Laihiskirja, metroajelu ja jeeppipuisto

Tulipa luotua melkoinen otsikkohirviö, vaikka yhdyssanoja kammoankin… :D En ole oppinut yhdyssanoja vielä tähän ikään mennessä ja syvällä tiedostamattoman mielen perukoissa olen tainnut jo luovuttaa niiden suhteen.

Viikonloppu on  ollut pms-kiukuttelusta huolimatta rentouttava ja ihana. Lionel ja me aikuiset ollaan nautittu kesäkeleistä täysin rinnoin.

Tämä ilta touhuttiin jeeppipuistossa ennen iltapuuhia koko perhe. Tällä hetkellä poika R-A-K-A-S-T-A-A kiipeillä ihan joka paikassa. Muutaman kerran on muksahdettu alas aika korkealta ja äiti on saanut olla hikikarpalot otsalla. Sillä sitä kai oppii…

Puistossa oli evästä mukana. Tosin Lionel malttoi olla paikoillaan noin minuutin, joten suurin osa jäi syömättä.

Helsingin puistoissa ihanaa on se, että tosi monet vanhemmat on puheliaita ja on aina helppo tutustua uusiin mukaviin ihmisiin. Tänäänkin juteltiin pitkä tovi hurjan mukavan isän kanssa, jolla oli kaksi lasta. Minusta on ihanaa miten lapset yhdistävät ihmisiä ja jutella voi avoimestikin uusien tuttavuuksien kanssa.

Tosin tiedän myös, että osa inhoaa puistoissa keskustelua ja haluaisi vain olla omissa oloissaan. :D Itse taidan monen mielestä kuulua juuri siihen ärsyttävään porukkaan, joka kysyy aivan liian henkilökohtaisia kysymyksiä heti ensi tapaamisella.. :D Millaisia puistovanhempia te olette?? Onko teistä kiva jutella lapsista tai jostain ihan muusta muiden vanhempien kanssa?

Sain loppuviikosta mitä ihanimman pr-lähetyksen Kosmos kustannuksesta, jossa mukana oli tämä UPEA Studio Viivi luoma kimppu. Edelleen ilahduttaa täällä kotona. ♥

Viikonlopun suurin ilon aihe on ollut veljen ja hänen puolisonsa muutto Espooseen. Lauantaina matkattiinkin koko perhe metrolla kummeja ja heidän uutta kotia katsomaan. Tarkoitus oli myös auttaa muutossa, mutta kaikki tavarat oli saatu jo kannettua, kun me ehdimme perille, joten oltiin lähinnä jaloissa pyörimässä.  En voi oikein vieläkään uskoa, että veli on puolen tunnin matkan päässä ja voidaan nähdä käytännössä milloin vain! IHANAA.

Saan minäkin totutella taas käyttämään enemmän julkisia. Todettakoon tähän, että en ole ikinä ollut kovin suuri metrojen tai ratikoiden ystävä. Viimeksi viime vuonna Monacon reissulla sain paniikkikohtauksen ruuhkametroon mentäessä. Jep, erityisherkkyyden ei niin mukavia puolia… Lauantaina Helsingin metro oli kuitenkin onneksi lähes tyhjä! Jotain iloa koronasta..

Kaikki aina toistaa, että ensimmäiset kolme vuotta lapsen kanssa on niin sanotusti niitä vaikeampia ja sitten alkaa moni asia helpottaa. Nyt kun kolmen vuoden ikäraja häämöttää, voin allekirjoittaa tämän 110%:sti. Elämä kolme vuotiaan kanssa on jo oikeastaan aika iisiä! :D

Lionel malttaa leikkiä toisinaan jo pitkiäkin aikoja omissa leikeissään, eikä äitiä tarvita ihan joka sekuntti vierelle. Tällä hetkellä ihan ehdottomasti parhaimpia leikkejä on kaikki remonttileikit. Lionelista on kuoriutunut todellinen työmies ja kaikki työkalut on hänen suurin intohimonsa. Päiväkodissa jouduttiin jo laittamaan työkalut hetkeksi piiloon, että he malttavat kavereidensa kanssa keksiä välillä vähän muitakin leikkejä… :D

Huomaan nyt monesti ajattelevani, että ei ne ekat vuodet olleet lainkaan niin rankkoja mitä ehkä silloin ajattelin. Niin se aika vaan kultaa muistot.

Moni on ihmetellyt kahvin lopettamistani ja itse pidän sitä jo ihan itsestään selvänä juttuna. Käsittämätöntä miten nopeasti mieli on valmis muuttumaan, kun on oikeat olosuhteet. Jos joku olisi pari kuukautta sitten sanonut minulle, että lopetan kokonaan tavallisen kahvin juonnin olisin nauranut kovasti ja tokaissut, ettei tule toteutumaan. Mutta niin ne ajatukset voi muuttua nopeastikin.

