Perjantaina Helsingin ohjelmassa oli Tradetrackerin (adlink) juhlagaala, jonne suuntasimme suloisimman Jonnan kanssa yhtä matkaa. Kiitos asukuvista kuuluu siis Jonnalle!:) Paikalla oli niin mainostajia kuin julkaisijoita. Oli mukava tavata tuttuja ja muutama aurinkoinen bloggaaja ensimmäistäkin kertaa livenä! Meidän Costumeltakin oli Sanna Sierilä puhumassa lehdessä bloggaamisesta ja siitä mitä bloggaajat merkitsevät lehdelle. Sanna piti loistavan puheen!:) Hän toi jälleen esiin asioita, joiden vuoksi olenkin ylpeä Costumelainen. Positiivisuus, suvaitsevaisuus ja yhteistyökykyisyys niitä me arvostetaan.
Kiitos Tradetrackerille juhlista ja etenkin hyvistä ruuista;) Tämä herkkiskin sai vaikka mitä purtavaa juhlista, kun kaikki ruuat oli todella fiksusti laitettu eri kulhoihin (mm. salaattiin ei ollut sekoitettu kaikkea keskenään). :) Itse en ennättänyt tällä kertaa jäädä myöhempiä rientoja varten, mutta kuvista päätellen on ainakin hauskaa ollut!:)
Perjantain juhla-asuni oli hyvin simppeli ja turvauduin klassiseen pikkumustaan.
Pikkumustaan on helppo lisätä aina näyttävällä korulla lisää särmää. Evechicista saamani statement onkin jo lähes luottokoru ja se on ollut jo monen asun pelastaja.
Jalassa oli tietysti Zaran luottokorkkarini. Ne kasvavat vain lujemmin ja lujemmin kiinni jalkoihini;) Niiden kanssa jaksaa hyvin tapsutella pidempäänkin ja ne sopivat lähes asuun kuin asuun.
Mulberryn Medium Lily laukku on siitä hurjan kätevä, että saan sinne mahdutettua juuri sopivasti järkkärinkin 50mm objektiivin kanssa.
Kuvat, Jonnamaista
Kengät: Zara
Sukkahousut: H&M
Mekko: Zara
Takki: Kocca / Le Follie
Huivi: Zara
Laukku: Mulberry Medium Lily
Statement kaulakoru: Evechic
Hyvin simppelillä juhlalookilla menin siis perjantaina. Olisi kiva joskus kunnolla räväyttää ja laittaa jotain todella värikästä ja erilaista juhliin, mutta miten sitä aina tuleekin turvauduttua niihin vaatekaapin luottotuotteisiin;) Onko ruudun toisella puolella muita turvallisuuden hakuisia juhlapukeutujia?:D
Follow me on FACEBOOK // BLOGILISTA // BLOGLOVIN
20 Comments
Reetta
15.10.2013 at 07:44Voi miten kauniina olet ollut! Mua harmittaa ihan kauheasti, kun en päässyt tuonne. Pääsin pe aamuna yövuorosta ja ei´mulla ollut mitään mahdollisuuksia lähteä sinne, koska ihmisen täytyy nukkuakin :D
Mona
15.10.2013 at 09:31No voi olis ollut niin kiva törmätä!!:) Ehkä ens kerralla sitten koitat saada vapaata kekkereitä varten! :) Ja kiitos ihana aurinkoinen Reetta <3
Onski
15.10.2013 at 07:48Lyhyestä taas virsi kaunis, olet UPEA ! <3 Toi mekko on sulle niin just eikä melkein !
Mona
15.10.2013 at 09:31Hih, kiitos ihanuus <3 Pitää nähdä pian!!
Petra
15.10.2013 at 08:59Ihana ja klassinen asu :) Johon liittyy kysymys: ostin elämäni ensimmäisen pikkumustan (ehkä olikin jo aika kun vuosia on kertynyt 24 :D ), mutta ongelmana on laittaako mustat vai vaaleat sukkahousut? Joten vinkkejä asiaan otetaan vastaan!
