Browsing Category

Äitiys

17.2.2019

Pieni pippurinen tulisielu

Elämä on muuttunut aika paljon siitä mitä se oli ennen lasta. Monet sanoo, ettei elämän tarvitse muuttua lasten myötä ja asioita voi jatkaa ihan yhtälailla lapsien kanssa. Varmasti voikin, mutta kyllä se arki aika paljon yhden pienen ihmisen myötä väistämättä muuttuu.

Lapsen saaminen on omalla kohdallani ollut melkoista kriiseilyä ja tunteiden vuoristorataa siitä hetkestä lähtien, kun tein positiivisen raskaustestin. Elän vahvasti tunteilla. Hyvät ja huonot tunteet tulee aina koko kirjolla. Raskaus ja lapsen saaminen on pitänyt sisällän varmasti ihan kaikki mahdolliset tunteet.

Parhaiten tunteiden kirjoa mielestäni kuvastaa jokailtaiset fiilikset, kun Lionel menee nukkumaan. Ensin tulee: Jes, hetki omaa aikaa! Viiden minuutin päästä: Helkkari, mulla on ikävä! Voinko käydä kurkkaamassa onko norsu varmasti kainalossa? Olispa jo aamu, että voin taas halia ja pussailla murun piloille.

Sama tunteiden selkamelska jatkuu heti aamulla. Aikaset aamuherätykset ei ensisijaisesti saa kovin ruusuista fiilistä. Nousen zombina sängystä ja suuntaan hakemaan pippuria omasta huoneestaan,. Pyörittelen muutaman kerran silmiä ja kiroan miten paljon väsyttää. Heti kun avaan oven ja vastassa on kädet ojossa syliin hapuava pellavapää, niin mitäs siinä muuta voi kuin sulaa kokonaan. Meidän oma maailman rakkain ja tärkein kultakimpale. Aina aito ja oma itsensä, ehdoitta ja kaikkine tunteineen yhtään mitään peittelemättä.

Päällimmäisenä tunteena kaikkien tunteiden joukossa on aina kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että meidän perhettä on siunattu tuolla yhdellä ihanalla ja äärettömän rakkaalla ihmisellä. Niin pieni, mutta pippurinen tulisielu, joka vie jokaisen sydämen hetkessä. Miten noin pieneen pakettiin edes voi mahtua niin paljon rakkautta?? Miten noin pieni tyyppi voi niin lyhyessä ajassa mennä ihan kaiken edelle? Tuon pienen tulisielun eteen olen valmis tekemään mitä vaan. Huh, äitiyden tuomat vahvat tunteet ovat kyllä melkoisia ja niitä elää joka päivä uudelleen ja uudelleen. Tänään ajattelen, että en kertakaikkiaan voi enää rakastaa enempää ja huomenna herään siihen, että rakkaus on taas syvempää ja suurempaa! Voihan elämä.

Ja tiedättekö mikä on kaikkein siisteintä? Meissä ihan jokaisessa on tuo pieni pippurinen tulisielu. Sussa ja mussa. Sä ja mä. Me ollaan kaikki pieniä pippureita ja tulisieluja. Suloisia sydänten murskaajia. Upeita pieniä ihmisiä. Tärkeitä ja huikeita just sellaisina, kuin me ollaan. Oman lapsen myötä olen hiffannut sen, että me kaikki ollaan oikeesti joskus oltu noin pieniä, eikä se meistä mihinkään ole kadonnut. Siellä se pieni mini-versio minusta on edelleen, kaiken vähän isomman pintakerroksen alla.

Muista olla itsellesi aina yhtä ihana, armollinen ja rakastava mitä olisit vähän pienemmällekin itsellesi.

Pictures, Camilla Bloom

6.2.2019

Hyvinvointia sektion jälkeen

Synnytyksen ja sektion jälkeen keholla ottaa oma aikansa palautua. Kirjoitin Sektio ja siitä toipuminen– postauksessa hieman tarinaa omasta kokemuksestani. Tähän postaukseen halusin tuoda muutamia konkreettisia juttuja, joita tein sektion jälkeen auttaakseni kehoa palautumaan isosta leikkauksesta ja tietysti pitkästä raskausajasta.

