Olen aikaisemmin puhunut täällä blogissa kuvien muokkaamisesta ja photoshopista. Tärkeä aihe ja siitä lienee hyvä silloin tällöin muistutella. Jos ei muuten niin somelukutaidon vuoksi ainakin. Kaikki ei ole aina aitoa somessa, naisten lehdissä tai blogeissa. Jokainen meistä haluaa antaa kuviin ne parhaimmat puolet itsestään ja se on minusta varsin ok. Ne jotka jaksavat vielä tänä päivänä esimerkiksi teettää valokuvia konkreettisesti, tuskin koskaan teettävät mitään mistä eivät itse pidä? En myöskään usko, että kehyksiin päätyy koskaan se kuva, jossa ei koe itse olevansa parhaimmillaan.
Miksi kirjoitan tästä aiheesta taas uudelleen? Siksi, että tiedän blogillani olevan myös nuoria lukijoita. Haluan muistuttaa, että tänne blogiin päätyy vain murto-osa minun elämästäni. Tänne päätyy omasta mielestäni ne parhaimmat otokset ja jutut. Tulen alla käsittelemään aihetta hyvin konkreettisesti.
Rakastan valokuvaamista ja kuvanmuokkausta ja ne ovat TODELLA iso osa minun työtäni. Jokainen kuva, joka blogiin päätyy käy ensin läpi karsinnan isosta kuvamäärästä. Sen jälkeen säädän hieman valoa ja kontrastia lightroomissa, jonka jälkeen vielä viimeistelen kuvan Photoshopissa. Kuvien käsittelyssä näkyy valokuvaajan oma kädenjälki. Se on omalla tavallaan taidetta. Joku lisää pelkän kontrastin ja joku tekee jopa tunnin työn yhden kuvan eteen ollakseen tyytyväinen. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa muokata kuvia.
Mielestäni kuvanmuokkaus onkin lähes aina hyvä juttu. Pidän sitä taiteenlajina. Makuja on monia, eikä jokaisen kuvaajan jäljestä tarvitse pitää.
Vaikka rakastan kuvanmuokkausta ja puhun aina sen puolesta liittyy siihen myös paljon huonoja puolia ja myös asioita, joita en suoranaisesti osaa hyväksyä. Pidän usein itsestään selvänä sitä, että mainoskuvat ja editorial kuvat ovat ison työn tulos. Kuvia muokkaamalla pystytään tekemään todella paljon. Haluankin toistamiseen muistuttaa, että koskaan ei kannata verrata itseään muihin todellisessa elämässä, eikä ainakaan muiden kuviin sosiaalisessa mediassa tai lehdissä.
Jos oma iho näyttää lehtikuvien katselun jälkeen tunkkaiselta ja epätasaiselta kannattaa muistaa, että photoshopilla ihosta saa muutamassa sekunnissa epäluonnollisen sileän. Mikäli puolestaan omat huulet näyttävät väärän mallisilta lehtikuvien katselun jälkeen kannattaa muistaa, että kuvia muokkaamalla saa huuliinkin laitettua täytettä ja ihan ilman kirurgin veistä.
Ylhäällä vasemmalla on alkuperäinen kuva täysin muokkaamattomana ja oikealla muokattu kuva, jonka voisin hyvin laittaa myös blogiin. Siloitan ihoa, terävöitän ja lisään kontrastia yksityiskohtiin ja lisään vähän valoa. Pehmensin myös silmämeikin rajausta, koska se näytti kuvissa mielestäni liian kovalta. Nämä ovat mielestäni muokkauksia, jotka ovat hyvä juttu ja joiden avulla saan kuvista siistin yhteneväisen “pehmeän” kokonaisuuden.
