Viime aikoina mielessä on pyörinyt ajatuksia lapsen hoidon aloittamisesta ja eri päiväkotivaihtoehdoista. Salamahan on nyt 8 kuukautta, ja tähän mennessä hän on viettänyt joitain kertoja aina muutaman tunnin kerrallaan ja yhden kokonaisen päivän Turussa asuvan mumman hoidossa. Lisäksi meillä on ollut pari kertaa ulkoinen hoitaja, aina enimmillään kolme tuntia kerrallaan. Lisäksi Eetu on tietysti ollut kahdestaan Salaman kanssa. Vielä ei olla oltu erossa kokonaista yötä, mutta pisin aika, mitä olen ollut Salaman luota pois, on ollut noin 12 tuntia. Silloin oltiin päivä Tallinnassa, eli lähdettiin aamulla yhdeksän maissa ja palattiin iltayhdeksältä kotiin.
Tällä hetkellä tilanne on se, että työnteko alkaa käydä vähän hankalaksi. Mähän olen koko äitiysloman ajan tehnyt töitä, enkä ole pitänyt äitiyslomaa melkein ollenkaan. Kun Salama kasvaa, töiden teko vaikeutuu eli en pysty tekemään päivisin oikeastaan mitään, kun päiväunet on alkaneet lyhentyä. En ehdi kuin vähän aloittaa jotain ja siihen se sit jääkin, eli tällä hetkellä oikeestaan illat ja viikonloput on ainoita mahdollisia aikoja, jolloin ehdin tehdä töitä. Silloin olis kiva viettää vähän perheaikaakin.
Eli nyt ollaan alettu miettiä eri hoitovaihtoehtoja. Vielä en raaskisi laittaa Salamaa täysipäiväiseen hoitoon, kun hän tuntuu vielä niin pieneltä. Tiedän, että monet laittaa jo tässä vaiheessa ja varmasti se tekee ihan hyvääkin vauvalle ja tämän sosiaalisille taidoille. Ollaan nyt pyöritelty useita eri vaihtoehtoja päässä, ja tällä hetkellä ne vaihtoehdot on päiväkoti, perhepäiväkoti, hoitorinki ja ihan yksityinen hoitaja, meidän omaan käyttöön.
Yksityinen hoitaja on tällä hetkellä ollut semmoinen akuutti apu, eli silloin tällöin meille tulee ihana hoitaja ihan vaan tunniksi tai pariksi, ja silloin mä pääsen käymään jossain työjutussa. Tätä voidaan käyttää kerran parissa viikossa. Mutta nyt kesää ja alkusyksyä ajatellen ollaan alettu harkita hoitorinkiä meidän naapurissa asuvan ihanan äitiystäväni kanssa. Hänellä on pari kuukautta Salamaa vanhempi vauva, ja tullaan tosi hyvin toimeen keskenämme. Siksi ollaankin mietitty, että palkattaisiinko yhdessä hoitaja. Tehtäisiin tämä joko kahdestaan tai sitten otettaisiin mukaan vielä yksi äiti ja yksi vauva, jolloin palkattaisiin kaikille kolmelle yksi yhteinen hoitaja, jonka palkka maksettaisiin kimpassa. Hoitaja tulis sitten vuorotellen meidän kaikkien koteihin hoitamaan vauvoja ja vauvat tulisi sinne, missä hoitovuoro on. Se, kenen koti on milloinkin käytössä, järkkäisi aina ruoat ja nukkumapaikat kaikille 2-3 vauvalle ja tuo yksi hoitokausi per koti voisi olla aina vaikka kolme viikkoa kerrallaan.
Tämä ei välttämättä olisi edes kallis vaihto, koska siihen saisi yksityisen kotihoidon tukea. Eikä hoidon tarvitsisi olla kokoaikaista, vaan vaikka vaan 2-3 päivänä viikossa. Siksi se on tällä hetkellä meidän ykkösvaihtoehto. Vielä ei ole itsellä kokemusta siitä, miten hankalaa se on olla tekemässä monelle vauvalle kerralla isot määrät ruokaa, ja kuinka kauan tällainen systeemi toimii, joten tosi mielelläni kuulisin teidän kokemuksia hoitoringistä.
Hoitoringin jälkeen haluaisin ehkä viedä Salaman perhepäiväkotiin. Oon itse ollut perhepäiväkodissa pienenä ja mulla on siitä hyviä kokemuksia. Perhepäiväkotien pienet ryhmäkoot on tosi hyvä juttu. Jossain vaiheessa ajatuksissa on myös päiväkoti, mutta Helsingissä ilmeisesti on aika vaikeaa löytää päiväkotipaikkaa, eli se tuo mukanaan sitten ihan omia haasteita. Päiväkotiasiassa veikkaan, että se on paljon vaikeampaa äidille kuin lapselle? Mua ainakin jännittää kauheesti se, miten se arjessa toimii, vaikka ihan varmastihan se toimii…
Eli, nyt ihan alkuun mietitään tuota hoitorinkiä, sitten ehkä ryhmäpäivähoitoa ja sen jälkeen päiväkotia. Ei olla mitään lyöty lukkoon, ja tälläkin hetkellä pystyn kyllä hiukan tekemään töitä. Eli vaikka Salaman kasvun myötä töiden teko vaikeutuu, mitään akuuttia hätää meillä ei ole. Olen myös miettinyt sitä, pitääkö jatkossa enemmän lomia, mutta se jää nähtäväksi…
Kertokaa ihmeessä teidän kokemuksista, miten ja minkä ikäisinä teidän lapset on aloittaneet päivähoitoja, millaisia kokemuksia ne on ollut ja onko se koko juttu ollut rankempaa äidille vai lapselle? Mielelläni lukisin kommentteja tästä aiheesta.
