Alkuillasta odotat kuin kuuta nousevaa, että mini menee nukkumaan ja saat omaa aikaa. Ei mene varmasti kymmentä minuuttia kauempaa nukutuksen jälkeen, kun tulee jo ikävä pientä tuhisijaa. Haha, miten niin äitiys on täynnä ristiriitaisia tunteita?!:D Mihin näiden tunteiden kanssa oikein joutuu. Taitaa olla koko vanhemmuus yhtä tunteiden vuoristorataa hamaan loppuun asti. Edelleen se tunteiden ja rakkauden määrä omaa lasta kohtaan saa välillä hämilleen. Sitä on valmis tekemään ihan mitä vain pienen eteen ja rakkauden määrää ei voi koskaan selittää sanoin riittävän hyvin. Silti kaiken rajattoman rakkauden lomassa on samaan aikaan myös negatiivisia tunteita. Väsymystä, turhautumista, riittämättömyyden tunnetta, huonoa omaatuntoa ja vaikka mitä. Välillä niitä negatiivisia tunteita on tosi vaikea käsitellä, kun samaan aikaan olet elämäsi onnellisimmassa tilanteessa. Itselleni kaikkein suurin apu on ollut se, että saan sanottua asiat ääneen. Sen jälkeen havahtuu aina siihen, että no niin tuossa tuli tuollainen ajatus ja se on ihan ok, mutta nyt taas silmä käteen ja nää se kaikki ihana mitä juuri nyt elämässä on.
Vaikka rakastan olla Salaman kanssa kotona, myönnän monesti haaveilevani siitä, että saisin vain rauhassa tehdä omia juttujani ja olla vaihtamatta vaippoja. Välillä ajattelen, että vauva-arki on suorastaan ihan perseestä ja samaan hengenvetoon nipistän itseäni, että tämä on elämäni parasta aikaa ja tulee menemään paljon nopeammin mitä haluaisin. :D
En usko, että olen ainut pienen lapsen äiti, jolle tulee välillä myös niitä negatiivisia tunteita. Niistä helposti soimaa itseään ja ajattelee olevansa huono äiti tai kummajainen, kun moisia ajatuksia ylipäänsä edes tulee mieleen. Fakta on kuitenkin, että varmasti meille jokaiselle tulee joskus negatiivisia ajatuksia, mutta eri asia on se miten niihin suhtautuu. Haluankin omalta osaltani olla rehellinen täällä blogissakin siitä, että ei se arki aina ole niin helppoa ja yhtä hymyä. Huonoja hetkiä mahtuu kyllä melkein jokaiseen päivään. Mutta yhtään huonoa päivää ei ole. Aina, AINA on hyviä hetkiä ja itse pidän tärkeänä sitä, että voin aina valita miten tunnen ja miten nään asiat. Kun opin hyväksymään sen, että niitä huonoja hetkiä tulee, pääsee niistä paljon nopeammin yli ja saa palata taas siihen ihanaan rakkauden täyteiseen arkeen, jossa myös niiden vaippojen vaihto on yhtä juhlaa pienen pojan leveästi hymyillessä.:’)
Joten tiivistetään tiistai-ilta näin:
Muistakaa äidit olla avoimia kaikista tunteista. Negatiiviset tunteetkin on sallittuja, mutta niihin ei kannata jäädä makaamaan. Asioista ääneen puhuminen auttaa ihan hurjasti ja antaa asioille perspektiiviä. Se, että negatiivisia tunteita tulee välillä mieleen ei tee kenestäkään huonoa äitiä.
Haleja ja pusuja kaikille, olette ihania. ♥
Ps. Käykää Instan puolella osallistumassa ihanan Baby Wallabyn arvontaan! Super ihania ja laadukkaita tuotteita perheen pienille. :)
