Arki menee toisinaan niin nopealla tahdilla, että välillä huomaa, ettei ole lainkaan ehtinyt tai vaan jaksanut pysähtyä kuuntelemaan puolison kuulumisia.
Työt ja kotiasiat tulee vain suoritettua. Me mennään Eetun kanssa myös todella eri aikaan nukkumaan, joka vähentää meillä yhteistä aikaa illasta paljon. Minä kun en ole valmis karsimaan yöunista. Väsyneenä olen dinosaurus.
Olen yleensä nukkumassa ihan viimeistään kymmeneltä ja Eetu puolestaan vasta puolen yön jälkeen.
Päätimme yhdessä, että joka päivä annetaan toisillemme jakamatonta huomiota edes 15 minuuttia.
Kuulostaa tosi vähälle ja itsestäänselvyydelle, mutta ainakin itse myönnän, että ei se vaan ole enää samanlaista, kun on lapsi ja kaikki arjen pyöritykset. Oikeasti läsnäolevaa aikaa ei tule ihan noin vain, vaan sille on tehtävä aikaa.
On päätettävä tehdä sitä yhteistä aikaa ja jostain on lähdettävä liikkeelle. Joillekin yhteinen aika varmasti onnistuu helposti päivittäin, mutta meidän on tietoisesti raivattava sille tilaa.
Jo lyhyessä ajassa huomaan ison eron ja parisuhdevarttia tullaan jatkamaan pitkään. Totta kai vartin lisäksi parisuhde tarvitsee paljon muutakin ja yhteistä tekemistä enemmän, mutta sanon aina, että mieluummin pienillä askeleilla kohti muutosta, kuin kerralla isoilla loikilla.
Ollaan oltu kohta yhdessä 13 vuotta. Jokaisesta vuodesta, kuukaudesta ja päivästä olen koko sydämeni pohjasta kiitollinen. Yhdessä ollaan opittu ihan valtavasti. Elämästä, rakkaudesta, toisistamme. Meidän suhde ei todellakaan ole ollut helppo, mutta juuri tänään viimeksi totesimme toisillemme ääneen sen miten meidän keskinäinen luottamus on järkkymätön.
Hyvät ihmissuhteet on yksi merkittävimmistä asioista onnellisessa elämässä. Ne vaikuttaa jopa meidän fyysiseen hyvinvointiin. Niistä kannattaa pitää huolta ja nähdä vaivaa sen eteen, että rakkaus kukoistaa.
Mitä pieniä tapoja sinulla on parisuhteen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi? Mihin asioihin puolestaan kaipaisit parisuhteessa muutosta?
Tägää mut IG:ssa mikäli päädytte puolison kanssa myös testaamaan parisuhdevartti konseptia! :)
1 Comment
Mielikuvia
3.9.2022 at 18:31Olen ollut mieheni kanssa 14 vuotta, josta 12 naimisissa. Lapset ovat jo koulussa, mutta tukiverkkojen puuttuminen on silti meinannut kriisiyttää suhteemme useita kertoja (yhdistettynä erittäin ankaraan työelämän mankeliin ja muutamiin muihin tekijöihin).
Olemme hyödyntäneet monia yleisesti tunnettuja keinoja. Yksinkertainen, mutta tärkeä on ollut se, että meillä lapset siirtyvät omiin huoneisiin iltapalan ja iltapesujen jälkeen ja mitään “ekstrapalveluja” ei ole tarjolla. Joissakin perheissä tämä olisi aivan absurdia, mutta minulle ja jaksamiselle tämä on ollut tosi tärkeä keino. Lapset toki puuhailevat kaikenlaista, metelöivät ja jäävät notkumaan toistensa huoneiden oville (ja pieni härnäys alkaa milloin mistäkin). En kuitenkaan hyppää itse joka kinan väliin, koska mallinnan omaa rajaani. Mitään monimutkaisia selvittelyjä, tavaroiden järjestelyjä jne. en tee illalla. En myöskään tee isoja kotitöitä iltaisin. Mikä jää tekemättä, niin sitten se jää.
Kun mies luopui pitkistä työmatkoista, meille vapautui iltoihin tärkeitä kohtaamisen hetkiä. Välillä toki puhelimet jäävät molemmilla turhaan käteen, mutta onneksi myös usein katsotaan yhdessä leffaa, ohjelmia tai luetaan kainalokkain kirjoja.
Jopa ulkomailla olemme pitäneet lasten vuorokausirytmistä kiinni. Nuorempi lapsista nukahtaa hyvin hitaasti, mutta hänet on opetettu rauhalliseen puuhailuun (voi piirtää, lukea, kuunnella äänikirjaa jne).
Aivan tuore, mutta tärkeä parisuhteen yhteyttä syventävä juttu on uusi yhteinen liikuntaharrastus.
Arvomaailmojen suhteen meillä tulee usein konflikteja, meillä on erilaiset taustat ja kasvuhistoriat ja osin myös tavoitteet elämälle. Olemme molemmat voimakastahtoisia, mikä on vaikeuttanut kompromissien löytämistä.
Toisaalta olemme molemmat sanavalmiita, suht rohkeita tunteiden sanoittajia ja fyysinen vetovoima on myös merkittävä voimavara.