39 Comments
Tuuli
6.4.2018 at 15:31Meillä poika meni 1-vuotiaana päiväkotiin. Perhepäiväkoti olisi ollut ensimmäinen vaihtoehto, mutta lähistöllämme Helsingissä ei ollut yhtäkään ja kuljetukset olisivat olleet todella hankalia. Päädyimme siis kaupungin tavalliseen päiväkotiin ja olemme olleet todella tyytyväisiä. Työntekijät ovat ihania ja nämä pienemmät lapset otetaan hyvin huomioon kaikessa työskentelyssä, aina 1 hoitaja on pienempien kanssa erikseen. Asiaa tietysti auttaa myös se, että muita alle 2-vuotiaita ryhmässä ei ole kuin pari. Vaikeaa se oli itselle poika sinne alussa viedä mutta nyt kun näkee, miten hän kädet ojossa kipittää hoitajan syliin heti aamulla ensimmäisenä, osaa jo luottaa siihen, että pojalla on hyvä olla.
Hoitoringistä itsellä on hoitajan näkökulmasta kokemusta ja sen perusteella voin sitä suositella. Meillä systeemi oli niin, että lapsia hoidetaan aina saman perheen kodissa (koteja ei siis vaihdeltu, johtuen toisen perheen suhteellisen isosta asunnosta) ja vuoroviikoin vanhemmat tekivät ruuat. Kaikki sujuivat todella helposti ja yhteisymmärryksessä. Varsinkin jos vanhemmat ovat keskenään tuttuja tai ystäviä ja tietävät toistensa toimintatavat suhteellisen hyvin, niin silloin tämä järjestely varmasti hyvin.
Mona
6.4.2018 at 15:44Voi miten ihana kuulla hyviä kokemuksia molemmista <3 kiitos paljon kommentista <3
Marjut
6.4.2018 at 15:32Mun vinkki on, että älä vie hoitoon liian aikaisin. Se aika, kun lapset on pieniä PN oikeasti vain siiven isku. Töitä ehtii tehdä vielä monta kymmentä vuotta, mutta sitä aikaa kun lapset on pieniä, ei voi ikinä enää saad takaisin. Nuuskuttele, hali, nauti, juttele ja ihmettele, sillä nämä päivät ovat katoavaisia. Meillä lapset menneet hoitoon 2vuoden ikäisinä, enkä olisi kumpaakaan laittanut päivääkään aikaisemmin.
Mona
8.4.2018 at 09:26Luulen, että meidän perheelle on parempi vaihtoehto aikaisempi aloitus. Voihan se tosiaan olla, että päätöksiä harmittelee myöhemmin, mutta en usko, että minusta olisi pysymään kotona montaa vuotta…
aak
6.4.2018 at 15:57Meillä tyttö meni päiväkotiin 1v 8kk iässä ja koin tuon ihan hyväksi ajaksi mennä. Aiemmin ajalteltiin, että olisi mennyt syksyllä 1v 4kk iässä mutta lopulta olin tosi tyytyväinen että sai olla kotona vielä muutaman kuukauden: osaa syödä itse, vähän puhuu ja pottailee. Vaikka en mitenkään vastusta lapsen viemistä päiväkotiin, niin on ne alle vuosikkaat vaan niin ressukan näköisiä siellä verrattuna edes näihin vähän alta kaksivuotiaisiin. Tuon ikäiselle vauvalle pitäisin kyllä tuota hoitorinkiä parhaimpana. Vaikka tiesin, että lapsi sairastaa päiväkodissa niin voi jestas: flunssaa flunssan perään ja pari vatsatautia. Eli näin pessimistinä sanoisin, että päivähoidon osalta kannattaa myös varautua sairasteluun, joka verottaa työntekoa ja jaksamista.
Mona
8.4.2018 at 09:28Nuo flunssat on kyllä tosi kurja sivutuote :/ Mutta säännöllistä hoitoapua kyllä tarvitaan mahdollisimman pian enemmän ihan jo oman jaksamiseni kannalta.
Nimetön
6.4.2018 at 17:16Meillä poika aloitti normaalissa päiväkodissa hieman alle 9 kk ikäisenä. Mulle kovempi paikka kuin lapselle! :D On tosiaan kolmena päivänä viikossa 4h/pv, ja siitä kuukausien mittaan ollut nyt enimmillään 5h/pv. On mennyt NIIIN hyvin! Ihan ekoina päivinä itkeskeli vähän, mutta ei juurikaan. Nauttii touhuamisesta, muiden kanssa leikkimisestä, musiikkihetkistä ja on ryhmän oma vauva :) Hoitajat pitävät kilvan sylissä! :D Tuo kotiin välillä omia askarteluja ja on oppinut päristelemään autoilla isompien leikkejä katsellessa. Ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Aluksi olin itse ihan hermona, ja meinasin soittaa hoitopaikkaan puolen tunnin välein. Mutta parissa viikossa itse sopeuduin ja nyt tosiaan ei hoidossa itke yhtään. En raaskisi koko päiväisesti itse laittaa mutta nämä 4-5h/päivä menee tosi hyvin.
