Luin Indiedaysin sivuilta ihan loistavan kirjoituksen: Kannattaako bloggaajaa kadehtia?. Sain tästä pienen inspiraatiokipinän kirjoittaa omia mietteitäni suhteestani bloggaamiseen.
Aloitin bloggaamaan vuonna 2009 alku kesästä. Olin siihen mennessä lukenut muiden blogeja aktiivisesti noin vuoden verran. Ensimmäinen blogi jota seurasin oli Korundin Secret Wardrobe, jota edelleen aktiivisesti käyn lukemassa <3 Blogien ihmeelliseen maailman löysin äitini kautta, joka niistä innostui jo ennen minua!:) Korundin jälkeen löysin ihanan Lintun ja Mrs.V blogit ja sitten se olikin jo menoa. Uusia kivoja blogeja tuli lisää ja uskaltauduin avaamaan oman blogin ja jäinkin heti ihan koukkuun!:)
Alkuun kaikkein kivointa oli kun pystyin lisäämään päiväasuja blogiin ja äiti näki ne sitä kautta:D Hänellä kun on aina tapana kysyä, että mitä minulla oli tänään päällä?:) Hih, bloggaaminen olikin oikeastaan minun ja äitini yhteinen harrastus vaikkei äitini bloggaagaan. Ja on edelleenkin, koska seuraamme hyvin paljon samoja blogeja joista onkin mukava yhdessä höpötellä, erityisesti onnistuneet asukokonaisuudet ovat intohimomme:D
Kirjoitin muutaman vuoden ensimmäistä blogiani, mutta viime kesänä koin, että lukijamäärien kasvaessa vanha blogini oli liian avoin. Päädyin avaamaan Mona’s Daily Style blogin, joka jatkoi samalla linjalla vanhan blogin kanssa, mutta vaan hieman pinnallisemmin.
En ole päivääkään koskaan katunut, että aloitin bloggaamaan. Se on todella iso osa arkeani nykyisin ja olen bloggaamisen kautta tutustunut aivan mielettömiin persooniin. Vuorovaikutus onkin ehdottomasti tämän harrastuksen parhaita puolia.
Ihanien ihmisten lisäksi bloggaamisessa on monia muitakin hyviä puolia. Itse saan ihan valtavan määrän energiaa siitä, että saan toteuttaa itseäni blogin avulla. Tykkään kovasti valokuvaamisesta ja bloggaaminen onkin siinä oivallinen väylä. Valokuvien muokkaaminen ja erilaisten kollaasien teko on myöskin äärimmäisen terapeuttista tälläiselle taidetta rakastavalle höpsölle, kuin minä olen:) Nuorena olen piirtänyt ja maalannut todella paljon, mutta nykyisellään blogin pitäminen on täysin niiden korvike. Toisinaan kaipaan myös piirtämisen tuomaa euforista oloilaa, joten joskus harvoin tartun myös pensseliin ja maalainen omaksi ilokseni:)
Kirjoittaminen on puolestaan todella vaikeaa minulle, koska olen aina ollut huono äidinkielessä. Olen kuitenkin ottanut blogiin kirjoittamisen itselleni kehittävänä haasteena!:) Sillä kirjoittamallahan sitä kirjoittaminenkin paranee. Eikä mielestäni äidinkielentaito määrittele ihmistä, joten teen ihan hyvällä omallatunnolla jatkossakin yhdyssanavirheitä;)
Mitä aikaan tulee, niin se ei taida koskaan riittää. Bloggaamiseen ei ihan heti nimittäin kyllästy ja helposti huomaa, että voi kauhistus on tullut monta tuntia istuttua koneella. Tämä saattaa vaikuttaa välillä joihinkin asioihin myös negatiivisesti. Eetu on todella kannustava bloggamiseni suhteen, mutta toisaalta hän joskus saattaa olla hyvinkin näreissään, kun en mukamas kuule mitään, kun olen koneella…? Itse en kyllä allekirjoita tuota, sillä siinä missä hän katsoo intensiivisesti C.S.I:n uusinta jaksoa, niin minä vastailen samalla kommentteihin;)
Totta kuitenkin on, että bloggaamisen saa helposti päivässä kulumaan useita tunteja. Kuvien ottaminen ja etenkin koneelle vieminen ja muokkaaminen vie jo paljon aikaa. Saatikka postausten kirjoittaminen. Itse myös seuraan paljon muiden bloggaajien tuotoksia ja se vie huimasti aikaa. Siksi jaksankin olla erityisen iloinen kaikista lukijoistani jotka jakavat kanssani aikaa käymällä säännöllisesti täällä ja vielä jättämässä ilahduttavia kommentteja<3 Se merkitsee minulle ihan huimasti ja arvostan teitä lukijoita todella paljon.
