Ihan mieletön kirpee aurinkoinen keskiviikko takana! Olin eilen jo itseasiassa ihan keskiviikossa ja tänään en ole tiennyt senkään vertaa päivistä, mutta väliäkö tuolla. Mulle riittää tuo aurinko ja kunhan olen suurinpiirtein sovittuina aikoina sovituilla paikoilla;)
Räpsin tänään päivän mittaan sieltä täältä kuvia. Sain ihan älyttömästi Renéltä vinkkejä sekä apua kuvaamiseen ja kuvanmuokkaamiseen. Koitan nyt sisäistää uusia juttuja. Suurimpana apuna varmasti kuvien koon muuttaminen reilusti pienemmiksi. Sain Renén vinkkien avulla pienennettyä nyt materiaalia melkein kolme kertaa pienemmäksi ilman, että laatu kärsii milliäkään. Kiitos vaan René – oot ihan pelastaja! :D Kaikille kuvauksesta innostuneille tiedoksi, että René järkkää kuvauskoulutuksia täällä Turussa. Voin kuvitella, että niistä ei energiaa puutu;)
Aamupäivä alkoi töiden teolla kotona ja yhdeltä suunnaksi keskusta. Tukkaa vähän kiharalle ja punaa poskiin;)
Eetu saattoi mut kaupungille ja jäi itse shoppailemaan Turun torille.
Hullareilla oli joku käymässä. Jätin tällä kertaa urhean koitoksen vain ajatuksen tasolle.
Lounas melkein vakkariksi muodostuneessa Tårgetissa. Ruoka on aina jees ja eniten tykkään paikan vessasta. Kyllä. Varmasti kaupungin parhaita vessoja. Odotustila erityisesti saa mulla hymyn huulille. Ja mainittakoon, että olen aika ronkeli yleisten vessojen suhteen. Vasta muutama vuosi sitten Nykin reissulla pääsin yli kaikkein pahimmasta yleisten vessojen äklötyksestä. Tietysti tuo 6kk Aasiassa vähän vielä lievitti äklötystä (en olisi osannut odottaa mitään niin järkkyä mitä siellä muutaman kerran tuli vastaan), mutta kyllä mä silti vielä valitsen nää systeemit tarkkaan ihan täällä koto-Suomessakin, jos mahdollista.
Vessasta ruokaan – lohta ja paras seura.
“Voitsä ottaa musta kuvan tossa valkosten tyynyjen kanssa ja laitetaanko vielä toi tietokonekin tohon ni näyttää kivemmalta.” Urpo.
Rakastan, rakastan ja rakastan. Turun jokiranta. E.Ekblomin kulmilla on hyvä olla. Nää talot ♥
Asukuvausta ihanan Siirin kanssa – tsekkaa Siirin insta täältä & blogi täältä. Nyt oli hyvä flow!
Asukuvien ottamisen jälkeen suunta kotiin työstämään spostia, jonka piti olla tyhjennettynä jo aamulla. Jos pitäisi sanoa yksi heikkokohta, niin mulla se on ehdottomasti sähköposteihin vastaaminen. Teen sen yleensä urakalla pari kertaa viikossa ja muistutan joka kerta itseäni, että eikö olisi huomattavasti helpompaa tehdä hommaa vähän useammin. Mutta ei. Jatkan samalla tavalla ja aloitan liian usein viestit, kohta jo mantraksi muodostuneella, “pahoittelut vastauksen viivästymisestä….” Ehkä seuraavaksi kokeilen seuraavaa mantraa: Hei sinä ihana! Rakastan vastata sähköposteihin, mutta teen sen koordinoidusti kerran viikossa! Ihanaa, että olet jaksanut olla kärsivällinen :D
Sähköposteja ehdin käydä läpi noin kahden minuutin ajan, kunnes muistin, että viimeinen blogivinkki piti julkaista jo eilen!!! Herää ajatus, että olenkohan vähän hajamielinen vai saatankohan mahdollisesti haaveilla liian monesta asiasta samaan aikaan. Ehdin tässä välissä julkaista Renén kuvaamat asukuvat blogiin ja unohtaa myös blogivinkkipostauksen. Tsekkaa aikaisempi asupostaus TÄÄLTÄ!! :)
Huomaan postauksen julkaisun aikaan, että taitaa tulla aivan mahtava auringonlasku!! Äkkiä viesti Siirille, pakko mennä ottamaan toiset asukuvat vielä! Siirillä on täydellinen paikka suunniteltuna. Tietokone äkkiä kiinni, kamera kassiin, vaatteet vaihtoon ja radalle. Kirjaimellisesti siis radalle.
Junaradan yläpuolella olevalla sillalla tuli niin mageet kuvat, etten malta odottaa niiden julkaisua!
Kuvat purkkiin ja suunta takaisin kotiin.
Tietokone taas uudelleen auki. Mitäs, jos NYT se blogivinkki! Ihan mielettömiä tyyppejä, ihania kuvia ja tunteita herättäviä kertomuksia. Hmmmm.. Mikä näistä nyt sitten viimeiseksi blogivinkiksi valikoituisi. Aika vaikea valita, homma pitää tehdä ehdottomasti uudelleen. Oiiii nyt löytyi täydellinen!! Hyvä saa jatkaa kiertämistä. Blogivinkki- postauksen ajastus huomiselle aamulle – DONE. Hommat alkaa olla kasassa ja seuraavaksi kutsuu sänky.
Buum! Ai niin – mites ne “Päivä kuvina” kuvat, joita oon räpsinyt koko päivän. Ne piti julkaista tänään!
Ja tadaa nekin nyt kasassa ja seuraavaksi painan julkaise -nappulaa. Nyt alkaa iltarutiinirumpa – se on aamurutiinien jälkeen päivän parasta aikaa. Ja HEI! Kello alkaa lähentyä kymmentä! Ei voi enää puhua, että olisin menossa ajoissa nukkumaan. Tästä muistuu mieleen mun puoliunessa ja koomassa Eetulle toteamani lause, joka jaksaa naurattaa itseänikin vielä jälkikäteen. :’D
Eetu tulee nukkumaan 12 maissa, halailee ja ottaa kainaloon —> jep tosi ihanaa, mut hei jos toinen on jo ihan koomassa. Myhäilän vaan “joo hyvää yötä rakas, oot maailman tärkein”. Eetu naureskelee ja taitaa hipaista härskinä jopa tissiä.. Mä puolestani otan vakavamman ilmeen ja totean, että “Tajuatko sä Eetu, että kello 12 yöllä on mulle sama, kun sulle aamuyö kolmelta.” :D
