaatoväsymys. Itse synnytysaamuna oli sitten maha sekaisin, pahoinvointia, ja kivuliaita supistuksia, jotka muuttuivat äkkiä säännöllisiksi. Kyllä ne oikeat supistukset ainakin itse tunnistin heti erilaisiksi kuin harjoitussupistukset! Vaikka olin alkuun miehelleni silleen et “ei nää varmaan oo vielä mitään..” mut vartin päästä “voidaanko lähteä heti sairaalaan, tää varmaan alkaa oikeesti nytte!” heh :D maailman paras päivä
Kristiina-Maria
18.7.2017 at 21:26Tsemppiä vikoihin päiviin! <3