Nyt on aika jakaa muutama ajatus blogista ja sen sisällöstä. Tarkemmin ottaen siitä miten tämä rakas työ on alkanut äitiyden myötä myös osittain stressaamaan enemmän.
Ellin palaute sai tarttumaan näppikseen ja pohtimaan blogia ja sen sisältöä tarkemmin. (Kirjoitan tätä postausta jokelteleva Salama jalkojen päällä, pahoittelut siis typoista.)
”Oletko huomannut, että nykyään kaikki postauksesi jotka eivät käsittele Salamaa ovat mainos/yhteistyöpostauksia? Eli tämä on vähän kun vauvablogi vaate-, kauneus- yms. mainosten kera. Olen tykännyt hurjan paljon blogistasi, mutta varmaan nyt on aika etsiä muuta luettavaa, kun et enää kirjoita mitään syvällisempää tai arjen juttuja, ellei se sitten liity Salamaan tai äitinä olemiseen. Salama on toki aivan hurmaavan oloinen pikkumies, mutta näin lapsettoman näkökulmasta kaipaisin muutakin.”
Yhteistyöpostauksia on ollut blogin alusta asti paljon, koska teen tätä päätyökseni ja yhteistyöt ovat iso osa omaa elinkeinoani. On siis varmaan sanomattakin selvää, että niitä on ja tulee aina olemaan runsaasti. Pitkään blogiani seuranneet kuitenkin tietänevät, että yhteistyöt on tarkoin valittuja. Teen yhteistöitä brändien kanssa, joihin itse uskon ja joista pidän. Olenkin hurjan kiitollinen siitä, että olen saanut lukijoiden lisäksi yhteistöidenkin kautta tutustua mahtaviin tyyppeihin brändien takana. Yhteistyöt myös mahdollistaa sen, että voin järjestää lukijoille kivoja arvontoja ja alekoodeja.
Mutta sitten se, että blogi on kääntynyt viimeisen vuoden aikana todella vahvasti äitiyteen ja lapsiin, niin sitä olen nyt pohtinut itsekin paljon. Nämä aiheet ovat olleet täällä blogissa vasta murto-osan siitä miten kauan koko blogi on ollut olemassa. Tämä blogi on kuitenkin hyvin sidonnainen omaan elämääni. Milloin on ollut enemmän reissuja vaihto-opiskelusta johtuen ja milloin ollaan sisustettu, kun ollaan muutettu uuteen kotiin. Nyt sitten arkea värittää kaikkein eniten tuo pieni kultakimpale, jonka kanssa olen 24/7. Vaikka ajatuksissa on paljon muutakin, niin suurimmaksi osaksi kaikki arjen jutut sivuaa jotenkin nyt Salamaa.
Silti haluaisin itsekin löytää hyvän tasapainon tänne blogiin niin, ettei ihan kaikki jutut olisi pelkkää äitiyttä ja vauvaa. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty. :D
Aikaa pidempien postauksien kirjoittamiselle on tällä hetkellä todella rajoitetusti. Olen melkein koko ajan kahdestaan Salaman kanssa, jolloin kirjoittaminen on super hankalaa ja viikonloppuisin puolestaan haluan viettää edes vähän vapaata ja olla enemmän perheen kanssa. Olenkin oppinut vetämään tosi paljon paremmin rajaa vapaa-ajan ja työn välille. On kuitenkin hyvä muistaa, että blogi ja some ovat minulle 100%:sti työtä. Vaikka tekisin tätä joka tapauksessa, niin selvää on, että kun blogia tekee työkseen on siinä aivan erilainen paine ja stressi taustalla. Blogin ja somen ollessa työtä ne ovat velvollisuus ei harrastus. Velvollisuuskin voi olla hauskaa ja intohimo, mutta se on silti eri asia, kuin pelkkä huvinvuoksi tekeminen. Mikäli tämä olisi harrastus ei bloggaamiseen olisi niin paljon aikaa ja näin ollen sisältöä tulisi paljon harvemmin.
Äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen ei todellakaan ole ollut niin helppoa mitä kuvittelin. Olenkin nyt pohtinut pitäisikö jättää jotain pois ja jatkaa keskittyen vähän vähempään kerrallaan. Blogin kirjoittaminen on tällä hetkellä kaikkein haastavinta, koska postauksiin kuluu konkreettisesti aina eniten aikaa, kun taas Instagramin päivittäminen puolestaan on huomattavasti nopeampaa. Pitäisikö siis hetkeksi jättää blogi kokonaan ja keskittyä instagramiin tai vaihtoehtoisesti pelkkään Youtubeen?
Näitä olen nyt pyöritellyt mielessä, mutta toistaiseksi en ole keksinyt ratkaisua. Nämä kaikki ovat kuitenkin niin tärkeästi kytköksissä toisiinsa, että jonkun pois jättäminen tuntuu vaikealta.
Täytyy kuitenkin todeta, että hatunnosto kaikille, jotka pyörittävät yritystä/käyvät töissä ja ovat vielä monen lapsen vanhempia… Vaatii aika paljon organisointia ja ihan fyysistäkin jaksamista jo pelkästään yhden kanssa:D Ehkä tämä tästä alkaa pikkuhiljaa sutviintua ja itselleen löytyy ne parhaimmat tavat toimia.
En haluaisi valittaa ja urputtaa jaksamista, koska kaikki tämä on täysin omia valintojani. Itse olen päättänyt tehdä töitä ja olla pitämättä äitiyslomaa. Itse olen päättänyt ryhtyä yrittäjäksi. Kukaan muu ei ole näitä valintoja puolestani tehnyt. Mutta nyt kotona vauvan kanssa on välillä tosi vaikeaa löytää balanssia. Sähköposti pursuaa ihan täpötäynnä, kuvat on muokkaamatta, tekstit kirjoittamatta, aikataulut myöhästyy ja laskutukset pitäisi saada pyörimään. Oman fyysisen jaksamisen ollessa välillä todella rajallista olen alkanut stressaamaan joitakin ennen niin ihania ja tärkeitä asioita aivan eri tavalla.
Tämä on itselleni taas hyvä paikka kasvaa ja löytää stressaavan aiheen ympärille tasapainoa. En todellakaan halua, että bloggaamisesta tulee pakkoa. Edelleenkin toivon, että voin jatkaa tätä työtä intohimolla ja rakkaudella. Sen lisäksi haluan, että blogi ja some tulee aina olemaan paikkoja, jossa voin jakaa nimenomaan hyvää fiilistä ja kannustavaa ilmapiiriä. Välillä onkin hyvä pysähtyä ja miettiä omia prioriteettejä tarkemmin.
Kommenttiboksi on tuttuun tapaan avoinna kaikille. Risuja ja ruusuja saa laittaa tulemaan. Kuulen mielelläni ajatuksia siitä miten äitiys ja vauva on teidän mielestä muuttanut blogia ja mihin suuntaan te toivoisitte juttujen täällä menevän.
Pictures, Johanna Turpeinen /edited by me