Ensimmäisenä korostaisin liikunnan tärkeyttä. Enkä nyt puhu salille lähtemisestä vaan ihan todella maltillisesta kävelemisestä kotona. Sektion jälkeen minulle ihan ehdottomasti tärkeintä oli päästä ylös sängystä ja kävellä joka päivä edes vähän. Haava voi olla alkuun kipeä, joten vähäinenkin liikkuminen saattaa aluksi tuntua suurelta koettelemukselta, mutta pienen pienet askeleet palkitaan huomattavasti nopeammalla palautumisella.

Toisena mainitsen itselleni erittäin normaalista poikkeavan seikan. Nimittäin särkylääkkeet! Normaalisti en käytä särkylääkkeitä juuri lainkaan, mutta sektion jälkeen täytyy sanoa, että niille oli paikkansa. Ilman särkylääkkeitä yllä mainittu käveleminen olisi ollut jotakuinkin mahdotonta. Toki tässä(kin) ollaan jokainen yksilöitä ja toisella leikkauksen jälkeen ei tuota lainkaan hankaluuksia kävely ja toinen taas kokee paljon kipuja. Itselleni särkylääkkeet oli kuitenkin ihan pakko ensimmäiset vajaat pari viikkoa. Toki särkylääkkeillä oli  myös huonoja vaikutuksia omaan palautumiseeni, mutta ensisijaisesti niistä oli kuitenkin enemmän hyötyä.

Leikkaushaavaa hoidin päivittäisillä pitkillä suihkuilla. Haava paranikin todella hyvin ilman komplikaatioita. Ainoastaan haavan toinen pää jäi hieman koholle paksuna. Itse sain vasta myöhemmin vinkkiä ystävältä siitä, että sektion haavaa kannattaa ehdottomasti heti parantumisen jälkeen alkaa hieroa öljyllä, jotta se ei arpeudu pahasti ja iho pysyy joustavana ympäriltä. Eli hieromisen voi tehdä vaikka ihan kookosöljyllä.

Päivittäinen meditointi auttoi hyväksymään synnytyksen jälkeen tulleen baby bluesin ja avuttomuuden tunteen, kun ei pystynyt tekemään kaikkea kunnolla. Jälkeen päin ajateltuna olisin koko sydämestäni suonut itselleni kuukauden lapsivuodeajan. Mikäli meille joskus tulevaisuudessa siunaantuu toinen lapsi aion ottaa 100% lapsivuodeajan, jolloin nautin täysillä vauvakuplasta ja uskallan olla todella itksekäs. :) Ensimmäisen lapsen kanssa sitä oli epävarma kaikesta ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana.

Syvienvatsalihasten harjoittamisen aloin heti kotiin päästyä. Hengitysharjoituksilla on helppo vahvistaa lantionpohjan lihaksia, joka on tosi tärkeää raskauden ja synnytyksen jälkeen. Sektio altistaa usein vatsalihasten erkaumalle ja erkauman paranemista on hyvä lähteä auttamaan hetimiten juuri hengitysharjoituksilla. Hyvin monilla on myös virtsan karkailua sektionkin jälkeen vaikkei olisi edes synnytyksessä ehtinyt ponnistusvaiheeseen. Lantiopohjan lihakset ovat olleet koko raskauden ajan todella kovilla ja synnytyksen ja sektion jälkeen kaikki systeemit hakee hetken paikkaansa.

Tukisukat olivat sektion jälkeen ihan korvaamattomat! Omat jalkani turposivat kuin pullataikina sektion ja kaikkien lääkkeiden jälkeen. Käytin sekä sairaalassa että kotona aluksi jatkuvasti tukisukkia, jotka helpottivat valtavasti oloa. Suosittelisinkin pakkaamaan tukisukat mahdollisuuksien mukaan sairaalakassiin varmuuden varalta.

Ruoka ei aluksi maistunut sektion jälkeen lainkaan, mutta huomasin omassa olossa ihan valtavan muutoksen heti, kun sain syötyä reilummin. Maito nousi paremmin, mieli parani ja olo oli muutenkin aivan erilainen. Kannattaa panostaa terveelliseen ja ravintorikkaaseen ruokaan, jotta keho saa apua tulehduksen estämisessä. Suosittelen myös helposti sulavaa ruokaa.

