Blogeista ja niiden yhteisöistä

Ajatus tarttua tähän aiheeseen lähti Annan postauksesta Yhteisöistä ja porttaaleista. Annan jälkeen myös Markus Ossi julkaisi Blogiverkot – postauksensa. Annan tavoin olen ihan hurjan iloinen ja ylpeä uudesta Re:fashion porttaalista, jonka itse bloggaajat ovat perustaneet. Mahtavaa miten suomalaiset bloggaajat toteuttavat unelmiaan ja ovat rohkeita.

Suomessa ollaan otettu isoja askeleita blogeissa. Menty vauhdilla eteenpäin ja moni on uskonut itseensä. Niin mahtavaa sanon minä! Xenia julkisti oman Evechic.com nettikauppansa ja Sanoma magazines lanseerasi ihan huikean MyCosmon. Costume otti heti kättelyssä jo viime vuonna bloggaajat tärkeänä osana mukaan lehden tekoon. Mihin onkaan tultu niiltä ajoilta, kun asukuvia ihasteltiin tyylitaivas sivustolla? Nyt televisiossa pyörii MyCosmon bloggaajien tähdittämä upea mainos! “Forget China, India and the Internet: Economic Growth Is Driven by Woman. ”  Tämä lause sai hymyilemään ja jäi mieleeni lukiessani sen Malenamin Instagramissa. Hitto miten upeaa duunia Suomen bloggaajat ovat saaneet aikaiseksi! Minä uskon myös siihen, että tämä on vasta alkua. Suunta on eteenpäin ja kunnianhimoa riittää. Suomalainen vaatimattomuus kaunistaa, mutta kyllä itseensä saa ja pitää uskoa. Sitä ovat meidän upeat bloggaajat tehneet. Uskoneet itseensä, antaneet täyden panostuksensa ja kehittäneet omaa juttuaan ja blogimaailman tuulia. Kukapa olisi uskonut viisi vuotta sitten, että Suomessakin bloggaamisesta tulee oma ammattinsa ja suuret blogit ovat merkittävä markkinoiden kehitystä edistävä tekijä.

Paljon blogien taakse mahtuu hyvää, mutta niin myös huonoa. Minusta oli hienoa, että avattiin keskustelua huonoistakin puolista blogimaailmassa. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Porttaaleja ja yhteisöjä on tullut viimeisien vuosien aikana ihan tajuttoman monta. Aikanaan Indiedays oli se ensimmäinen ja läpimurron tekevä porttaali, joka keräsi kaikki tärkeimmät ja vaikuttavimmat blogit suojiinsa. Toisin on tänä päivänä. Lehdet ovat napanneet omansa, uusia tarkemmin rajattuja porttaaleja on syntynyt ja tulee varmasti vielä syntymään. Indiedays kehitti myös Indiedays Inspiration konseptinsa, jossa mukana on 300 blogia. Uusimpana tähän on jaoteltu vielä 300 blogin joukosta erilliset VIP:it ja sitten ihan tavalliset inspiration bloggaajat. Minun lienee turha tähän lisätä omaa kommenttiani tästä aiheesta tarkemmin.

Bloggaajien joukossa on paljon nuoria naisia, jotka eivät välttämättä ole ihan varmoja oman bloginsa arvosta. Toiset tahot saattavat todellakin käyttää bloggaajia hyväkseen ja se jos jokin saa minun karvat nousemaan kuin leijonaemolla. Minusta kaikessa työssä ehdoton edellytys ja päämäärä on oikeudenmukaisuus ja avoimuus. Porttaalit itsessään ovat tuoneet blogien ulottuville yhteistöitä ja mahdollisuuksia mitä ei varmasti olisi ilman suurempaa tahoa tullut koskaan vastaan. Ne eivät kuitenkaan ole se ehto sille, että kasvua ja kehitystä tulee. Itsenäiset bloggaajat ovat päässeet myös todella pitkälle. Vain muutamia mainitakseni tässä linkit upeisiin tällä hetkellä itsenäisinä bloggaaviin blogeihin: Malenami, Fab Forty Something, Muotimielessä, Yummy by Jenni Ukkonen. Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Yksi todella upean “blogiuran” tehnyt bloggaaja jo ehti lopettaakkin. Cava oli todellakin yksi suuri suunnan näyttäjä, joka pärjäsi huikealla tavalla täysin itsenäisesti. Mielettömiä yhteistöitä ja kontakteja. Huikeita saavutuksia ja todellakin kovalla työllä.

