Lionel on vasta täyttänyt kaksi vuotta ja alan huomata miten ystävät, joilla on saman ikäisiä (tai nuorempia) lapsia alkavat vähitellen saada perheenlisäystä. Pikkusiskoista ja pikkuveljistä ilmoitellaan ilouutisia ja samalla mietin, että miten tässä vielä puhutaan syntyvyyden laskusta. Lähipiiristä löytyy useampi iso perhe, jossa on neljäkin lasta. Omassa kuplassa näkee vain pienen osan kokonaisuutta.
Ennen kuin tapasin Eetun, lapsen saaminen ei ollut minulle suuri unelma. En saanut (tai teininä ehkä ajattelin, etten joutunut) hoitaa nuorena kovin paljon lapsia ja oma kokemukseni pienistä lapsista on jäänyt ennen oman lapsen saantia vähäiseksi. Samassa kodissa asunut pikkuveljeni on toki minua viisi vuotta nuorempi, joten häntä olen hoivannut, mutta hänenkään vauvavuodesta minulla ei ole tarkempia muistikuvia. Toiset pikkusisarukset asuivat kaukana ja heitä näin vain harvoin.
Eetun tavattuani ajatukset muuttuivat ja tiesin lähes heti, että haluan tämän miehen kanssa ehdottomasti lapsia ja yhteisen perheen. Mielellään kaksi lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla.
Kaksi vuotta sitten saimme ilouutisia, kun aloimme odottaa Lionelia. Ruusuinen ajatus raskaudesta ei todellisuussa kuitenkaan itselleni ollutkaan niin ruusuista mitä olin ajatellut.
Oma lapsi on ollut parasta meidän elämässämme. Olen valmis tekemään mitä vain tämän pienen ihmisen vuoksi. Mitkään sanat, eikä teot voi koskaan kertoa tarpeeksi tarkkaan miten tärkeä tuo pieni ihminen on.
Miten paljon Lionel onkaan tuonut sisältöä elämään. Samaan aikaan alleviivaan sen, että mikään hyvä ei ole helppoa. Raskaus, synnytys ja vauvavuosi ovat olleet elämäni upeimpia kokemuksia, mutta myös rankimpia.
Olen ehtinyt käsitellä synnytystä jo moneen kertaan, mutten siltikään ole vielä aivan täysin sinut sen kanssa. En myöskään ole onnistunut kunnolla vielä käsittelemään ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Jälkeen päin ajateltuna olisin tarvinnut paljon enemmän apua noina ensimmäisinä hauraina kuukausina.
Esitin neuvolassa, että pohjattomasta väsymyksestä huolimatta olen ihan ok, vaikka en todellakaan ollut. Olin aivan riekaleina ja hukassa. Koin yksinäisyyden tunnetta ja pelkäsin jatkuvasti tekeväni jotain väärin minulle aivan uudessa tilanteessa. Koin olevani henkisesti ja fyysisesti niin rikki, että välillä oli todella vaikea nähdä eteenpäin.
Moni antoi hyviä neuvoja tuoreelle äidille, mutten osannut ottaa niitä vastaan. Vasta nyt muuta vuosi synnytyksen jälkeen osaan ajatella paremmin mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin. Se tuo varmuutta siihen, että mikäli saisimme nyt lisää lapsia, osaisin suhtautua moneen asiaan paljon rennommin.
Tällä hetkellä meidän elämäntilanteessa en kuitenkaan näe, että kykenisin vielä lähtemään koko rumbaan uudelleen. Juuri, kun elämä on alkanut vähän helpottaa. Raskaus, synnytys ja vauvavuosi uudestaan. En tiedä olisiko minusta siihen. Monen asian pitäisi meidän tilanteessa muuttua, että kokisin oloni turvalliseksi lähteä tähän kaikkeen uudestaan.
Tällä hetkellä olen todella kiitollinen meidän ihanasta päiväkodista ja kaikista ihanista työntekijöistä, jotka jakavat osaltaan vastuuta meidän lapsen kasvatuksesta ja huolehtimisesta. Meillä on niin vähän tukiverkostoa lähellä, että päiväkodin merkitys on tosi suuri.
Mikäli kaikki isovanhemmat ja meidän molempien sisarukset asuisivat lähellä, saattaisin uskaltaa haaveilla enemmän isommasta perheestä, kun tietäisin, että auttajia olisi saatavilla koko ajan.
Tällä hetkellä itselläni on kuitenkin todella syvä uskomus siitä, että keskenään emme jaksaisi palettia pyörittää kahden pienen lapsen kanssa. En myöskään olisi vielä valmis pitämään pitkää äitiyslomaa ja toisaalta aikaisemmasta viisastuneena, en missään nimessä haluaisi yhdistää niin tiiviisti työtä ja pikkulapsiarkea ensimmäisten kuukausien aikana mitä tein Lionelin synnyttyä.
Pystyn samaistumaan moniin syihin siitä miksi lapsia ei hankita tai miksi ei haluta useampaa lasta. Pystyn toisaalta samaistumaan myös suurperheiden ajatuksiin ja itsekin aina toisinaan haaveilen siitä millaista olisi olla ison perheen äiti. Äitiys on parasta mitä olen ikinä kokenut. ♥
