Asukuvien aikakausi osaltani lienee jo menneen talven lumia. Olkoon nämä Content corner toimistolla otetut kuvat kuitenkin nyt ajamassa asukuvien virkaa.
Vuoden alku on ollut itselläni jokseenkin poikkeuksellinen. Normaalisti olen juuri vuoden alkaessa täynnä intoa ja energiaa. Toisin oli nyt. Pitkittynyt flunssa vei osansa ja uskon, että sillä oli tarkoituksensa.
Olen mahdollisesti huijannut itseäni, että jaksan pyörittää kaikkia asioita aina sata lasissa, vaikka en kuitenkaan ole ehkä jaksanutkaan. Kuukauden rauhallinen jakso tuli ainakin alitajunnalle tarpeen. En kuitenkaan aio myöntää tarvinneeni tätä rauhoittumista.
Nyt otan kaiken takaisin ja puuskutan taas sata lasissa eteenpäin.
Oikeastihan kuvittelen olevani melko hyvä, ellen jopa erinomainen ottamaan aikaa rentoutumiselle ja rauhoittumiselle. Suomeksi sanottuna laiskottelulle. Olen laiskottelun mestari. Villasukat jalkaan ja kirja kainalossa peiton alle on minun toinen nimeni. Kotona saan kuulla laiskottelusta enemmän, kuin tarpeeksi. Ajoittainen laiskottelusta naljailu ei kuitenkaan saa kelkkaani kääntymään.
Kun teen, teen paljon ja tehokkaasti ja rakastan kaikkea tekemääni. Kun laiskottelen, laiskottelen hyvällä omallatunnolla.
Johtuen ehkä juuri kyvystäni heittäytyä laiskottelun ihanaan maailmaan, kaipaan tehokkuudelle säännöllisyyttä. Kuukauden laiskottelu ei tehnyt minusta onnellisempaa. Se teki minusta entistäkin laiskemman.
Aikaansaaminen on minulle hyvän olon lähde. Tehokkaat päivät luovat hyvän ja onnistuneen fiiliksen. Tehokkaan päivän päätteeksi on miljoona kertaa kivempi vetää laiskottelijan villasukat jalkaan.
Pyhä tasapaino näiden(kin) kahden tärkeän asian välillä on minusta tavoittelemisen arvoista.
Jos listaan lisätään vielä rakkaus saadaan toimiva yhdistelmä.
Laiskottelu. Tehokkuus. Rakkaus.
Tällä reseptillä helmikuuta kohden.
Muista kurkata Miten minusta tuli yrittäjä? -postaus täältä!
Pictures, Carita Alfthan / edited by me
No Comments