Mona
8.4.2018 at 09:31Oi tuollainen järjestely kuulostaa aivan täydelliselle!! Kiitos kun jaoit oman kokemuksen <3 Luulen, että tämän tyylinen systeemi tulee olemaan myös meille paras. Juuri esim neljä tuntia muutamana päivänä viikossa! :) Ihanaa, että pikkuinen saisi säännöllisesti mieluista touhua ja puuhaa osaavien ja ihanien hoitajien parissa <3 :) Toivottavasti löydetään sopiva paikka!! :)
Erica
6.4.2018 at 17:27Mä punnitsin perhepäivähoidon ja päiväkodin välillä ja tulin siihen tulokseen että päiväkoti. Perhepäivähoito on varmasti ihan jees mutta se että ensinnäkin jos haet kunnallista perhepäivähoitajaa niin ei mulle ainakaan ne nimet siellä hakulomakkeessa sano mitään ja tuntuu vähän oudolta hakea jollekin kun ei edes tunne ko. henkilöä. Jotenkin ne henkilökemiat perhepäivähoidossa on ihan hirveen tärkeitä. Toki päiväkodissakin mutta päiväkodissa on kuitenkin aina enemmän henkilöitä ja jotenkin asioita päiväkodissa tarkkaillaan/tarkistetaan enemmän (tällainen mielikuva ainakin on). Yksityissä pp-hoitajissa varmaan eri tavalla hakemiset mutta meidän lähellä ei ollut edes pahemmin yksityisiä ja siksi päädyttiin päiväkotiin. Mutta uskon että vaikeata se lapsi on jättää ihan minne tahansa oli sitten päiväkoti tai perhepäivähoito mutta kaikkeen tottuu kyllä sekä äiti että lapsi. Äideille varmaan vaikeampaa tää hoidon aloitus :D
Hoitorinki voisi olla hyvä jos on tutut perheet eli jos teillä on jo noin valmis hoitorinki niin ehkä se voisi olla paras teille?
Erica
7.4.2018 at 08:13Kuuntelin vielä sun instastoryja ja pakko sanoa että tunnen niin samoin kuin sinä. Meillä poika nyt on jo päälle vuoden mutta juuri tuossa muutama kk sitten (olisko just kun poika oli 9 kk, tai 10 kk, ei muista tarkasti :D ) tuntuu että koin juuri samaa kuin sinä. Minäkin kaipaan sen oman ajan päivittäin enkä näe että siinä on mitään pahaa. En oo ikinä ymmärtäny näitä jotka sanoo että nauti vauvasi kanssa nyt ajasta. Ehkä sen tajuaa sitten joskus vuosien päästä tai toisen lapsen kanssa? No tottakai nautinkin silloin ja nautin vieläkin mutta ei se auta jos oikeasti tarvitsee/kaipaa sen oman ajan ja on toisessa kiinni 24/7. Tottakai maailman parasta on olla oman vauvan kanssa mutta ei se tee huonoa äitiä jos tarvitsee siihen rinnalle työn tms. Paljon paremmin sitä mun mielestä jaksaa kun saa toteuttaa itseään esim työssä ja sitten jaksaa olla taas vauvan kanssa kuin että olisi “onnettomana” vauvan kanssa 24/7. :) Eli on meitä muitakin jotka oikeasti kaipaa omaa aikaa vauvan rinnalle :)
Hanna
6.4.2018 at 18:24Hänhän on ihan vauva vielä! Alle 3 vuotiaat eivät tarvitse varhaiskasvatusta yhtään mihinkään saatika vauva. Varhaiskasvatuksesta ei myöskään tutkitusti ole mitään hyötyä alke 3 vuotiaille. Se on pelkkää perushoitoa pienille. Sosiaalisia taitoja ihmisillä on aikaa opetella koko elämä. Lapset ovat pieniä vain hetken. Itse palaan töihin elokuussa, tytön täyttäessä kesällä kolme. Ei olisi tullut mieleenikään laittaa häntä aiemmin päivähoitoon, vaikka onkin supertaitava ja reipas tapaus.
H
7.4.2018 at 22:46No voi että, kiva Hanna että sinulla on ollut mahdollisuus olla lapsen kanssa kolme vuotta kotona. Ota huomioon että kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole joten tollainen jeesustelu on täysin tarpeetonta ja aika ylimielistäkin.
Itse luotan enemmän omaan ja lapseni kokemukseen päiväkodista, kuin näihin Hannan mainitsemiin tutkimuksiin (linkki?). Lapseni (2v4kk, päiväkotiin meni 1v9kk iässä) on oppinut ja kehittynyt kovasti. Toki opitut asiat olisi samalla tavalla opittu myös kotihoidossa, mutta en missään nimessä voi ajatella tai väittää että tyttöni ei olisi millään tasolla hyötynyt päiväkoti elämästä. Koen myös että kaksi vuotiaan elämä myös päiväkodissa on todellakin paljon muutakin kuin perushoitoa. Päiväkodissa on myös päivittäin toistuvat tarkat rutiinit jotka tuovat lapselle turvaa. Se ei ole niin mustavalkoista, että kun joku tutkimus niin sanoo, on se abdoluuttinen totuus jokaisen lapsen kohdalla. Oikein raivostuttaa tollainen tuomitseva saarna. Harmittaa myös Mona sinun puolesta tämmöiset kommentit, koska varmasti teet kaikkesi pikkuisesi puolesta. Mutta kyllähän elämässä on ja saa olla muutakin kuin vain äitiys. Ja onhan se lapsi pieni vielä senkin jälkeen kun olet vaikka kolme-neljä tuntia tehnyt töitä ;)
Hanna
14.4.2018 at 17:00H:n kannattaa perehtyä asiaan, tutkittua tietoa löytyy valtavasti. Olen itse myös kasvatus- ja psykologian sekä psykiatrian alan ammattilainen.
Syyllistäminen ja syyllistyminen on ovat kaksi eri asiaa. Ikävää, jos sinä et ole voinut olla kolmea vuotta kotona. Ei siitä kuitenkaan syyllistyä kannata.
Viv
6.4.2018 at 18:25Oho.. tosi aikaisin joudut tollaista miettimään, toinen on ihan vauva vielä. Eihän noin pienet mitään sosiaalistumista vielä tarvitse, mutta töitähän se toki häiritsee Tai siis eihän tietenkään komerossa tarvitse elää, mutta ei se vauva vielä niitä muita lapsia niinkään tarvitse, vaikka kiinnostunut onkin. Mutta joo, tsemppiä valintaan! Toivottavasti löydätte jonkun pienelle sopivan ratkaisun.