Läheisimmät ihmiset ovat myös tärkein tuki bloggaamisessa. <3 Eetu jaksaa aina vastailla ja auttaa jos minulle tulee jotain kysymyksiä mm. liityen yhteistyökumppaneihin. Eetu kun osaa ajatella kaiken paljon järkevämmin kuin minä:D Itse olen vähän sellainen ihmisoikeuksen parantaja, ja toisaalta todella sinisilmäinen kaikelle, kun taas Eetu taitaa loistavasti bisneksen;)
Muiden bloggaaja kolleegoiden tuki taas on ihan korvaamatonta. On todella terapeuttista kun voi puhua bloggaamisen hyvistä ja huonoista puolista muiden bloggaajien kanssa jotka tietävät miltä itsestä tuntuu. Blogimaailmassa ei missään nimessä kilpailla blogeilla vaan todellakin tahdotaan auttaa muita kollegoja eteenpäin ja jaetaan vinkkejä hyvistä ja huonoista kokemuksista.
Monet suositut bloggaajat, joilla on kymmeniätuhansia lukijoita viikossa kokevat varmasti myös bloggaamisen tuoman näkyvyyden jokapäiväisessä arjessa. Ihmiset tunnistavat kadulla ja tulevat tervehtimään. Sitä varmasti miettii lukijakunnan kasvaessa paljon tarkemmin millaista sisältöä blogissa julkaisee. Minulle on muutama ihana lukija tullut kaupungilla kertomaan lukevansa blogiani ja olen kyllä ollut ihan hirmuisen otettu näistä, vaikkakin täytyy sanoa, etten osaa kuvitella, että joku kadulla tunnistaisi minut blogin kirjoittajaksi:) Kommenttiboksiin useampi on tullut kertomaan näkeneensä minut kaupungilla ja jokaisesta kommentista olen ollut yhtä yllättynyt:) Bloggaajia kun on blogimaailmassa nykyisin niin hirmuisen monia!:) Todella moni nuori tai vähän aikuisempikin taitaa jo kirjoittaa blogia. Bloggaamisesta on tullut muutamien vuosien aikana todellinen trendi!:) Enkä yhtään ihmettele miksi, koska tämä yksinkertaisesti on vaan niin kivaa!
Mitä tulee ilkeisiin kommentteihin niin itse olen ollut todella onnekas, enkä juurikaan saa halveksuvia kommentteja lukijoilta. En ole blogihistorian aikana tainnut saada kuin muutaman ala-arvoisen kommentin jotka olen joutunut poistamaan. Negatiiviset kommentit olen ottanut asiallisena palautteena ja niistä ei ole voinut pahoittaa mieltä. Toki joskus jollakin on hieman kärkäs tai ivallinen tapa kirjoittaa kritiikkiä, mutta mielestäni se kertoo enemmän kommentoijasta itsestään. En niistäkään ole pahoittanut mieltäni, koska tiedän ettei kommentoija tunne minua ihmisenä jolloin kommentti ei suoraan arvostele minua henkilökohtaisesta. Tärkeintä minusta on siis tuntea itsensä ja arvostaa itseään eikä antaa ilkeiden kommenttien lannistaa mieltä. Mielestäni kenenkään ei myöskään tarvitse julkaista kommentteja joissa on tarkoitus ainoastaan saada pahaa mieltä aikaiseksi.
Indiedays kysyi otsikossaan kannattaako bloggaajia kadehtia. Minusta tuohon ei ole kuin yksi vastaus. Ei tietenkään! Kenenkään ei kannata kadehtia mitään tai ketään!! Kateellisuus ei satuta ketään muuta kuin itse kateellista. Olen aivan 100% varma, että olemalla onnellinen toisen puolesta olet itsekkin paljon onnellisempi! Ja miksi kadehtia jotain mitä voi itsekkin saavuttaa. Kun luot omia haasteita ja päämääriä itsellesi kurkota niitä kohti. Usko itseesi ja nauti myös tavoitteitasi kohti käyvästä matkasta.
Kuuntele itseäsi ja löydä se hyvä olo ja onnellisuus arjen pienistä asioista. Niiden kautta jokainen voi löytää onnen ja saavuttaa nopeammin omat haaveensa.
Minulle bloggaaminen on äärimmäisen tärkeä harrastus ja osittain nykyisin myös toinen työni muodostuneiden yhteistyökumppanien johdosta. Tulen bloggaamaan varmasti vielä pitkään ja tiedän sen antavan arjen keskellä minulle paljon iloa ja mahdollisuuksia. Omat urahaaveeni ovat hyvin erillään blogini aihepiiristä, mutta haluan silti jatkuvasti kehittää itseäni bloggaajana ja tietysti myös asettaa tällekin tavoitteita.
Mielestäni vanha esimieheni sanonta oli melko oiva: Kun koet olevasi jossain tarpeeksi hyvä voit vaihtaa alaa!;)
Eli hänen pointtinsa oli lähinnä se, ettei koskaan voi olla liian oppinut tai liian hyvä, vaan aina voi ja pystyy kehittämään itseään ja sen kautta saa itselleen lisää onnistumisen tunteita!:) Koko elämä on oppimista ja täynnä uusia kokemuksia. Niistä saa ja pitää nauttia <3 :)
Mitä mietteitä bloggaaminen teissä herättää?:) Olisi todella mukava saada kommenttiboksiin mietteitä sekä lukijoilta jotka eivät itse kirjoita blogia että blogia kirjoitttavilta!:)
Kuvat on vanhan blogin puolelta tuotuja!:)
