Vauva-arki on samalla ihanaa ja myös kamalaa. Olen monta kertaa miettinyt kuluneen vuoden aikana, että onko minussa jotain vikaa, kun tunnun väsyvän niin helposti vauva-arjessa. Olen aina ollut todella herkkä äänille, kiireelle yms ja tiennyt jo pitkään olevani erityisherkkä. Monet erityisherkän piirteeni ovat kuitenkin lapsen saannin myötä vain voimistuneet. Olen entistäkin herkempi ympärillä olevaan kaaokseen ja varsinkin ääneen. Tällaiset tilanteet aiheuttaa sen, että saatan vaipua ihan hetkessä totaaliseen väsymykseen ja jopa ahdistukseen. Tunteet menee toki nopeasti ohi ja olen niitä oppinut vuosien aikana käsittelemään. Lapsen saannin myötä on silti joutunut oppimaan itsestään paljon uusia asioita ja myös samalla oppetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
” Erityisherkkä äiti voidaan leimata hankalaksi ylireagoijaksi, sillä hän huomaa lapsen pienetkin tarpeet ja uupuu helposti perhe-elämän kuormittavuudesta. Herkkyyden voi kääntää vahvuudeksi, kun alat arvostaa piirrettäsi ja järjestät itsellesi päivittäin latautumisaikaa. ” – Kaksplus
Yllä oleva lause kolahtaa täysin. Todella monet läheisetkin näkee minut ylireagoijana ja sanovat, että ottaisin vaan rauhallisemmin. Se on muuten helpommin sanottu, kuin tehty.. ;)
On monia erilaisia keinoja miten pystyy kääntämään erityisherkkyyden vahvuudeksi. Minulle ehdottomasti tärkein on oman ajan ottaminen. Tarvitsen kaiken vastapainoksi omaa aikaa olla yksin ja hiljaisuudessa. Vauva-arjessa oman ajan saaminen ei vaan ole ihan niin helppoa. Hoidon aloittaminen on ollut yksi parhaimmista jutuista tänä syksynä ja olen saanut sen myötä paljon lisää tasapainoa taas arkeen.
Onko siellä muita erityisherkkiä äitejä, joille arjen hektisyys vauvan ja lasten kanssa on välillä todella uuvuttavaa kaikille aisteille?
Pictures, Mikaela Koskela / edited by me