Klaara
6.4.2018 at 18:58Kolmen lapseni kohdalla ollaan kokeiltu oikeastaan kaikenlaisia vaihtoehtoja. Päiväkotiin lapset ovat menneet 2-vuotiaana ja 1,5 vuotiaina. Osa oli sitä ennen hoitoringissä hoidossa. Kannattaisin näistä vaihtoehdoista hoitoringin perustamista, lapsia olisi vähemmän, hoitoympäristö kodinomainen. Ongelmalliseksi kokisin kuitenkin sen, jos hoitoringissä on kolme vauvaikäistä. Ei varmaan yhden hoitajan resurssit riitä kolmen pienen hoitamiseen.
Perhepäivähoidon ja päiväkodin kesken puntaroidessa meillä on aina kallistuttu päiväkotiin. Perhepäivähoidossa on vain yksi hoitaja, ja jos lapsen kemiat eivät hoitajan kanssa kohtaa, niin voi olla hankalaa. Päiväkodissa on monta hoitajaa, ja yleensä joku heistä on lapselle tosi mieluinen:). Päiväkodissa on ongelmallista on aivan liian suuret ryhmäkoot, se valtava sairauksien ja tartuntatautien määrä… Toisaalta päiväkoteja on monentasoisia, meidänkin lapset oli aluksi päiväkodissa, jossa hoitajat pitivät vähintään kerta viikkoon videopäivän, “kun tilanne oli niin kaaottinen”. Toiseen päiväkotiin vaihdettaessa hommasta tuli paljon strukturoidumpaa, enemmän ulkoilua ja urheilua:). Meillä on kuitenkin päiväkotiin menon “rajana” pidetty sitä, että lapsen pitää osata kävellä ja hieman puhua. Ennen näitä taitoja saattaa lapsen ulkoilut kulua kiikussa tai rattaissa pelkästään istuen.
Kuten joku jo edellä kirjoitti, lapsi ei varmasti hyödy varhaisesta hoitoonmenosta millään tavoin, mutta jos haluaa töitä tehdä, niin jonkinlaiseen ratkaisuun on päädyttävä :). Jokainen perhe tekee omasta tilanteestaan parhaimmalta tuntuvan ratkaisun.
Ande
9.4.2018 at 15:36Mä kiinnitin huomion samaan, kolme pientä yhdelle hoitajalle voisi olla aika haastavaa. Kiva kun pohditte vaihtoehtoja! Eikö valittu asia ole kiveen hakattu, aina suunnitelmia voi muuttaa.
Nimetön
6.4.2018 at 19:03Laitoimme esikoisen hoitoon 1v 7kk ja oli mielestäni aika passeli aika. Silloin lapsi osaa jo kävellä ja ilmaista itseään (vaikka huomasin että ei hoitajat kuitenkaan osanneet tulkita niin hyvin kuin me kotona). Kuopus menee hoitoon 1v 8kk ja päiväkotiin. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vähän kiire päästä töihin..toisen lapsen kohdalla kun tietää että se pikku-lapsi aika on niin lyhyt ja se on niin siistiä, että en oo ikävöinyt taas yhtään. Tuo rinkihomma kuulosta ihan fiksulta tässä vaiheessa :)!
Nora
6.4.2018 at 19:28Tiedät äitinä, mikä on parasta lapsellesi ja sinulle.
Tsemppiä siihen päätökseen, mihin päädytte se on varmasti oikea teidän perheelle.
Itse suosin päiväkotia, koska siitä ainoastaan oman lapsen kohdalla kokemusta sekä ainoastaan vain positiivista sanottavaa niin kasvatuksellisissa asioissa kun sosiaalisissa taidoissa. Hoidon aloittaminen on aina vanhemmille kovempi paikka kuin lapselle. Itku loppuu kun vanhemmat eivät enää näköpiirissä.
Monelle perheelle ei myöskään ole varaa tai mahdollisuutta olla kotona huimalla 400eur/kk kotihoidontuella, jos olet työssäkäyvä ja jäät hoitovapaalle.
Oma-aika on myös arvokasta aikaa,
elämme täällä jokainen vain kerran.
ninni
6.4.2018 at 19:50alle 3-vuotiasta ei kannata laittaa päiväkotiin. Fakta!
Noora
6.4.2018 at 20:36Mistä tämä ns fakta on peräisin?
Eve
6.4.2018 at 20:46Esikoinen meni hoitoon päiväkotiin 1,5 iässä ja nuorempi reilun vuoden iässä. Itse olen ehdottomasti halunnut lapset päiväkotiin koska se on valvotumpaa toimintaa. Siellä on koulutettua moniammatillista henkilökuntaa ja lapset useamman valvovan aikuisen silmien alla. Toimintaa säätelee toimintamallit ja lait. Ruokalistat on nähtävillä ja päivässä on selkeä päivärytmi. Perhepäivähoitoon EN koskaan lastani laittaisi, en vaan voisi luottaa mitä suljettujen ovien takana todellisuudessa päivän aika tapahtuisi.
Päiväkodissa lapsille tarjotaan kasvun mukaan virikkeitä ja harjoitellaan monenlaisia taitoja. Leikitään, lauletaan, askarrellaan, ulkoillaan, tehdään retkiä, liikutaan ja touhutaan….. Omat lapseni ovat aina tarhassa viihtyneet!!! Esikoinen jo siirtynyt koulumaailmaan. Tarhassa tutustuu toisiin lapsiin ja luodaan kaverisuhteita kouluakin ajatellen. Tarhassa oppii myös mm. ryhmässä toimimista, tavaroiden jakamista ja toisten huomioimista.
En näe mitään järkeä riepotella lasta hoitopaikasta hoitopaikkaan. Lopulta kannattaa valita yksi paikka mistä lapselle rakentuu turvallinen hoitoyhteisö. Asia erikseen jos nyt pienenä haluaa ensin pitää hoitoringissä.
