Uuvuttava uupuminen

Olen tässä jo tovin pohtinut sitä, että aika monet merkit omassa arjessa tällä hetkellä viittaa uupumiseen. Kuuntelin Mustartun ja Viena K:n podcastin uupumisesta, joka oli tosi koskettava ja hyvä. Kannattaa kuunnella. Samoistuin moneen kohtaan.

Sitä on niin älyttömän vaikea yrittäjänä (ja muutenkin) sanoa ei. Usein osaa laittaa vaihdetta hiljaisemmalle vasta, kun on ihan pakko. Samaan aikaan lähinnä ärsyttää kaikki kohkaus uupumisesta ja masennuksesta. Ihan kuin ne olisi tänäpäivänä enemmänkin väistämätön lopputuote ja perus normi. Hetkauttaako uupumus enää ketään vai kuuluuko jokaisen läpi käydä jonkun sortin uupuminen? Mihin tämä jatkuva eteenpäin kovaa vauhtia vievä yhteiskunta tulee päätymään?

Uskon, että tietynlaisella uupumisella on myös hyötyjä. Ahkera tekeminen ja aikaansaaminen saa aikaan äärettömän hyvän tunteen. Se auttaa kokemaan itsensä hyväksytyksi ja onnistuneeksi. Ahkeruus ja aikaansaaminen nostaa itsetuntoa. Kohtuullinen uupuminen on merkki aikaansaamisesta ja kertoo milloin on hyvä ottaa rauhallisemmin ja muistaa sanoa useammin ei. Missä menee kuitenkin se raja, kun tekeminen alkaa väsyttää niin paljon, että mielen lisäksi keho alkaa oireilla väsymyksestä? Kun uupuminen kasvaa ei se ole hyväksi kenellekään.

Siinä onkin hyvä paikka oppia löytämään ne omat rajat ja risteykset. Havahtua riittävän ajoissa oman elämän risteyksiin, joissa kääntyä kohti eheytyvää ja voimakasta minää, uupuneen ja arkeen väsyneen minän sijaan.

Pictures, Niki Stribian

Mielestäni on tärkeää oppia löytämään jokaisesta päivästä ne voiman hetket. Vaikket voisi muuttaa tällä hetkellä arjessasi mitään tai vähentää merkittävästi työtaakkaa, voit aina päättää tässä hetkessä pysähtyä. Hengittää syvään sisään ja puhaltaa ulos.

“Taitava lainelautailija tietää, että silloin tulee rentoutua, kun valtava aalto murtuu päälle. Jos hän taistelee aaltoa vastaan, voima tuhoaa hänet. Jos hän ei jännitä, hän syöksyy aallon halki. Samalla tavoin meidän tulee muistaa, että elämässä on syklejä: on myrskyisää ja tyyntä, pimeää ja valoisaa. Koeta hengittää syvään kaiken sen läpi. On elintärkeää suunnata energia rakentavasti.” Judith Orloff