Mona
15.10.2013 at 09:34Kiitos Petra!!:) Mun mielestä molemmat käy!:) Riippuu tietty hiukan tilaisuudesta. Jos on arkisempaa menoa niin mä laittaisin vähän paksummat mustat sukkikset ja juhlavampiin tilaisuuksiin ihonväriset tai sitten tuollaiset ohuemmat mustat mitä mulla näissä asuissa oli:)
Anniina
15.10.2013 at 09:38Upee asukokonaisuus!! Ja näytät todella hoikalta! oletko muuten päässyt siihen 57kg mihin joskus aikoinaan tähtäsit? En kyllä muuten tuota lukua muistaisi, mutta kaivoin vastikään esille sen sinun laihdutuspostauksen, ja se jäi siit mieleen :) oot todella kaunis!
Mona
15.10.2013 at 10:00Voi kiitos paljon Anniina, kiva kuulla, että pidit asusta <3:) Olin niin järjettömän huonossa kunnossa keväällä, että ainut tavoite oli saada oma hyvä olo takaisin ja nyt oikean ruokavalion ja ravintovalmentajan (Maria Jokinen) avulla olen sen saavuttanut. Tällä hetkellä painan n 59 ja olo on parempi kuin aikoihin. Mitään tavoitteita tiputtaa painoa ei siis missään nimessä ole enää. Haluaisin oikeastaan saada hiukan lihasmassaa takaisin, se nimittäin on hiukan kadonnut jonnekin taivaan tuuliin;) Vatsaongelmien takia en käynyt pitkään aikaan treenailemassa kunnolla ja sen kyllä huomasi. Nyt kun olo on taas parempi on salillakin olo ihan erilaista. Tykkään silti ottaa aika rauhallisesti ja kuunnella tosi tarkkaan omaa kroppaa. Nykyisin teen siis paljon ihan reippaita kävelyjä matolla rankkojen juoksulenkkien sijaan. Tunnustelen omaa fiilistä ja etenkin vatsaa. Voisin jossain vaiheessa kirjoitellakin hiukan tarkemmin taas ruokavalion ja liikuntojen suhteen tulleita muutoksia. Kiitos paljon Anniina kehuista, vaikkakin kauneus on täysin siellä katsojassa<3
Janet
15.10.2013 at 10:06Siis apua kuin upea sä ootkaan! Niin tyylikäs ♥
Mona
15.10.2013 at 10:11Hih, voi sua <3 Kiitos paljon:)
Jonna
15.10.2013 at 10:52Olet sä kyllä semmoinen leidi että <3
Mona
15.10.2013 at 11:20Sä se leidi olet <3 :) kiitos vielä kuvien otosta ja ihanasta seurasta <3:) Toivottavasti nähdään pian:)
Veera
15.10.2013 at 11:20Upea olet Mona!! <3
Mona
15.10.2013 at 11:27Voi kiitos ihanuus <3 :) Ei olla muuten nähty ikuisuuteen:O Voisitte tulla Turkuun visiitille!!:)
Elizabeth Rinne
15.10.2013 at 11:38Itse upeus olet -kuten aina! ♡
Ps. Anteeksi se meikälääsen edellisen kommentin vuodatus; ei pahemmin tullut nk. ajateltua, kun tunteet vei 100-0 lähestyvän kontrollin vuoksi! :-/
Mona
15.10.2013 at 11:46Ihana Elizabeth <3 Voi ei todella pidä pyytää anteeksi ihania sanoja!! En ennättänyt kaiken hopun keskellä sulle vastailla tuonne aikaisempaan kommenttiin, mutta otanpa sen tähänkin uudestaan, koska varmasti niin kuin sanot niin positiivisuudella on niin iso merkitys. Mahtavaa, että lähdit mukaan kehuhaasteeseenkin <3 <3 :') Sinä se upeus olet. <3
"Positiivinen energia on sellainen, että se lähtee vyörymään dominomaisella efektillään kun joko antaa/vastaanottaa aitoja, kauniita sanoja. Joten miksi en laittaisi sitä kiertämään antamalla ansaittuja kehuja niin tuikituntemattomille kuin niille läheisillekin? Tässä pätee vähän karman laki; positiivisuus tulee positiivisen luokse :-) Ja säähän tässä itse upeus olet, joka ansaitsee kaiken tuen ja kannustuksen! ♡ :-)
(Varoitus: tämä voi nyt vähän livetä ohi aiheen, vaikka hieman siihen liittyykin :-D) Toukokuussa, kun Costume lanseerasi kehuhaasteensa niin lähdin ilomielin mukaan evankelioimaan aiheesta, joka on itsellenikin kovin tärkeä ja olennainen osa arkipäivää eli siitä, miten -Robert Ingersollin viisauksia lainatakseni- ”We rise by lifting others.” Evankelioimiseni löyrät täältä, lukaise ihmeessä jos kiinnostaa ja on aikaa: http://www.elizabethrinne.com/2013/05/146-we-rise-by-lifting-others.html#.UlVE4hCbFX8 (ja mahdollisesti jätä jälkesi, jos ennätät visiitille!) :-)
Tuntuu jotenkin uskomattoman väärältä, että miten moni -ennen kaikkea täällä webilisaatiossa (ja valitettavan monet myös sivilisaatiossakin) laittavat mieluummin negatiivista energiaa kiertämään kuin mitä positiiivista. Ei osata sanoa kauniita, aitoja, asioita toiselle vaan poimitaan mieluummin niitä negatiivisuuksia. Tuntuu, että ihmisillä ei enää ole edes käytöstapoja koska omasta mielipiteestäni sivistynyt ja ystävällinen ihminen sanoo joko hyvää/aidosti rakentavaa tai jos ei ole sanottavana kumpaakaan, niin jättää sitten ne turhat negatiivisuudet sanomatta.