Kirjoitan vielä kommentin millä ei ole tarkoitus loukata mutta koska asiaa toisinaan ihmettelen….enkä varmasti ole ainoa.
En ymmärrä miksi äidit eivät malta pitää edes lain sallimaa äitiyslomaa vaan töitä on pakko painaa ja niistä tressata. Ei ne työt varmaankaan lopu jos yhteistyötahoille ilmoittaa olevansa toistaiseksi äitiyslomalla, täysin luonnollinen asia elämässä. En ole itse yrittäjä mutta kokemuksesta tien lasten kasvavan hujauksessa kun katsoo aikaa joskus taaksepäin.
Varmasti teette teidän perheelle parhaan ratkaisun. Esikoisen kohdalla hoitoasiatkin uusia juttuja…ja ne tietenkin mietityttää.
Hahna
6.4.2018 at 20:49Meijän poitsu oli vähä yli vuoden kun laitettiin tarhaan. Ei voinut paremmin mennä! Osasi kävellä ja hieman ilmaista itseään. Nopeasti hoitajatkin alkavat ymmärtämään toisen tahtomisia!
Itselläni ei olisi pää kestänyt olla kotona kolme vuotta! Oli ihana päästä töihin ja nykyään on myös ihanaa tulla kotiin ja kuunnella toisen juttuja siitä mitä tarhassa on tehty ja viikonloppuja arvostaa vieläkin enemmän!
Meidän poitsu kyllä alkoi kehittymään huimasti kaikissa elämänosa-alueissa tarhaan mentyään! Alkoi roskat menemään roskiin ja kädet mentiin pesemään ennen ruokaa, siinä sitten miehen kanssa ihmeteltiin asiaa!
Se että haluat tehdä töitä ja pitää itsestäsi huolta ei todellakaan ole itsekästä! Kun itse voi hyvin kaikki ympärilläkin voi hyvin!
Olen itse ollut aika itsekäs tietyissä asioissa! Olin ekaa kertaa yön pois kotoa kun poika oli 4 vko ja ekaa kertaa oli mummolla hoidossa kun oli 3 kk! Ja yllätys yllätys poika on nyt 3 vuotta ja hengissä eikä varmasti muistele pahalla tätä ja äiti pääsi vähän tuulettumaan!
Kristiina Maria
6.4.2018 at 20:51Olipa jännä tällainen litteroitu teksti! Luin tämän aikaisemmin tänään, ennen kuin katsoin stoorista, että on litteroitu. Ja siis tosi hyvää jälkeä kyllä! Mutta pakko sanoa, että ero sun itse kirjoittamaan tekstiin on aika iso. Ihmettelin lukiessani esim. tekstin pilkutusta, josta heti huomaa, ettei ollut sun itse kirjoittama teksti. Mutta uskon, että litterointi voisi varmaan olla loistava tapa säästää aikaa. Suosittelisin kuitenkin, että ehkä voisit vaikka antaa alussa joitain sun itse kirjoittamia tekstejä litteroijalle oikoluettavaksi, jos sellainen palvelu on tarjolla. Siten voisit saada sun itse kirjoittamat ja litteroidut tekstit lähemmäs toisiaan ja tulisi enemmän sellainen olo, että ne on ihan saman Monan tuotoksia. Mä itse tietty oman taustan takia kiinnitän tekstiin ja sen sävyihin, rakenteeseen ja kielioppiin paljon huomiota, eli mielipideasioita toki. Mutta kirjoitus tyyli on tosi iso osa bloggaajan blogipersoonaa. Mutta hauska kokeilu joka tapauksessa, musta tässä tekstissä oli kyllä kaiken kaikkiaan todella hyvä flow ja tätä oli tosi miellyttävää lukea. :)
Ja plääh, mitä kommentteja. Itsellä ei ole lapsia, joten en sen kummemmin osaa omasta kokemuksesta kommentoida. Mutta joskus vaan toivoisi, ettei aina ihan sitä ekaa omaa ajatusta tarvitsisi heti toisille äideille ääneen sanoa. Täällä missä asun, monet vauvat menee 3 kuukauden ikäisinä hoitoon. Ja joo, kyllä mä aina oikein sisimmässäni tunnen, että apua miten pikkuisia ne on. Mutta ei silti tulisi mieleenkään sanoa sitä ääneen lasten vanhemmille tai rivien välistä syyllistää. Ja tiedostan, että mun ajatukset perustuu paljolti Suomalaiseen kulttuuriin, jossa lapset laitetaan hoitoon yleensä aikaisintaan vuoden ikäisinä. Kyllä näistä asioista voi mun mielestä jutella ihan yleisellä tasolla ilman, että tarvitsee syyllistää. En koe kauhean hedelmällisenä, että tällaiseen hyvään pohdiskelevaan kirjoitukseen vaan kauhistellaan lapsen nuorta ikää. Ja eriäviä mielipiteitä voi aina olla, mutta miksi erityisesti näissä asioissa ne yleensä esitetään niin hirveän kärkkäästi…
oona
6.4.2018 at 21:11Salama on kyllä niin mainio lempinimi :)
On jotenkin ikävän sävyisiä osa kommenteista. Jokaisella kun on erilainen tausta.
Itse mietin että noista sinun miettimistä vaihtoehdoista on varmasti parhain pienemmälle lapselle sinunkin ekaksi vaihtoehdoksi noussut hoitorinki.
Oma poika aloitti kunnallisessa päiväkodissa 1v2kk ikäisenä. Muutamat ekat päivät itki mutta aina oli päivät mennyt hyvin, ja koin että oli ihan sopiva ikävä aloittaa. Osasi kävellä ja syödä itse. Pottailua harjoiteltiin n.kk ennen päiväkotiin menoa. 3 aikuista oli 12 lapsen ryhmässä, joka toimi mielestäni hyvin.