Monella lienee mielikuva ilmaisesta rahasta bloggaamisella. Kuvitellaan bloggaajien hienot arjet, joissa ei tarvitse kuin elää pumpulin keskellä ilman työtä – hörppien välillä Möettiä ja toisella kädellä napsia macarons leivoksia. Voin 100% varmuudella sanoa, että yksikään bloginsa kanssa pitkälle päässyt tai blogia työnään tekevä ei ole ilman töitä saanut tuloksia. Toiset ovat kirjoittaneet vuosia toiset taas ovat pääseet eteenpäin jo ensimmäisestä postauksesta. Oli aika mikä tahansa blogin eteen pitää tehdä töitä. Aikaa, sitoutumista ja ennen kaikkea intohimoa. Ilman niitä ei saavuta mitään. Intohimo ja usko itseensä vie eteenpäin. Re:Fashion bloggaajat ovat loistava esimerkki siitä, että unelmiinsa uskomalla, töitä tekemällä ja rohkeudella saadaan aikaiseksi jotain loistavaa ja innovatiivista. Bloggaajien itsensä rakentama porttaali on varmasti loistava paikka ideoida ja luoda uutta ja kehittää tulevaisuuden suuntaa. Toivon todella, että tämä porttaali tulee tulevaisuudessa vielä entisestään kasvamaan tai saamaan jopa rinnalleen uusia vastaavia.

Markus luetteli postauksessaan porttaalien ja yhteisöjen hyviä ja huonoja puolia. Monet olivat todella osuvia ja näin juuri lehden alle siirtyneenä bloggaajana minulla on vielä itselläni hyvin tuoreessa muistissa itsenäisen bloggamisen edut ja haitat, joten niitä on helppo vertailla nykyiseen tilanteeseen. Itse olen äärimmäisen onnellinen ja ennen kaikkea kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että pääsin Suomen upeimman muotilehden alle kirjoittamaan blogiani. Reilu neljä vuotta sitten aloittaessani blogin en olisi voinut kuvitellakkaan tällaisesta. Toisaalta blogini kasvaessa ja vanhetessa kasvoin paljon itsekin. Olen löytänyt ihan uusia puolia itsestäni. Minulla on aina ollut todella hyvä itsetunto, josta saan kiittää rakastavaa äitiäni, mutta bloggamisen myötä se on kasvanut entisestään. Oma usko itseeni on noussut ja olen löytänyt ihan uusia tavoitteita ja haasteita omaan kehittymiseeni. En ole koskaan aikaisemmin kuvitellut aloittavani yrittäjyyttä, mutta tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan toimiessani oman itseni toimitusjohtajana yksityisyrittäjänä. Toteutan ja kehitän itseäni joka päivä ja annan itsestäni 110%:a työlle jota todellakin rakastan. Ennen Costumelle siirtoa olin vakaasti päättänyt olla itsenäinen ja pitää kaikki kapulat omissa käsissäni. Myönnän, että siirto pelotti ja jännitti aluksi ihan hirveästi. Olen melkoinen koodien rakastaja ja se, etten pystykään enää itse esimerkiksi suoraan muuttamaan blogin ulkonäköä pilkulleen sellaiseksi kuin haluan tällä sekunnilla tuntui todella oudolta. Olen aina ollut todellinen “MÄÄ ITTE” persoona. Pienestä tytöstä asti olen halunnut asioiden menevän juuri niin kuin niiden haluan menevän. Toimistotyössä isossa yrityksessä rahoitusalalla olen saattanut itseni melkoisiin tilanteisiin kerran jos toisenkin olemalla vakaasti oman mielipiteeni ja aatteeni takana. Siitä en tule jatkossakaan luopumaan. Olen äärimmäisen periksiantamaton ja monen mielestä varmasti todella ärsyttävä joissakin periaatteen asioissa. Kaiken sen takana on kuitenkin oikeudenmukaisuus, avoimuus ja hyvinvointi. Toimistolla työpöytäni päällä oli paperi, jossa oli kuvani ja pieni kuvaus siitä mitä teen osastolla ja kauanko olen ollut talossa. Näiden faktojen lisäksi paperissa luki pieni kuvaus: “Taistelee läheistensä puolesta viimeiseen veripisaraan saakka.” Tämä pätee myös blogimaailmaan. Lähdin yhteistyöhön Costumen kanssa, koska heidän arvonsa ja periaatteensa olivat samoja omieni kanssa. Minusta bloggaajien  velvollisuus on tukea toisiaan. Yhdessä tehdään ja yhdessä saadaan aikaiseksi. Toisten tukeminen kuuluu asiaan ja etenkin niiden rakkaimpien ihmisten tukeminen omassa arjessa on itsestään selvyys. Minusta muita kannustamalla pääsee eteenpäin. Olen aina sanonut, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ei voisi sanonta pitää enempää paikkaansa. Olen nyt ollut kohta kuukauden täällä Costumella ja voin todella ylpeästi kertoa olevani Bonnierlainen monen upean bloggajan rinnalla. Costume on lehti, jonka taustalla on mieletön määrä huikeita alan ammattilaisia. Bonnier lehtitalona kunnioittaa bloggaajia ja koen olevani erityisen etuoikeutettu päästessäni näin upeaan porukkaan.

