Vauvakuplassa

Meidän pikkunyytti on tänään yhden viikon vanha! Miten nopeasti viikko onkaan mennyt. Viikkoon on mahtunut enemmän ajatuksia ja tunteita, kuin ikinä koskaan mihinkään muuhun viikkoon. Totta kai tiesin, että lapsen syntymä tulee olemaan valtava asia, mutta ei siihen tunnevyöryyn ja onnellisuuden määrään vaan osannut varautua. Se on jotain niin suurta, että sitä on ihan mahdotonta selittää sanoin.

Synnytyksen jälkeen on tunteet ollut pinnassa ja itku herkemmässä mitä se oli raskauden aikana. Voisin vain tuijotella ja nuuskutella pikkuista. Miten täydellinen joku voikaan olla. Sitä on kääriytynyt omaan pieneen vauvakuplaan ja välillä tuntuu, että on unohtanut koko ulkopuolisen maailman täysin.

Tänään ollaan pikkuherra Salaman kanssa ensimmäistä kertaa ihan kahdestaan kotona. Eetu oli mukana sairaalassa osastolla kaikki yöt ja ensimmäiset kaksi päivää. Viimeisille päiville sain äitini sairaalaan avuksi ja hän oli isäpuoleni kanssa meillä vielä torstain ja perjantainkin, jolloin sain apua kotonakin ensimmäisinä päivinä. Viikonloppu sen sijaan oltiin Eetun kanssa kaksistaan kotona ja täytyy sanoa, että sunnuntaina koko perheen herätessä ja köllötellessä sängyssä en olisi voinut tuntea itseäni enää yhtään onnellisemmaksi. Huh, mikä hääpäivälahja. ♥

Viime viikko menikin kaikkea uutta ihmetellessä. Tällä viikolla pyritään saamaan arjesta ja rytmistä kiinni, silti tietysti kaikkea uutta ihmetellen ja ihastellen;)  Jo pelkästään tämän yhden viikon aikana on tullut ihan valtava määrä kirjoitettavaa enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Aika tuntuu olevan pienen vauvan kanssa kortilla (päivät täynnä tissiä ja vaippoja), joten kovin ripeää tahtia en uskalla luvata blogin kanssa, mutta pyrin saamaan taas kiinni päivittäisistä postauksista kiinni mahdollisimman pian. Ja tosiaan alkuun saattaa olla melko vauvapainotteista pohdintaa, mutta lupaan, ettei hyvinvointi jutut, muoti ja kauneushömpät mihinkään katoa;)

Kiitos muuten vielä tuhannesti kaikille ihanista kommenteista ja viesteistä täällä, instassa (monasdailystyle) ja facen puolella. On ollut tosi liikuttavaa, kun niin moni on ollut hengessä mukana ja lähettänyt voimia ja tsemppejä. Ollaan saatu konkreettisia vinkkejä niin paljon, etten voisi olla kiitollisempi. Ja kaikki mieltä lämmittävät sanat ovat olleet ihan korvaamattomia.

Nyt kun alan pikkuhiljaa palautua sektiosta ja olla tolpillani pyrin päivittelemään Instastorya ahkerammin. Pyrin myös aina vastailemaan viesteihin sitä kautta, mutta toistaiseksi aika menee niin siivillä ja kädet on täynnä (niitä vauvan vaippoja ja tissejä :D), etten ihan jokaiseen välttämättä ehdi vastata. Kaikki viestit silti luen aina. ♥

Nyt hyökkään pussailemaan ja nuuskuttelemaan söpöä tuhisijaa ja palaan pian taas blogin puolelle! :*

Kuullaan pian!