Oli parisuhde vanha tai uusi, sen yksi tärkeimmistä asioista on keskusteleminen. Keskusteleminen ihan kaikesta ja kunnolla. Perinpohjin.
Huomaan itse välillä joutuvani tunnelukkojen valtaan. Olen tietyissä asioissa todella itsekäs ja jääräpäinen, mutta samalla myös äärimmäisen herkkä. Herkkyys ja ajoittain huono huumurintaju eivät sovi yhteen savolaisen miehen juttuihin. Saatan vetäytyä turhanpäiväisten asioiden takia hetkeksi omaan kuoreeni ja jätän asioita sanomatta.
Onneksi olen löytänyt rinnalleni miehen, joka patistaa puhumaan. Joku oikku käynyt tuon savolaisen geeneissä, kun päästää sen kovan itsepintaisen kuoren joskus säröilemään ja osaa keskustella ilman vitsailua.
Teininä tuli tehtyä murheenkryyni pienistäkin väärin lausutuista sanoista, mutta kyllä sitä vielä kakskasinakin saa aikaan ison kivenmurikan turhanpäiväisistä asioista. Onneksi jokainen edessä oleva kivikko kasvattaa ihmisenä ja loppujen lopuksi ne kaikki pienet kivet muuttuvat kivikoista kallioksi. Sellaiseksi kallioksi, johon parisuhde nojaa luottamuksella, rakkaudella, lämmöllä ja ymmärtämisellä.
Elämä ja parisuhde kohtaa tahtomattaan uusia asioita. Joskus on hetkiä, kun arki on jotain muuta mitä sen kaipaisi olevan. Nekin hetket on paljon helpompi käsitellä ja muuttaa hyviksi, kun vain muistaa puhua ja keskustella.
Kuvat, Riikka Lilja Love & Photography ♥