Tsemppiä ajatusten jäsentelyyn ja teille parhaimman ratkaisun löytämiseen! Meillä myös helpotti arki kun poika oppi kävelemään, vaikka hurjalta se kuulostaakin.
Aurinkoista kevättä :)
Lastentarhanopettaja
6.4.2018 at 21:19Mona,
hienoa, että pohdit näitä asioita hyvissä ajoin. Vain te itse voitte tietää, mikä on parasta teidän perheelle. Se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi teille. Haluan mainita muutaman pointin päätöksesi tueksi:
– Alle 3-vuotiaan voi laittaa päivähoitoon. Se, että yksi ihminen hoitaa lasta kotona on biologisesti paljon nuorempaa perua kuin lapsen kasvattaminen yhteisössä. Päivähoitoa voi pitää tämän päivän kyläyhteisönä. Eikä pitäisi unohtaa päiväkodin suojavaikutusta. Lapselle voi olla hyvin tärkeää, että omien vanhempien lisäksi myös päiväkodin aikuiset ovat mukana lapsen elämässä.
– Valitettavasti päivähoidon laadussa on isoja eroja eri hoitopaikkojen välillä. Alle 3-vuotiaan sosiaaliset taidot eivät kasva liian isossa ryhmässä. Selviytymis- ja puolustuskyky sen sijaan kasvavat.
– Ketään ei saa syyllistää lapsen laittamisesta hoitoon jo pienenä. Myös töiden tekeminen on tärkeää.
– Huomaat ajan myötä lapsesi käytöksestä, jos hän ei viihdy hoidossa. Onneksi on mahdollisuus muuttaa mieltään ja kokeilla jotain toista, ehkä toimivampaa ratkaisua.
– PIenin meillä aloittanut lapsi on ollut 9kk ja hän on pärjännyt hienosti.
Sinna
6.4.2018 at 21:28Itse jatkoin opiskelua ja työharjoittelua, kun esikoinen oli 3kk! Mieheni toi vauvan joka päivä ruokatauolle työpaikalle, jotta pystyin imettämään häntä. 4kk ikäisenä meille tuli yksityinen hoitaja kotiin, jotta pystyin jatkaa opiskelua. Tuntuihan se silloin aika rajulta, mutta se oli ainoa vaihtoehto, meille sopivin ja paras, eikä lapselle ole jäänyt mitään traumoja. (Lapsi on nyt 16-vuotias.) Nyt en haluaisi palata samaan, koska työtä ehdin tehdä myöhemminkin, kun lapsi on isompi. Se aika on korvaamatonta. Mutta omien jaksamisen rajoissa, kannattaa pyytää ja ottaa vaikka maksullisia hoitajia, jotta saat välillä omaa aikaa.
Suvi
7.4.2018 at 20:19Olipas ihana, rohkaiseva kommentti! Kiva kuulla alalla työskentelevän mielipide. :) t. Lapsensa 1v 1kk:den iässä hoitoon laittava äiti
J
6.4.2018 at 21:49Moikka! Meillä on Salamaa tasan vuoden vanhempi tyttö ja hän aloitti päiväkodin 9/2017. Asutaan teidän kanssa saman terveyskeskuksen alueella, mutta Ullanlinnassa. Me haettiin kaupungilta päiväkotipaikkaa ja saatiinkin paikka etu-Töölöstä ja meidän työpaikat on Espoossa ja Vallilassa. Näin ollen päädyttiin ottamaan paikka naapurin yksityiseltä ekaksi vuodeksi enkä voisi olla tyytyväisempi. Haikein mielin vaihdamme nyt ensi syksynä alunperin haluamaamme paikkaan.
Viime keväänä vielä kovasti aristelin hoitoon laittoa, mutta kesä osoitti että lapsi alkoi kaipaamaan enemmän seuraa eikä näpsäkän äidin kekseliäisyys enää riittänyt. Plus olen itse aina ollut uraorientoitunut ja jotenkin tiesin, että kaipaan työelämään.
Meillä tyttö harjoitteli päiväkodissa pari päivää ja ekan viikon eroitkujen jälkeen ei häntä saa hakea päiväkodista ennen klo 16:30, koska leikit kesken.
Meidän perheelle päiväkoti oli todella hyvä ratkaisu ja ratkaiseva aika oli viime kesä.
Kysele jos kaipaat kokemuksia lisää!
Heli
6.4.2018 at 22:00Ensiksi tuohon litterointiin. Olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että ihan ei sinun persoona tule esiin tuon tekstin. Teksti oli vielä hieman “kömpelöä”.
Mutta itse aiheeseen. Tästähän on mielipiteitä niin monta kuin on ihmistä. Lapseton ystäväni muistuttaa aina, kuinka hänestä tulee sitten joskus kotiäiti eikä aio ollenkaan laittaa lapsiaan päivähoitoon. Se on hyvä päätös, mutta joskus tuntuu siltä, että omia vaihtoehtoja esitellään liiaksi “totuutena”. Ettei muut vaihtoehdot ole yhtä tyydyttäviä.
Itse olen mennyt päivähoitoon 9 kk iässä ja enkä ole siitä saanut minkäänlaisia traumoja. Tyttäreni meni yksityiseen päiväkotiin 1v 8kk iässä. Aika oli silloin sekä minulle että tyttärelleni oikea. Päiväkodin valitsimme sen takia, että siellä on useampi hoitaja, jolloin ainakin jonkun kanssa kemiat kohtaavat paremmin. Yhden hoitajan kanssa on aina tuurista kiinni.
Itse en ole kotiäiti tyyppi, vaikka tykkäänkin touhuta lapseni kanssa. Haluan kuitenkin aivoilleni muunlaistakin aktiviteettia. Vaikka ne ensimmäiset päivät olivat itselleni vaikeita, nyt se onki todella luonnollista.
