Parisuhde koetuksella?

Jaana

Tutun kuuloisia juttuja kyllä. Itse olen ystävieni kanssa jutellut, että kaikkien lasta odottavien pariskuntien pitäisi luvata toisilleen, että ei erota seuraavan 3 vuoden aikana (tietysti perheväkivalta jne. on asia erikseen aina, mutta tarkoitan väkivallatonta , “normaalia” suhdetta). Omasta kokemuksestani 3 ekaa vuotta lapsen syntymästä on jonkinlaista “poikkeustilaa”, jossa perheessä ollaan lapsessa todella tiiviisti kiinni. 3-vuotias alkaa olla sen ikäinen, että alkaa jo vähän ymmärtää ja tuossa kohtaa on mielestäni sellainen taitekohta, jossa vanhemmat saavat ensimmäisen pikkuisen pätkän niinsanottua siimaa; lapsi pystyy omissa oloissaan leikkimään omassa huoneessa hetken esim.

Meidän perheessä suurimman haasteen edessä oltiin vähän yllättäin vasta siinä kohtaa, kun minä palasin äitiyslomalta töihin. Itse työskentelen ns. virka-aikaan 8-16 ja mieheni taas iltapäivästä iltoihin ja viikonloppuihin painottuen, jolloin likipitäen täysi vastuu lasten kanssa olemisesta oli työpäivän jälkeen minulla yksin. Olen kyllä luonteeltani tosi toimelias ja tehokas ja saan pidettyä sekavatkin paletit kasassa vaivatta, joten jos tämä piti jäädä vain toisen vastuulle, niin hyvä näin. Työasioissa ollaan sittemmin onnistuttu kumpikin rukkaamaan aikatauluja ja järjestämään asioita niin, että lapsille riittää aikaa meillä molemmilla.

Kyllä vanhemmat joutuvat aivan yllättävänkin suuren prässin alle, kun perheeseen tulee lapsia. Sitä ei edes tajua ennenkuin itse on siinä tilanteessa. Yllättävänkin vähän tästä puhutaan tänäpäivänä. Oman perheemme osalta olemme todella onnekkaassa asemassa siinä, että meillä on molemmat isovanhemmat alle 30 min. automatkan päässä ja he haluavat olla lastemme kanssa, viettää aikaa vaikkapa minun harrastustreenien ajan tai välillä ottaa lapsia yökylään. Minua on arvosteltu siitä, että aivan pienestä saakka olen silloin tällöin vienyt molemmat tyttäreni mummolaan yöksi. Mielestäni on tärkeää, että lapsilla on elämässään muitakin turvallisiksi kokemiaan aikuisia, kuin vain omat vanhemmat. Ja kun meillä on näin hyvä tilanne, että isovanhemmat ovat saatavilla ja haluavat lastemme kanssa olla, niin toki hyödynnämme tätä ja näin pääsemme myös välillä miehen kanssa treffeille. Se on winwinwin. Yksi kahdenkeskinen, lyhyt ulkomaanmatka ollaan käyty lasten ollessa mummolassa ja kyllä sellaisen pitkän viikonlopun voimalla mentiin helposti pitkä syksy matkan jälkeen. Kaikkien vanhempien pitäisi päästä kahdenkesken reissuun välillä ja yhdessä pois pikkulapsiarjesta. Sitä ihanampaa siihen arkeen on reissusta sitten palata. Myös oma rakas tanssiharrastaminen esim. olisi täysin kuollut ja jäänyt pois ilman isovanhempia. Ja kun kyseessä on oma henkilökohtainen laatuaikani, jolla tuuletan oman pääni ja harrastus, jota teen suurella sydämellä ja intohimolla, niin olisihan se heijastunut väistämättä negatiivisesti myös parisuhteeseen, jos tätä en saisi tehdä. Ikuisesti tulen olemaan kiitollinen omille ja appivanhemmilleni harrastamiseni mahdollistamisesta. Toivon vain, että pystyn omia tyttäriäni aikanaan samalla tavalla auttamaan, mikäli lapsia saavat tulevaisuudessa. <3 <3 <3