Mutta tiedättekö mitä? Normaalissa asupostauksessa en olisi päätynyt valikoimaan tätä kuvaa. Ja tämä on se kohta mistä minulle heräsi ajatus kertoa tarkemmin teille siitä, että miten tarkkoja jotkin asiat voivat kuvan julkaisijalle olla. Minä en myöskään lukeudu läheskään niihin kaikkein tarkimpiin. On monia, jotka saattavat heittää kaikki otetut kuvat pois jonkun hyvin pienen asian takia.
Mutta miksi tämä kuva ei päätyisi normaaliin asupostaukseen? Siksi, että minulla on ajatus siitä, että sivusta kuvattaessa kuvakulman pitää olla 99%:sti oikea, jotta kuva läpäisee karsinnan. Tämä on tavallaan todella ristiriitaista. Miksi? Siksi, että rakastan kyllä itseäni juuri sellaisena, kuin olen. En koe tarvetta ( tällä hetkellä;) ) lähteä muuttamaan itseäni kirurgilla tai aineiden naamaan lisäämisellä. Olen 28 vuoden aikana kasvanut sinut itseni kanssa ja pidän omista piirteistäni ja arvostan sitä mitä minulla on. MUTTA! Silti koen, etten ole parhaimmillani sivusta kuvattaessa. Minun kasvoilleni on suotu nenä, joka jatkuu hyppyrin kera eteenpäin hyvän matkaa ja on myös kärjestä pyöreä. Ja se on minulle täysin ok. MUTTA! Valokuvat joissa nenäni korustuu eivät juuri ikinä päädy julkaistavaksi. Todella yksinkertainen juttu mitä en karsintaa tehdessä edes juuri ajattele. Käyn vain kuvat yksi kerrallaan läpi ja niistä harvoin valikoituu nämä, joissa nenäni näkyy sivusta. Ihmisten kanssa kahvilla istuessa en toki mieti, ettenkö voisi kääntää katsettani sivulle nenäni huonon kulman takia;)
Sitten palataankin takaisin taas aiheen Photoshop pariin. Tarkemmin vielä siihen huonoon puoleen, jota en itse henkilökohtaisesti en osaa hyväksyä, vaikka kuvien muokkaamista arvostankin. Huomaatteko ylemmässä kuvassa tehdyn kehonosan muokkauksen?
Minun bloggaajan taidoillani tein itselleni muutaman minuutin nenäleikkauksen. Vasemmassa kuvassa vain kevyitä muokkauksia tehty ja oikealla…. Noh aika rajun muutoksen saanut nenä!
Tällä aika karrikoidulla esimerkillä haluan muistuttaa teitä kaikkia, erityisesti teitä nuoria lukijoitani: kaikki sosiaalisessa mediassa ei ole aina sitä miltä näyttää. Varsinkin kansainvälisissä sosiaalisen median sivuilla tai brändeillä voi olla todella hiottuja profiileja. Jos minä yksin suomalaisena bloggaajana osaan toteuttaa pelkästään yllä olevan muokkauksen niin todenäköisesti ulkomaalainen valokuvausammattilainen pystyy viemään kuvan vielä paljon pidemmälle. Monien kuvien eteen tehdään paljon töitä, niissä ei todellakaan ole välttämättä koko totuus. Kuvien tarkoitus on inspiroida ja tuoda hyvää fiilistä. Älkää ikinä koskaan vertailko itseänne muihin. Minulle oma nenäni ei ole se oma paras puoleni, mutta ei se silti määritä minua, enkä koe itseäni huonoksi tai rumaksi. Olkaa tyytyväisiä itseenne ja rakastakaa itseänne. Löytäkää ne hyvät puolet itsestänne ja korostakaa niitä.
Ja viimeisenä vielä… Jatkan edelleen normaalia kuvien karsintaa, mutta tämä jääköön ensimmäiseksi ja viimeiseksi kehonosia leikkaavaksi taiteekseni;)
Kuulen todella mielelläni teidän näkemyksiä kuvanmuokkaamisesta sosiaalisessa mediassa ja blogeissa. Missä teidän mielestänne menee raja, mitä on ok muokata ja mitä ei?