Tsemppiä päätökseen! :) te tiedätte parhaiten, mikä on teille oikein ratkaisu.
O
6.4.2018 at 22:02Rahaa säästyisi myös jos vuoronperään tai vuoroviikoin hoitaisitte ystäväsi kanssa vauvoja muutaman tunnin kerrallaan. Voisin väittää, että jo tuo aika auttaisi kummasti ja säästyisi myös rahaa! En sitten tiedä kokonaistilannetta mutta tuommoinen olisi ihana ratkaisu! :) hoitorinki kahdella vauvalla myös kuulostaa hyvältä! Mutta mihin ikinä päädyttekin niin onnea uuteen elämänvaiheeseen. :)
Nuppu
6.4.2018 at 23:20Olen valitettavasti samoilla linjoilla yhden edellä kirjoittaneen kanssa siitä, etten ikinä uskaltaisi jättää lastani (siis lasta, joka ei osaa vielä kommunikoida riittävästi) yhden vieraan hoitajan hoidettavaksi. Enkä ainakaan, mikäli yhdellä hoitajalla olisi 2-3 pientä hoidettavanaan. Pväkodissa on kuitenkin useita aikuisia ja valvovia silmäpareja. Oma lapseni aloitti pväkodissa reilun vuoden ikäisenä, enkä voisi tyytyväisempi olla. Tuolloin hän osasi jo kävellä ja pystyi ilmaisemaan sanoilla itsensä. Toki hän on ainakin tämän ensimmäisen vuoden hoidossa ainoastaan 4-5 h/pvä ja se on ihan riittävä “työpvä” hänelle.
Itse en voinut harkita perhepvähoitoa tms tuttavallani sattuneen tapauksen johdosta. Heidän lapsen hoitaja oli laittanut mm lapsia tuijottamaan uunia tuntitolkulla, mikäli lapsen käytös ei ollut miellyttänyt, oli tukistettu ja hoitaja oli jopa purrut yhtä lasta. Onneksi vihdoinkin kaikki alkoi selvitä perheille ja ko hoitajan työt loppui ko kunnassa, onneksi.
Tänä päivänä maailma on vaan mennyt niin hulluksi, ettei voi luottaa kehenkään vieraaseen, vaikka olisit miten hyvin tutkinut henkilön taustoja ja tietoja.
Miia
6.4.2018 at 23:30Moikka! Ekaa kertaa kommentoin blogiisi, vaikka sitä suhteellisen säännöllisesti luenkin. Itselläni ei ole lapsia eikä siis kokemuksia päivähoidon aloituksesta, mutta halusin silti toivottaa tsemppiä pohdintaan! Varmasti löydätte juuri teille sopivan ratkaisun ja tärkeintähän on, että koko perhe voi hyvin ja kaikki ovat onnellisia. Jos se, että saat tehdä töitä ja omaa aikaa saa sinut voimaan paremmin ja ns. tekee sinusta sinut niin se on täysin okei! Olet ihana ja täydellinen äiti pojallesi juuri sellaisena kuin olet Ei ole olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuja vaan erilaisia perheitä ja tarpeita. Kenenkään ei pitäisi syyllistää toisia tietämättä tilanteesta tai taustasta! Mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi!
Marika
7.4.2018 at 03:06Äidit… Ne rakastavat olla parempia äitejä, kuin muut äidit. Ne hoitaa lapset kotona eskari-ikään saakka, imettää pitkään, n. vuoden, ei siitä hirveesti pidempään, koska sitten se on jo outoa, ja niihin outoihin äiteihin ei haluta kuulua. Ne on aamupäivän ulkona lasten kanssa leikkipuistossa lounaaseen asti, koska niin vain kuulu olla. Ja se ilmoitetaan kaikille somessa.
Mä voisin väittää olevani jo äiti-konkari ja noi syyllistämiset ja arvostelut ei mene enää läpi. Ei kukaan tiedä mikä meille on parasta, paitsi minä. Ei kukaan muu asu meidän kanssa. Me ollaan kaikenlaista kokeiltu, kaksi vanhinta lasta ei oo ollu hoidossa koskaan. Kaksi nuorinta aloitti päiväkodin 3 ja 5-vuotiaana, minun jäätyä yksin lasten kanssa. Päiväkoti oli ihana! Nuorin lopetti siellä juuri, koska syksyllä alkaa jo koulu! Itse jäin äitiyslomalle juuri ja vaikka vauva ei ole vielä syntynytkään, olen joutunut miettimään miten ja milloin töihin palaan ja mitä tapahtuu vauvan hoidolle! Ei se vain tule onnistumaan, että jäisin kotiin kolmeksi vuodeksi.
Lapset on parasta mitä mulle on ikinä suotu. Lapset on parasta mitä äideille on suotu. Eihän me nyt ikinä tehtäis mitään sellaista mistä koituisi jotain pahaa lapselle. Ei ikinä. Ei päiväkotiin viety lapsi ole heitetty leijonien armoille, vaan turvallisille aikuisille joita kaikki lapset tarvitsevat mahdollisimman monta ympärilleen.