Porttaalit ja yhteisöt kehittyvät ja kasvavat jatkuvasti. Toivon todella, että niiden kaikkien sisäinen yhteistyö toimii ja kehittyy muun kehityksen ohella. On erittäin ikävä kuulla todella mykistäviä huonoja puolia isoista porttaaleista. Vielä kun huonojen asioden aiheuttajina saattaa olla vain yksittäisiä henkilöitä. Ilman avointa ja rehellistä keskustelua ei kuitenkaan saada mitään aikaiseksi. Miten minusta tuntuu, että niin monessa työpaikassa on tänä päivänä kovin salamyhkäinen ilmapiiri? Missä on avoin keskustelu ja kehittäminen. Yhdessä olemme niin paljon enemmän kuin yksin.

Itse jaksan toistaa palautteen tärkeyttä ja merkitystä. Rakentavaa palautetta pitää ja kuuluu antaa, niin työssä kuin kotonakin. Palaute on erityisen tärkeää kehittymiselle ja asioiden eteenpäin menemiselle. Palautteen antamisen lisäksi tärkeää on myös sen vastaanottaminen. Kaikkea ei pysty muuttamaan palautteen mukaisesti, mutta jokainen palaute tulisi käsitellä ja punnita vaihtoehtoja. Palautetta ei kuitenkaan voida käsitellä ilman itse palautetta. Niin moni jättää tärkeitä asioita sanomatta ihan vain siksi, että kokee oman palautteensa olevan merkityksetön tai pelkää saamaansa vastausta. Minä kannustankin nyt ihan jokaista siellä ruudun toisella puolella antamaan ja ottamaan palautetta. Palautetta niin arjessa siellä kotona ja palautetta työelämässä ja projekteissa. Palautetta siitä miten asiat hoituu. Palautetta siitä miten me voisimme tehdä asioita paremmin. Palautetta siitä miten me voisimme päästä yhteisiin tavoitteiseen. Palaute ja avoin keskustelu tuo tuloksia.