Teininä en koskaan ollut varma haluanko lainkaan lapsia. En koskaan ollut suuri lasten rakastaja, vaikka nykyään lapsista pidän paljon. Eetun tavattuani tiesin kuitenkin heti, että haluan kaksi lasta. Mahdollisimman pienellä ikäerolla.
Lionelin synnyttyä ajatus muuttui ja päätin, että on aika odottaa hetki. Äitiys oli niin valtavan iso mullistus hyvässä ja pahassa. Ennen Lionelin syntymää puhuimme Eetun kanssa, että toinen lapsi saa tulla täysin omaa aikaansa. Niin ne ajatukset kuitenkin voi muuttua aivan päälaelleen pitkin elämää, eikä se ole lainkaan väärin.
Tiedostan hyvin sen, että olemme älyttömän onnekkaita, että olemme ylipäänsä saaneet lapsen. Ei ole mitenkään varmaa, että toinen lapsi vain tulla tupsahtaisi, vaikka uskon olevani melko helposti sikiävää sorttia, sillä Lionelin tuloa emme kauan joutuneet odottamaan. Valitettavan moni läheiseni on kuitenkin joutunut kokemaan keskenmenon, sen mitä jokainen raskaana oleva äiti pelkää. Myös lapsettomuutta on paljon. Nämä asiat ovatkin mietityttäneet. Pitäisikö yrittää toista lasta vielä, kun on “nuori”. Mitä jos kaikki meneekin huonosti, kun nyt meni kaikki niin hyvin Lionelin kanssa? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että on aivan turha murehtia etukäteen. Tällä hetkellä kuuntelemme nykyistä olotilaa ja odotamme vielä ainakin hetken ennen kuin tietoisesti lähdemme yrittämään toista lasta. Mikäli toinen lapsi ilmoittaisi tulostaan jo nyt niin olisi se toki enemmän, kuin tervetullut yllätys, mutta noin niinkuin käytännössä yritämme sitä vielä odotuttaa.
Alunperin ajatus oli, että lasten välillä olisi voinut olla vaikka vaan vuosikin ikäeroa, mutta nyt koen kolmen tai “jopa” viiden vuoden hyväksi ikäeroksi. Eikä haittaisi vaikka olisi enemmän, kuin viisi vuotta.
Haluan tavallaan nauttia 110%:sti tästä ajasta, kun Lionel on pieni. Antaa kaiken huomion hänelle ja muistaa jokaisen kasvun kehityksen mahdollisimman tarkkaan. Toisaalta haluaisin suoda Lionelille sen mitä meillä molemmilla Eetun kanssa on eli sisarukset. Sisarukset, kun ovat yksi elämän ihanimmista ja voimaannuttavimmista asioista. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin vanhempia, jotka tietoisesti haluavat vain yhden lapsen. Olen itsekin sitä pohtinut Lionelin syntymän jälkeen, enkä olisi lainkaan onneton, jos tilanne menisi niin, että meidän rakkauspakkaus jäisi ainukaiseksi. Mutta kyllä silti sydämessä on sellainen vahva tunne, että meidän perheen kuuluisi joskus vielä olla nelihenkinen. Eetun suuri toive on myös se, että Lionelilla olisi sisarus. Siitä olemme (toistaiseksi) samaa mieltä, että kaksi lasta on meille maksimi, mutta enpä siihenkään sano ei koskaan. Sen jos jonkun on äitiydessä huomannut, että ajatukset muuttuu niin helposti, että on ihan turha kirjoittaa kiveen mitään! :D
Lionelia ehdin toivoa mielessäni useamman vuoden, mutta meidän elämäntilanne vei aina sen verran kauas, että vauvan hankintaa päätettiin odottaa. Loppujen lopuksi olin tosi tyytyväinen siihen, että olin Lionelin syntyessä 30 vuotias. Ehdin tehdä paljon kaikkea sellaista, mitä en välttämättä olisi lapsen kanssa tehnyt ja olen myös siitä kiitollinen, että ollaan ehditty Eetun kanssa nauttia toisistamme kahdestaan tosi pitkään ennen Lionelia. Toki nytkin kaipaa taaperoarjen kiireessä puolison läsnäoloa, mutta kaipaisin varmasti enemmän, jos meidän aikaisempi kahdenkeskinen aika olisi ollut lyhyempi.
Nämä kaikki on toki ajatuksia tällä hetkellä. Haluan muistuttaa itseäni siitä, että saan olla loputtoman kiitollinen siitä mitä meillä juuri nyt on. Tuli mitä tahansa eteen tulevaisuudessa, olen saanut jo nyt niin suuren lahjan, etten voi kuin olla täysin onnellinen. Eetu ja Lionel ovat mulle ihan kaikki kaikessa ja näin on hyvä just nyt.
Millaisia perheajatuksia teille muilla on? ♥
Pst. Aiheeseen täysin liittymättömänä pakko vinkata ihanan yhteistyökumppanin Kauneushoitola Hillan tarjouksesta sokerointiin!! ♥ Saatte nimittäin koko marraskuun ajan sokeroinneista 15% alennuksen mainitsemalla koodin Mona! :) Sileät sääret here we come ;) Ja hei aiheeseen liittyen brasialainen sokerointi voi kummasti piristää myös muuten harmahtavaa marraskuuta!:D Itse olen nuorena kokeillut brassia (saatuu ihan prkl:sti), mutta nyt olen jänistänyt. Ehkä pitäisi taas rohkaistua! :D
