Ikävöinkö vauvamahaa? Kysymys, jonka olen jo useamman kerran kuullut. Rehellinen vastaus on, että en sitten milliäkään! :D Vaikka viimeiset raskausviikot olivat melko “helppoja” niin kyllä on ihanaa, kun oma olo on taas kevyempi, eikä vatsa ole jatkuvasti kaiken tiellä. Ruokapöydänkin äärellä istuminen on taas helppoa;) Vessassa ei myöskään tarvitse ravata vartin välein.
Salama on varsinainen venkoilija ja sitä hän oli jo vatsassa. Tunnistan pojan ninjapotkut niin elävästi vieläkin ja voin melkein tuntea ne vatsassa. Vaikka miten ihanaa olikin tuntea pieni ihminen sisällään (välillä ei niin ihanaa :D ) niin voi jukra, kyllä on mieletöntä pitää pienokaista nyt sylissä.
Vaikken vauvamahaa ikävöikkään, olen tosi iloinen siitä, että otin raskauden aikana paljon valokuvia muistoksi. Nämä kuvat napattiin ihanan Vilman kanssa, kun hän kävi meillä ihan raskauden viimeisillä viikoilla. ♥ Suosittelenkin tosi lämpimästi ikuistamaan myös raskausaikana kuvia, vaikka oma olo ei välttämättä aina niin hehkeä ja kevyt olisikaan;)
Pictures, Vilma P / edited by me
(commercial link/kaupallinen linkki*)
Aamutakki, Ellos*
Toppi, Calvin Klein
Viltti, Puuvillatehdas*
4 Comments
-H
5.9.2017 at 10:17Oon aina ihaillut muiden vauvavatsoja ja nyt, kun sellainen on itselläni, niin nautin siitä kyllä kovasti (vaikken nautikaan siitä, että juoksen JATKUVASTI vessassa ja kaikki vaatteet puristaa ;)). Olenkin miettinyt sitä, että tulenko(han) ikävöimään omaa vatsaani sitten, kun vauva on maailmassa, mutta en usko, sillä kaipaan myös kovasti sitä omaa, kevyempää oloa ja sitä, että on koko vaatekaappi käytössä :) Mutta onhan tämä ainutlaatuista aikaa, joten nautin täysillä, vaikka aina ei niin hehkeältä tunnukkaan ;)
Jenni S. | big mamas home
5.9.2017 at 12:38Minä ikävöin omaa vatsaani. Mutta luulen sen ollevan joku hormonihuuru, koska minulla ei ole ikinä ollut niin pahaa vauva-/raskauskuumetta, kuin Pikku E:n ollessa parin viikon vanha. Se oli jotain aivan järkyttävää ja yllätti minut täysin. Mutta täytyi johtua enemmän hormoneista, kuin mistään muusta.
Jetta
5.9.2017 at 14:01Meidän tyttö syntyi yli viisi viikkoa etuajassa ja välillä ikävöin vauvamahaa. Heti syntymän jälkeen enemmän, nyt vähemmän, kun tyttökin on jo kahden kuukauden ikäinen. Ikävä liittyy varmaan jotenkin siihen, että koko raskaus jäi ikään kuin kesken, kun tuli tuonkin verran etuajassa. Ja olinhan aluksi shokissa. Olisin halunnut nauttia vielä “yksin” niistä potkuista ja oman mahan silittelystä. Olokin oli vielä hyvä, kun maha ei missään vaiheessa kovin suuri ollut. En kyllä laittaisi tyttöä enää takaisin mahaan. Niin ihana olento hän on, eikä ennenaikaisuudestakaan ole ainakaan toistaiseksi seurannut ongelmia. <3
Elisabeth
5.9.2017 at 20:32Itse ikävöin kyllä vatsaa vaikka tyttöni on jo 1v2kk. Olin varsinainen vatsahipelöijä, eli pidin käsiä paljon vatsan päällä. Ikävöin sitä tunnetta, nyt vatsa joskus tuntuu tyhjältä ja tietyllä tapaa jopa tylsältä. Varsinkin nyt kun olen jo palannut töihin. Tässä vaiheessa on harvinaista herkkua, että saa tyttöä pidellä sylissä kun hän niin kovasti tykkää kävellä (oppinut taidon 1kk sitten).
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi