Seuraavaksi avautumista ja pohdintaa joidenkin naisten tavasta kannustaa toisia naisia. Olen hyvin vähän tarttunut itseäni koskeviin keskusteluihin, jossa haukutaan tai arvostellaan ulkonäköäni, persoonaani tai tapaani toimia blogin perusteella. Olen aina ajatellut, että nämä haukkujat eivät tunne minua henkilökohtaisesti eivätkä ole muutenkaan mitenkään tekemisissä sen Monan kanssa, joka täällä blogin takana kirjoittelee. Olen aina pitänyt itsestään selvänä, että fiksut lukijat ymmärtävät blogin olevan vain osa minua. Haukkumiset kertovat mielestäni hyvin paljon haukkujista itsestään. Pyrin aina näkemään kaikissa ihmisissä hyvät puolet huonojen sijaan vaikka todellakin myönnän, että maailmaan mahtuu niitä ihmisiä joita syvästi inhoan. Erityisesti sellaiset ihmiset saavat inhoreaktioni syttymään, jotka ovat ilkeitä muille ja käyttävät muiden hyväntahtoisuutta hyväkseen. Näistäkin tapauksista pyrin aina löytämään jotain hyvää ja yritän muistaa, että koskaan ei ole yhtä totuutta. Ilkeällä ja omahyväisellä narsistilla saattaa olla todella vaikeita kokemuksia, jotka pitävät hänen egonsa valloillaan, eivätkä päästä tämän ihmisen oikeaa rakkautta esiin. Välillä näitä asioita joutuu tosin oikein muistuttamaan itselleen.
Mistä tämän aiheen esiin ottaminen sitten lähti. Lueskelin (tiedän – virhe edes käydä kurkkimassa kyseistä sivustoa…) eilen illalla viestiketjua, jossa oltiin pohdittu blogin muuttoa ja sen perusteita.
“Tärkeintä tuntuu olevan raha”
“Aika raskasta varmaan tuo imagon pitäminen”
“Tosi tylsää luettavaa ja miksi hän kirjoittaa myös englanniksi? Montakohan ulkomaalaista lukijaa hänellä on? Noi käännökset on niin täynnä suoraa käännöstä ja virheitä että silmiin sattuu. Plus tää fitnessvillitys oikeesti who cares. On treenannu itsensä hirveeks pökkelöksi verrattuna aiempaan.”
“Alkuaikoina Mona oli ihan symppis ja samaistuttava, nyt tuntuu ahneus ottaneen vallan.”
“Ennen hymykin oli aitoa, mutta nyt jotakin on vain ikävä kyllä tapahtunut tälle blogille. :(“
“Ja lisäksi tosiaan oikeakielisyyden taso on aika järkyttävää. Jos haluaa satsata blogiinsa, voisi käydä vaikka yhden oikeakielisyyskurssin eikä laittaa kaikkia virheitä luonteen piikkiin. Se olisi kumarrus lukijoita kohtaan.”
“Ja sitten tämän blogin sijainnista. FitFashion ei tunnu tälle omalta paikalta, mutta ei tuntunut Costumekaan. Mieluiten näkisin blogin itsenäisenä, jolloin laatukin oli aivan parasta.”
” Mulle tuli ekana mieleen, että on liian vähän lukijoita costumeen ja että costume heittää pois? Koska eihän fitfashion millään muotoa ole “parempi vaihtoehto”. Costumessa kuitenkin Xenialla ja Mariannalla mielettömän paljon lukijoita ja muut blogit tasokkaita.. ”
“Toki se on erittäin trendikästä, jos näyttää mahdollisimman timmiltä, mutta tulee jo sellainen tunne, että elämä on pelkkää urheilutoppi päällä itsensä valokuvaamista.”
Tiedättekö yleensä en juuri lainkaan välitä tällaista keskusteluista tai haukuista. Mitä milloinkin keksitään. Koskaan et kuitenkaan kelpaa sellaisena kuin olet. Tai siis ethän koskaan ole sellainen kuin olet vaan esität jotain ihan muuta.
Tällä kertaa myönnän, että tekstin lukeminen tuntui tosi pahalta. Tiedä sitten onko se aika kuukaudesta lähestymässä vai vaikuttaako valloillaan oleva pimeä kaamosaika vai mikä, mutta näiden lukemisen jälkeen ei todellakaan ollut hyvä ja energinen fiilis.
Mietein mikä saa ihmiset kirjoittamaan tuntemattomasta ihmisestä edellä olevia juttuja. Miksi ihmeessä halutaan saada toisille paha mieli tavalla tai toisella. Miksei voida nähdä asioiden hyviä puolia ja olla kannustavia. Ja erityisen ison kysymysmerkin jätti se, että töiden tekeminen nähdään rahan ahneutena?!?
Erityisesti naiset osaavat olla toisilleen todella ilkeitä. Juoruilu on varmaan yksi naisten eniten esillä olevista pahoista asioista. Itsekin olen siihen miljoona kertaa syyllistynyt. Joka kerta jonkun asian juoruamisen jälkeen olo on kuitenkin ollut kirjaimellisesti paska. On paljon parempi olla juoruamatta ja puuttumatta yhtään toisten asioihin. Sama on toisista pahaa puhuminen. Vaikka miten paljon joku asia ärsyttäisi niin väitän, että paremman mielen saat, kun jätät puhumatta asiasta. Toisten haukkuminen tuskin koskaan tuo itselleen ihan aidosti parempaa mieltä – en ainakaan itse koskaan muista tulleeni kovin onnelliseksi mainitessani jonkun ärsyttävästä piirteestä jotain! Kyseisellä hetkellä “purkautuminen” ärsyyntymisestä saattaa tuntua oikealta, mutta jälkeen päin olen aina itse ajatellut, että voi ei miksi edes sanoin ääneen noin. Harvoin asia kuitenkaan minuun liittyy tai vaikuttaa yhtään mitenkään. Tai jos vaikuttaa niin mitä sitten, eikö voi vain jatkaa itse eteenpäin ja jättää muiden ärsyttävät piirteet taakse.
Loppujen lopuksi me ihan kaikki ollaan samalaisia! Kukaan meistä ei ole toinen toistaan parempia tai erityisempiä. Ihan sama tienaako nolla euroa vai saako satojatuhansia. Me ollaan kaikki yhdenvertaisia ihmisiä vaikkei kaikilla maailmassa todellakaan ole samalaisia lähtökohtia tai mahdollisuuksia. Meillä ihmisillä on tapana katsoa joitakin omassa elämässä lähellä tai kaukana olevia todella erityisestä asemasta. Meillä on tapana luokitella ihmiset tärkeisiin ja ei tärkeisiin. On niitä joita “ihailemme” ja on niitä jotka puolestaan eivät omissa silmissä ole mitään. Gabby kirjoittaa paljon kirjoissaan kyseisestä aiheesta. Hän puhuu siitä miten ihminen spesialisoi ja tekee jostain toisesta itselleen idolin ja täten asettaa jonkun arvostukseltaan korkeammalle. Miksi? Me olemme kaikki kuitenkin aivan yhtä tärkeitä, aivan yhtä erityisiä ja meillä jokaisella on tarkoitus. Olen itsekin kerännyt ympärilleni idoleita. Gabbyn kirjaa lukiessani nauratti ihan ääneen hoksata, että olen todellakin spesialisoinut muutamia ihmisiä lähelläni ja jopa kaukana. Heihin kuuluvat äiti, poikaystävä ja muutama erityisen rakas ja tärkeä ystävä ja itseasiassa juuri kirjoittaja Gabby itse! :D Mutta, kun asiaa oikein pohditaan niin nämä rakkaat ja Gabbykin ovat kuitenkin aivan yhdenveroisia kuin kaikki muutkin ihmiset lähelläni. Mikään ei heistä tee muita erityisempiä. Rakkaus tärkeitä ihmisiä kohtaan ja kunnioitus tulee säilymään ikuisesti, mutta tärkeää olisi muistaa se, että ihan jokainen on erityinen yhtälailla ja tietynlainen spesialisointi saa vain jaottelemaan ihmisiä enemmän erityisiin ja vähemmän erityisiin. Asia, joka jäi minua pohdituttamaan ja joka oli mielestäni hyvä pistää merkille.
Samaa kategoriaan kuuluu keskustelupalstojen haukkumiset. Tuntematonta tai vaikka tuttuakin arvosteltaessa haukkuja asettaa itsensä spesiaaliin asemaan ja pitää haukuttavaa huonommassa tai ala-arvoisemmassa asemassa. Palautetta ja rakentavaa palautetta on ihan eri pyytää, kuin mieltä pahoittavia haukkumisia. Ylhäällä olevissa kommenteissakin on haettu vain ja ainoastaan toisen mollaamista ja alas lyömistä. Kirjoittaja on tuskin ajatellut, että laitanpa nyt hieman palautetta, jotta bloggaaja oppisi tekemään “oikein”.
Olisin voinut tehdä kunnon puolustuspuheet kaikkien kommenttien jälkeen, mutta eihän siitä olisi yhtään mitään hyötyä mihinkään suuntaan. Loppujen lopuksi on aivan sama mitä sanoo, on se kuitenkin väärin. Tai toisaalta onko sillä edes mitään merkitystä mitä muut ajattelee. Tärkeintähän on, että elää ja toimii omien arvojen mukaan.
Tämä postauskin oli tavallaan turhaa ilkeiden asioiden esille tuomista. Toisaalta välillä on ehkä hyvä pysähtyä miettimään ja nähdä asioita eri valosta. Näissäkään kommenteissa ei oikeasti loukattu vaan ne ovat ihan turhanpäiväisiä negatiivisia sanoa, jotka eivät hyvää mieltä jaa. Nämä ovat myös todella todella pientä verrattuna esimerkiksi siihen millaisia juttuja moni muu bloggaaja, joilla on hurjan paljon lukijoita ovat joutuneet lukemaan. Onneksi moni on tarpeeksi vahva ymmärtääkseen, että muiden ilkeillä sanoilla ei ole mitään merkitystä. Ei silti ole väittäminen, etteivätkö ne tuntuisi pahalta. Kukaan ei ansaitse mielipahaa, jota joku toinen vain ilkeyttään aiheuttaa.
Näiden ikävämpien aiheiden jälkeen muistan kuitenkin taas jälleen kerran olla kiitollinen monesta asiasta. Olen äärimmäisen kiitollinen ystävistä, jotka ovat aina tukemassa ja kannustamassa. Muiden mielipiteistä huolimatta olen äärimmäisen kiitollinen rakastamastani työstä. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa naisten ympärillä, jotka ovat olleet aina läsnä ja ovat osoittaneet täyden rakkautensa ja muistuttaneet minun erityisyydestäni, eivätkä koskaan ole masentaneet tai lannistaneet minkään asian suhteen. Olen kiitollinen, että olen äidiltäni oppinut ystävällisyyden merkityksen. Olen kiitollinen puolisosta, jonka kanssa voin kokea olevani tasavertainen ja jonka kanssa voin jakaa elämässä aivan kaiken.
Ihanaa iltaa teille ihan kaikille erityisille ja ihanille <3
Ps. Kuvassa on minun ja isoäitini kädet. Kiitos Maikki-Mummulle jokaisesta lämpimästä hetkestä ja siitä, että hän on saanut jokaikisen ympärillään olevan ihmisen tuntemaan itsensä erityiseksi. Se on taito, joka meidän jokaisen olisi hyvä opetella.
Summary in english: In certain forum mostly women are discussing about blogs and blogger in such a way that I see as rude and stupid. They are basically saying just bad things about person they do not even know personally and I don like that. One issue discussed widely in this forum is that blogging is all about money and advertisement. I do not want to take part in this conversation but still want to say that no-one of us has not the right to poor-mouth or criticize anybody in unjustified manner with the aim of just hurting someone´s feelings.
For luck there is always much more positivity in the world than negativity. Shall we all just spread happiness and joy to people around us. It is much easier to be happy and enjoy the life among positive and joyful people:)!