Helposti sulavasta ruuasta päästään siihen, että vaikka ei olisi ponnistanut synnytyksessä voi vessassa käynti olla hyvinkin pelottavaa synnytyksen jälkeen. Sektiossa joutuu katetroitavaksi ja sen jälkeen ensimmäisen kerran pissaaminen on ihan oma kokemuksensa. Vessassa käynnille kannattaa antaa ihan rauhassa aikaa. Anna itsesi rentoutua rauhassa ja mieti mukavia asioita. Sieltä se kyllä tulee, vaikka aluksi koko ajatus pöyristyttää, että miten pissaaminen muka voi olla niin hankalaa. Kakkosen suhteen suosittelen ottamaan esimerkiksi muutaman ylimääräisen magnesiumin, joka voi auttaa suolen toimintaa. Minulla oli myös iso pussi luumuja jo sairaalassa mukana, joilla oli taatusti helpottava vaikutus asiassa. Vessassa käyntiä ei kannata jännittää. Sama juttu on ihan jokaisella edessä ja jos homma aiheuttaa ahdistusta enemmän, niin sano hoitajalle asiasta niin saat varmasti myös ihan lääkettä, joka auttaa asiassa.

Oikeat liikeradat synnytyksen ja sektion jälkeen on tosi tärkeitä. Älä koskaan kumarru nostamaan mitään. Voin kertoa, että kadut sitä välittömästi. Joka kerta jotain nostaessasi käytä jalkoja kunnolla ja pidä selkä suorassa ja pyri aina aktivoimaan syvät vatsalihakset.

Avun pyytäminen ei ole heikkoutta. Apua kannattaa synnytyksen jälkeen pyytää aina, kun siltä vähänkään tuntuu. Meille suomalaisille tuo avun pyytäminen on tunnetusti vaikeaa ja itsekin monta kertaa väen väkisin touhusin joitakin asioita, vain koska itse odotin itseltäni liikaa. Synnytyksen jälkeinen aika ei kuitenkaan ole aika olla se “Minähän prkl pärjään” tyyppi.  Uskalla pyytää rohkeasti apua perheeltä, naapureilta, neuvolasta ja vaikka ohikulkijalta. Älä lähde itse nostamaan rattaita rappusia pitkin kaksi viikkoa sektion jälkeen. Pyydä ystävällisesti apua pienissäkin asioissa. Saat samalla auttajalle taatusti hyvän mielen. Muista, että moni auttaa enemmän kuin mielellään, myös tuntemattomat.

Lisäravinteita käytin myös synnytyksen jälkeen palautumista tukemassa. Tässä muutama lisäravinnevinkki, joita itselläni oli mm käytössä:

Biomed Acidophilus kuurina
Biomed Acidophilus Forte kuurina
Solgar Ester-C Plus 500 mg
Eskimo-3 Pure kalaöljykapseli
Solgar Prenatal Nutrients
Nordic Health DLux 3000 75 mikrog D-vitamiinisuihke
Piihappogeeli (tämä myös käytössä vauvalle, ihan huikea tuote!!!) 

Toivottavasti tästä postauksesta oli vinkkejä ja vertaistukea. Mikäli sinulle on juuri tehty sektio, toivon pikaista toipumista ja haluan muistuttaa siitä, että tuo aika menee nopeasti, vaikka se siinä hetkessä tuntuu ikuisuudelta. Anna itsellesi aikaa ja muista olla itseäsi kohtaan lempeä. ♥ Nauti vauvakuplasta ja muista kertoa läheisille aivan kaikista tunteista avoimesti. Olet tehnyt upean ja elämän kallisarvoisimman työn.


Lue muita postauksia:

Sektio ja siitä toipuminen

Vauvalle hyvinvointia probiooteilla

Vauva-arki väsyttää

Vauvan yöpöhinät ja pohdintaa refluksista

Tärkeimmät hankinnat vastasyntyneelle

Video: Vauva 2kk kuulumiset

Newborn kuvaukset

Vastasyntyneen kanssa päivä kuvina

Vauvan ensimmäinen flunssa

Imetysohjaaja kotikäynnillä

Ajatuksia imetyksen alkutaipaleelta