Arki uhmaikäisen kanssa

Luulin joskus, että lapsen uhmaikä on jotain mikä kestää muutaman kuukauden, mutta nyt tarkemmin ajateltuna taidan olla itse elänyt jonkinlaista uhmaikää koko elämäni. :D Sama lienee edessä meidän perheen pienimmällä. Lionelilla on niin valtavan suuri omatahto ja päättäväisyys, että välillä saa hikikarpaloita pyyhkiä otsalta. Uhmaiän loppumisesta ei ole näin reilu kolmen vuoden jälkeen tietoakaan ja se alkoi jo vuoden ikäisenä.

Olen huomannut, että parempi pitää kiinni 99% kaikesta mitä päättää, koska jos antaa liikaa periksi, kostautuu se suuresti myöhemmin.

Helpommin kuitenkin sanottu, kuin tehty, kun toinen katsoo koiranpentusilmillään ja sanoo “Äiti sä olet niin ihana”. ;D Miten nämä pienet osaakin olla niin filmitähtiä jo parin vuoden iässä?!

Ei, mutta oikein rehellisiä kun ollaan, niin nämä uhmailut ja tahtotaistelut ovat ottaneet toisinaan koville. Aika monesti on itkupotkuraivareita koettu koko perhe. Saatan itse (tosi aikuismaisesti) ovet paukkuen sulkeutua makkariin ja sanoa Eetulle, että hoida sinä, mulla hajoaa pää.. :’D Mutta silti tai juuri SIKSI olen niin kiitollinen niistäkin kaikista hetkistä. Lapsi opettaa ihan valtavasti kaikilla omilla tavoillaan ja metkuillaan vanhempia enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. On paljon missä voisin itse ottaa oppia Lionelista. On myös ok, että vanhemmillakin on omat rajansa ja kaikkea ei jaksa eikä tarvitse sietää. Kaikista erimielisyyksistä ja vaikeista keskusteluista päästään aina vähän pidemmälle elämän opintiellä.

Kaikki maailman murheet tuntuu just sillä hetkellä ihan mitättömiltä, kun keskustellaan jostain 3 vuotiaalle erittäin tärkeästä asiasta. Rakastan sitä. Lapsen kyky elää hetkessä on kadehdittavan upeaa. Reilu kolmen vanhalla alkaa myös olla aivan huikea huumorintaju.

Ihanaa, että saadaan pitää lainassa tätä kultakimpaletta, joka opettaa elämästä ja rakkaudesta maailman äärettömyyksiin asti.

Vauvavuonna muistan itkeneeni sitä, että miten tulen pärjäämään seuraavat kolme pitkää vuotta, kun kaikki aina sanovat, että kolmen vuoden jälkeen vasta helpottaa. Nyt kolmen vuoden jälkeen mietin vain, että miksi, oi miksi nämä kolme upeaa ja korvaamatonta vuotta meni niin nopeasti?

Pictures, Eetu Visuri / edited by me