Kahvissa on valtavasti hyötyjä, sitä ei todellakaan ole kiistäminen. Siinä on kuitenkin myös haittoja, varsinkin jos on kofeiinille herkkä. Itse erityisherkkänä huomaan, että kofeiini on aina vaikuttanut  minuuun tosi vahvasti. Se on myös aina addiktoinut minua. Koen, että mikään, mikä addiktoi ei ole hyväksi, joten olen äärimmäisen onnellinen, että olen nyt löytänyt minulle paremman vaihtoehdon kofeiinittomasta kahvista. Toki kannattaa olla tarkkana millaista kofeiinitonta kahvia juo. Kofeiinittomien kahvien valmistuksessa on eroa ja itse päädyin vertailujen jälkeen ostamaan Sixpot roasteryn kofeiinitonta, joka muuten maistuu aivan taivaalliselle! Siitä kofeiini on poistetut kahvipavuista hiilidioksidiuuttomenetelmällä, ilman kemiallisia aineita.

Minulle kahvin juonti on paljon pelkkää tapaa ja on ollut helppo luopua tavallisesta kahvista, kun löysin tuon ihanan kofeiinittoman, josta saan kuitenkin kahvin taivaallisen maun ja muita hyötyjä. :)

Viikonloppuna olen lukenut tätä ihanaa Marisa Peerin kirjaa, jossa on kyllä mielestäni liian raflaava otsikko. Kirja sen sijaan on täyttä kultaa ja voin lämpimästi suositella sitä, jos vähänkään on negatiivisia ajatuksia ruokaan liittyen tai jos haluaa löytää itselleen hyvän ruokavalion, jota on helppo ja ihana noudattaa. Tulen siteeraamaan tätä kirjaa paljon tulevassa postauksessa ruokariippuvuudesta.

Itse olen käynyt nyt ison ajatustavan muutoksen läpi todella lyhyessä ajassa ja jo nyt tuntuu, että sillä on ollut valtava merkitys omaan hyvinvointiini. Aloitin oman hyvinvointiprojektini (raskauden ja vauvavuoden tuoman superväsymyksen jälkeen) jo vuosi sitten ja nyt tuntuu, että viimeinen palanen on loksahtanut pysyvästi paikoilleen. Vaikka ruokavalioni on aina ollut terveellinen, olen silti kärsinyt tietyistä kaavoista ruokaan liittyen, jotka olen kokenut ahdistavina ja rajoittavina.

En koskaan ole kokenut itseäni ulkoisesti huonoksi tai riittämättömäksi, mutta sisäisesti olen lääkinnyt itseäni ruualla esimerkiksi väsymykseen tai ahdistukseen. Siitä on tullut tapa ja etenkin sokerista olin riippuvainen, joka vaikutti erityisesti mielialaan. Sokerikoukusta tuli myös helposti kierre. Kun söin ahdistukseen karkkipussin, hain seuraavan kerran helpommin taas saman ison karkkipussin vähän pienemmästä ahdistuksesta.

Nyt tuntuu, että vihdoinkin olen löytänyt minulle sopivia työkaluja ja ajatuksia niihin liittyen. Suurin kiitos kuuluu terapialle. Olen kyllä käynyt vuosia aina silloin tällöin terapiassa, milloin mistäkin, mutta nyt hypnoterapeutilla käyminen tuntui muuttavan monta asiaa kertaheitolla!

Enkä muuten voi tarpeeksi hehkuttaa lääkäriä, jolla kävin. Ihan kuin hän olisi ymmärtänyt minua niin monessa asiassa paremmin, kuin kukaan ikinä. Oikeastaan tuntui, kuin hän olisi nähnyt suoraan lävitseni ja löytänyt kipukohdat vain muutaman kysymyksen avulla. Olen oikeastaan vieläkin aika hämmästynyt siitä miten iso muutos on mahdollinen niin lyhyessä ajassa. Kiitos lääkärini suosituksen, jätin myös kahvin käytön kokonaan.

Summa summarum, suosittelen tsekkaamaan Marisan Youtube videoita ja kirjoja ja jos vähänkään pohdit hypnoterapian kokeilua, voin todella lämpimästi suositella Markuksen vastaanottoa. Olen todella kiitollinen hänelle siitä miten hän auttoi minua näkemään asiat minulle oikealla tavalla. En usko, että olisin löytänyt vastauksia niin nopeasti ilman hänen apuaan. Tämäkin taas muistutuksena itselleni siitä, että minkään asian kanssa ei koskaan kannata jäädä yksin! Apua saa ja kannattaa aina pyytää. ♥