Lisäksi se, että tuntuu kuin olisi jotenkin aidompaa olla onneton kuin onnellinen -tai siis, jos esimerkiksi jostakin välittyy onnellinen ja positiivinen kuva, niin aletaan spekuloimaan ettei sellaisia ole olemassakaan ja että ”varmasti peittelee jotain”. Eihän kenenkään elämä 24/7 ruusuilla tanssimista ole, mutta ihmisten pitäisi oppia se, että onnellisuus ja sitä kautta positiivisuus ovat ennen kaikkea asenteita ja mielentiloja -ja ne ovat mahdollisia ihan jokaisella kunhan jaksaa tehdä töitä itsensä ja mielensä kanssa. Elämä kun on meillä kaikilla aivan liian lyhyt negatiivisuudelle.
Äh, en nyt saa sanotuksi mietteitäni ja oon muutenkin superhuono selittämään asioita, mutta toivottavasti ymmärsit edes osan jutusteluistani :-D
Ps. Moon pahoillani tästä paasauksestani, jossa ei varmasti ainakaan sinulle ole mittään uutta koska sä olet itse upeus ja posiitivisuus, mutta ehkä jollekin toiselle joka eksyy tänne kommenttiboksin puolelle? Jotenkin vaan tämä elämästä paasaaminen on mulla pinnalla just nyt, sillä ei ole kauaakaan siitä, kun luulin kuolevani, ja kohta koittava kontrolli vetää taas samat vanhat pelot esiin… Siitäkin olen blogissani jo paasannut: http://www.elizabethrinne.com/2013/09/156-its-wonderful-life.html
Pps. Anteeksi romaanista, jotenkin on just nyt vain tälläinen mielentila itsellä ja koska olen miettinyt näitä asioita viime aikoina enemmän kuin normaalisti, niin tottahan toki se kommentissakin välittyy kun kerrankin tuli ”sopiva tilaisuus” paasata elämästä :-D "
Elizabeth Rinne
22.10.2013 at 02:16Voi apua…. en tiedä mitä vastata. Muuta kuin että kiitos syrämmeni pohjasta ♡
Camilla
15.10.2013 at 11:53Vau mikä leidi! :) Todella kauniina olet ollut liikkeellä, pikkumusta se vaan toimii aina!
http://camillan-live-love-learn.blogspot.fi/
Salla
15.10.2013 at 19:59Vau, kaunis outfit kerta kaikkiaan! Niin viimeistelty, mutta ei mitään liikaa :) Pakko vielä udella millä kameralla viimeisimmät asukuvat on otettu? Olen pohtinut uuden kameran ostoa ja nyt katsoin näitä asukuvia ihaillen, ei pelkän mallin, kuvaajan kuvaustaitojen vaan lisäksi täydellisen lopputuloksen ansiosta.
Mona
15.10.2013 at 20:17Heippa Salla!!:) kiitos paljon <3 Suurin osa asukuvista on otettu Canonin 5 D mark II:lla ja 50mm 1.4 objektiivilla. Oon testaillut yhtä jos toista kameraa ja tuolla sivupalkissa olevat kamerat on ne joita voin todella todella lämpimästi suositella. Niitä käytän kaikkia eri tilanteissa:D Oon hiukan hövelö kameroiden suhteen. Melkoinen palava rakkaus on nimittäin niitä kohtaan :D