En voi sietää valehtelua. Valhe on minulle aina epäluottamuslause. Meillä on usein Eetun kanssa tästä asiasta erilainen näkemys. Hänen mielestä merkityksettömien asian sanomatta jättämiset ei kuulemma ole niin suuri asia, kun taas minä todella avoimena ihmisenä arvostan sitä, että asiat sanotaan aina 110% niinkuin ne on. Toisaalta kuka minä olen sanomaan, mitä kenenkin tulee minulle kertoa?
Joillekin valehtelu on jatkuva huono tapa. Toiset näkee valehtelun täysin harmittomana. Toiset taas sanovat asiat aina liiankin suoraan. Mikään näistä ei ole toista oikeampi tapa.
Vaikka itse en arvosta jatkuvasti valehtelevia ihmisiä, arvostan senkin edestä inhimillisiä ihmisiä, jotka valehtelevat, mutta jälkeen päin kertovat valehdelleensa ja oikaisevat asiat pyytämällä anteeksi. Se on todellista rohkeutta ja vahvuutta. Sitä arvostan. Herkkyyttä, haavoittuvaisuutta ja sitä, että uskaltaa itse sanoa tehneensä virheen.
Kukaan meistä ei ole täydellinen ja jokainen meistä voi livauttaa pienen valkoisen valheen yllättävässä tilanteessa. Se on tosi inhimillistä. Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä. Kun itse huomaa valehdelleensa, saa todennäköisesti vain itselleen huonon fiiliksen. Se on tosi helppo korjata sillä, että kertoo mahdollisimman nopeasti miten asiat oikeasti ovat. Vastapuolen vastuulle jää antaa anteeksi, joka on merkittävä taito oman onnellisuuden saavuttaessa. Kun oppii antamaan anteeksi, oppii elämään täyttä elämää. Viha ei kanna ketään pitkälle.
Toivotan inhimillistä ja anteeksiantavaa loppuviikkoa kaikille.
Olet ihana!
saatu/gifted*
Shoes, *Ecco / Skirt, *KappAhl / Jacket, *Vila / Bag, Chanel / Sunglasses, *Dolce Gabbana
Pictures, Olivia Vidael / edited by me