Mirella
7.4.2018 at 18:46Mie samaistuin niin sinun mystoryyn! Mua ihan ahdistaa kun tuntuu etten ehdi tehdä mitään! En osaa olla vain äiti. Haluaisin olla työminä, puoliso, ja omaitteni myös! Kaipaan myös omaa aikaa toisinaan niin paljon. Ei meistä kaikista ole vuosiksi jäämään kotiin. Minusta se on ihan okei. Ollaan varmasti paljon parempia äitejä kun ei väkisin yritetä, vaan tehdään niin kuin omalle perheelle on sopivinta. Se että joku toinen sanoo ettei varhaiskasvatusta alle 3v niin se olkoon hänen mielipide. Minä olen nähnyt myös sen päiväkodin toisenpuolen. Kolmen ystäväni lapset ovat menneet vuosikkaina tarhaan ja vieläpä kokopäiväisesti! Ja voin kertoa että oppivat puhumaan, leikkimään, jakamaan nuorena ja ovat todella sosiaalisia! Toki se on myös lapsesta kiinni miten sopeutuu, mutta senhän näkisi sitten ajallaan. Aina voi sitten miettiä varasuunnitelman ❤ Ainoa mitä ajattelisin niin päiväkoti minusta voisi olla parempi kuin hoitorinki, ettei paikka aina vaihtuisi. Lapset rakastaa rutiineja niin jos aina olisi uusi paikka niin voisiko se olla hämmentävää. En tiedä, sekin vain minun ajatus.
Rakkautta ❤
Mie
7.4.2018 at 20:45Suosittelen lukemaan Keltikangas-Järvisen kirjan Pienen lapsen sosiaalisuus.
Suvi
7.4.2018 at 22:18Meillä poika aloitti päiväkodissa 1 v 4kk ikäisenä. Hän oli jatkuvasti kipeänä ja muutenkin koin, ettei näin pieni saanut tarpeeksi huomiota osakseen isossa ryhmässä. Podin huonoa omaatuntoa, kun hänet piti jättää sinne.
Päädyimmekin vaihtamaan perhepäivähoitoon ja olen niin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tuntuu paljon kivemmalta jättää poika hoitoon, kun vastassa on tuttu hoitaja ja lapset. Hoitaja, joka osaa kertoa koko päivän kulusta ja hoitopaikka on enemmän kodinomainen eikä mikään “laitos”. Sitä paitsi poika on oppinut enemmän taitoja pph:ssa kuin päiväkodissa.
Mintsu
8.4.2018 at 11:17Itse olin lasten kanssa ihan vaan kotona siihen saakka kun olivat 2,5 ja 4 vuotta ja pidin täysin taukoa työelämästä. Meille se oli onneksi taloudellisesti mahdollista, minulla oli vakityö odottamassa ja olen työssä alalla jossa ei “jää jälkeen”.
Toivon että kaikilla perheillä ja äideillä olisi mahdollisuus olla ainakin vauvavuosi kotona vauvan kanssa mutta ymmärrän realiteetit. Hoitorinki ei ehkä niin sopisi meille ratkaisuksi mutta jos 1-vuotiaan laittaisin kodin ulkopuolelle hoitoon niin valintani voisi ehkä olla perhepäivähoito jos löytyisi hyvä paikka, mahdollisimman pieni ryhmä eli aikuinen ja 4-5 lasta tai 2 aikuista ja 8-10 lasta. Ja tietenkin mahdollisimman lyhyet päivät ja vaikka 3 x vko jos on mahdollisuus valita. Ymmärrän ettei näin aina ole.
Päiväkodissa on myös monia hyviä puolia, 1-vuotiaan haluaisin mahdollisimman pieneen päiväkotiin jossa on isompiakin lapsia, eli sisarusryhmä tai vastaava. Tällaisesta on hyviä kokemuksia. Isommat lapset ovat jo itsenäisempiä jolloin pienemmät saavat enemmän huomiota vs. jos koko ryhmä 1-2 -vuotiaita.
Toivottavasti teille järjestyy parhain mahdollinen hoitopaikka :) <3
Laura Emilia
15.4.2018 at 13:19Fakta on se, että noin pienen lapsen paras olisi olla vielä kotona. Sitten voi pohtia joustaako lapsensa vai itsensä tarpeista. Kumpi joutuu venymään? Jos vauvan kanssa kotoilu kyllästyttää, voi taaperon kanssa olla (ja onkin) jo ihan erilaista. Voi käydä leikkipuistoissa, lapsi osaa jo vähän puhua jne. Päiväunet vaihtuvat useiden sijaan yksiin pidempiin. Ymmärrän kyllä, ettei kotiäitinä ole aina herkkua, mutta sitä en oikein, etteikö voisi vielä vähän sinnitellä. Jos kotiolot ovat hyvät (teillä ainakin vaikuttaisi olevan, ja vaikutat tosi ihanalta äidiltä) en usko, että yhdenkään lapsen olisi parempi viettää päivät hoidossa kuin kotona. Ja jos olet huolissasi lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisestä, se on turhaa. Riittää vielä pitkään, kun joskus tapaa muita lapsia. Tämänkin ymmärtää viimeistään sitten, kun lapsi kasvaa. Sitä ymmärtää, että 1-vuotias on ihan pelkkä vauva vielä. Kaikkea hyvää joka tapauksessa. Rakastavalta ja ihanalta äidiltä vaikutat.
Sissi
19.11.2018 at 21:34Moi! Olen vähän myöhässä, mutta jos joku vielä eksyy tälle sivulle, haluaisin laittaa pari linkkiä. Etsikää äidit itse tietoa pienen lapsen kehityksestä ja kiintymyssuhteesta, ja soveltakaa omaan perheeseenne. Itse olen lukenut mm näitä:
Pää edellä : näin tuet lapsesi aivojen kehitystä (Tiina Huttu, Kirsi Heikkinen)
Liisa Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-jarvinen-alle-2-vuotiaan-paikka-ei-ole-paivakodissa/
Jari Sinkkonen: Elämäni poikana
Kiintymyssuhteesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo94437
Leea Mattila: https://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/psykologi-leea-mattila-ala-karaise-lasta-liikaa
Summa summarum: turvalliset, pysyvät aikuiset, syliä, lohtua, rakkautta ja mahdollisimman vähän stressiä. Varhaislapsuuden kokemukset tutkitusti vaikuttavat ihmiseen vielä aikuisenakin.