Erityisherkkänä kokee kaikki tunteet voimakkaina ja aistit reagoivat vahvasti esimerkiksi kirkkaisiin valoihin, kovaan ääneen, vahvoihin tuoksuihin tai kovaan kiireeseen. Voimakkaat tunteet voi joskus tuntua erityisen raskaille. Itse olen saanut muutaman kerran elämässä paniikkikohtauksen juuri erityisherkkyydestäni johtuen. Ne säikäyttää, mutta myös opettaa löytämään omat rajat.
Sain paniikkikohtauksen uutena vuotena 2017, kun olin raskaana ensimmäisellä kolmanneksella. Niin moni aisteja voimakkaasti ärsyttävä asia yhdistyi samaan hetkeen, enkä kertakaikkiaan pystynyt hallitsemaan omaa mieltä.
Asuimme tuolloin vielä Krakovassa ja ilta oli yksi vuoden kylmimpiä kovalla viimalla varustettuna ja alkuraskauden väsymykseni oli suorastaan päätöntä. Halusin kuitenkin miellyttää Eetua sekä meillä vieraana olevaa veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä ja lähteä kaupungille katsomaan ilotulituksia. Istuimme ennen puoltayötä jokusen hetken baarissa juoden moctaileja, samalla kun baarin ovesta veti koko ajan kylmää viimaa. Pidin sisälläkin paksua takkia ja silti palelin. Silmäluomet alkoi painaa niin, että teki pahaa.
Vähän ennen puolta yötä lähdimme Krakovan suurelle aukiolle katsomaan uuden vuoden showta. Paikka oli niin täynnä ihmisiä, ettemme päässeet kunnolla liikkumaan eteenpäin. Suurinosa ympärillä olevista ihmisistä oli todella humalassa ja viina haisi sieraimissa. Seuraavana vuorossa oli spektaakkelimainen ilotulitus. Räiskettä kesti hetken, kun päätimme, että on aika lähteä kävelemään kotia kohti. Vain muutaman metrin jälkeen tajusimme, että ei kertakaikkiaan ole mitään mahdollisuutta päästä eteenpäin. Ihmisiä oli ihan valtavasti ja tungoksesta eteenpäin pääsy oli mahdotonta. Tilanteen tajuttuani lähdin melkein väkisin juoksemana ihmisten läpi. Väsymys, viinan ja tupakan haju, rakettien pauke, kylmyys ja valtava ihmisten paljous ympärillä teki olostani sellaisen, kuin räjähtäisin omasta kehosta ja mielestäni.
Juoksin hetken matkaa, mutten päässyt pitkälle. Pysähdyin ja aloin itkeä ja haukkoa henkeä, enkä enää saanut pidettyä itseäni lainkaan kontrollissa. Takanani tullut pikkuveljeni nappasi minut kainaloonsa ja piti todella kovaa kiinni. Kosketus ja tärkeän ihmisen läheisyys onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita voi tehdä erityisherkälle läheiselle. Pikkuveli talutti loppumatkan kulman taakse, josta aukeni vähän väljempi tie ja oma oloni alkoi vähitellen helpottaa. Mielessä pyöri koko ajan tuhansia asioita ja kaikki ympärillä oleva tuntui siltä, kuin minut olisi revitty miljoonaan palaseen. Säikähdin loppumatkasta jokaikistä rakettia, hyvä etten pissannut housuuni.
Kotona kääräiydyin niin tiivisti sänkyyn ja peiton alle, kuin vain ikinä pystyin ja silitin pientä kumpua vatsan päällä. Nautin siitä, että oli hiljaista ja pimeää . Tällaisissa hetkissä koen joskus olevani yksin. Erityisherkän vahvat reaktiot voivat monesta vaikuttaa liioitelluilta. Ehkä sitä itsekin pitää erikoisina, miksi pitää reagoida niin vahvasti moneen tavalliseen asiaan. Siksi en ehkä ole täällä blogissakaan koskaan sen enempää asiasta puhunut. Olen myös oppinut vuosien aikana hyvin laittamaan tietyt asiat mielessäni syrjään ja käsittelemään ne yksin. Olen vakuuttanut itselleni, että olen hyvä ja arvokas juuri näin, vaikka välillä saatankin olla jonkun mielestä outo. Minun ei tarvitse selitellä kenellekään, jos väsyn helposti tai jos tarvitsen paljon omaa. Minun ei myöskään tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, jos pitkän matkustuspäivän jälkeen en jaksakaan heti lähteä tutkimaan uusia paikkoja vaan tarvitsen hetken latautumista. Kun uskallan antaa itselleni riittävästi lepoa, olen paljon parempaa seuraa muille myöhemmin. Pystyn antamaan itsestäni todella paljon muille, kunhan muistan ensin ladata omat akkuni täyteen.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun aistit saivat mielen valtaansa, joten en pelästynyt liikaa. Ilta oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että omia tunteita ja omaa jaksamista todella kannattaa kuunnella. Erityisherkkänä ei kannata vähätellä omaa väsymystä ja jaksamista. Raskaana huomasin erityisherkkyyden vahvistuneen ja äidiksi tulon myötä entisestään. Kun omasta jaksamisesta pitää hyvää huolta saa kuitenkin valjastettua erityisherkän upeat ja kallisarvoiset hyvät puolet. Niitä on onneksi paljon ja kun oppii elämään oman erityisherkkyyden kanssa oppii myös rakastamaan sitä puolta itsessään. Erityisherkkyys tuo äitiyden myötä paljon sanoinkuvaamattoman onnen ja ilon tunteita.
Lue myös:
