Neljän kuukauden univelat alkaa näkyä ja tuntua. Olen aina vaatinut paljon unta, mutta olen myös omannut kohtuullisen hyvät unenlahjat. Toisin on nyt äitinä pienen vauvan kanssa.
Uni on oman hyvinvointini kulmakiviä ja siksi olen ollut ajoittain hieman huolissani omasta jaksamisestani uusien uniongelmien myötä. Vauvan kanssa yöheräämiset ovat tuttua varmasti suurimmalle osalle äideistä. Yösyöttöjen lisäksi olen nyt huomannut oman kehoni olevan niin ylivirittyneessä tilassa, ettei uni oikein tule enää kunnolla syöttöjen välissä. Nukun käytännössä koko yön todella herkkää ”koiranunta”. Havahdun pienimpiinkin ääniin ja nään helposti painajaisia, jotka ahdistavat keskellä yötä. Tuntuu, kuin mieli ja keho olisi koko yön pienessä stressitilassa.
Olen ensimmäistä kertaa ikinä edes harkinnut mielessäni unilääkkeiden käyttöä. Rivien välistä lienee tulleen selväksi se, että olen melko lääkevastainen, enkä käytä edes särkylääkkeitä juuri koskaan. Nyt uniongelmat tuntuu päässeen niin isoksi, että lääkkeiden käyttökin käy mielessä.
Uniongelmia nyt tarkemmin pohtineena olen koittanut lukea ja selailla ratkaisuja uniongelmaan. Hyvät korvatulpat on hankittu, vauva siirretään illalla olohuoneen puolelle nukkumaan, meditoin aina ennen nukkumaan menoa ja käyn illalla rentouttavassa kuumassa suihkussa. Huono uni kuitenkin on ja pysyy.
Muun muassa tämän artikkelin luettuani ajatukset taas selkeni. Ne vietävän hormoonit aiheuttaa tämänkin. Olemme kaikki yksilöitä ja jokainen reagoi eri tavoin myös raskauden ja imetyksen tuomiin hormoonimuutoksiin. Minä olen nähtävästi sitä herkempää osapuolta, jonka keho (ja myös mieli) reagoi vahvasti.
”Äitien väsymys ja uniongelmat yhdistetään yleensä vauvan yöheräilyyn, joka luonnollisesti katkoo unta. Moni äiti myös käy synnytyksen jälkeen ylikierroksilla, minkä vuoksi uni on kevyttä. Tuntemattomampi unettomuuden aiheuttaja ovat väliaikaiset vaihdevuodet.
– Munasarjat eivät käynnisty raskauden jälkeen, koska nainen imettää. Silloin hän kärsii estrogeenivajauksesta eli hormonipuutoksesta. Kyseessä on vaihdevuosia vastaava tila, kertoo naistentautien erikoislääkäri Jan Appelberg.”
Tyypilliset vaihdevuosien vaivat kuulostaakin tällä hetkellä tutuilta. Aikamoista hormoonien myrskyä tämä äidiksi tulo sanon vaan! Moni asia on tullut täysin yllätyksenä, eikä niihin ole oikein osannut varautua. Niin myös tämä äärettömän huono uni. Kyllähän nuo yösyötöt tiesi ja sen, että saattaa vähän väsyttää. Siihen kuitenkin vielä lisäksi unettomuus ja äärettömän huono unenlaatu niin avot. En yhtään ihmettele, että synnytyksen jälkeinen masennuskin on niin yleistä. Mikäli näitä asioita ei saa käydyksi läpi itsensä tai läheisten kanssa, alkaa aivan varmasti ahdistaa ja kierre on valmis.
Itselläni kaiken jaksaminen tukipylväs on Eetu ja meditointi. Yksin olisi välillä todella vaikea käsitellä asioita, vaikka miten tietää tämän olevan vain hetkellistä uupumista. Toisen tuen avulla muistaa toistaa niitä positiivisia asioita myös itse itselleen.
Väsymys on kuitenkin todella katala tunne, kun se ottaa otteeseensa. Se saa irtaantumaan jotenkin omasta kehosta ja mielestä. Tuntuu, ettei ole enää oma itsensä. En välillä tunnista itseäni kaikkein väsyneimpinä hetkinä. Väsymys tuntuu aika usein myös ihan fyysisenä pahana olona.
Ohjeeksi usein saa sen, että muista levätä, kun vauva nukkuu. Kuvittelin ennen vauvaa tämänkin olevan ihan iisi juttu, mutta toisin on todellisuudessa. Vauvan päiväunet saattaa olla mitä vaan 15 minuutista 2 tuntiin, eikä se oma nukahtaminen ole ihan niin yksinkertaista samalla minuutilla. Päiväunet vaunulenkillä syö myös heti mahdollisuuden omaan lepoon.
Toivon todella, että oma uni paranee yösyöttöjen loputtua tai viimeistään, kun imetys loppuu. Olen aina tiennyt unen olevan todella tärkeä osa hyvinvointia, mutta nyt vasta todella konkreettisesti huomaan sen merkityksen, kun hyvä uni ei olekaan enää itsestäänselvyys.
Tässä vaiheessa pyrin siis keskittymään siihen, että saan levättyä aina mahdollisuuden tullen ja pyrin maksimoimaan kaiken kivan rentouttavan tekemisen. Vielä pitäisi muistaa olla armollinen itselleen siinä, ettei aina murehdi mitä muut ajattelee. Ihan hirveän helposti nimittäin miettii, että mitähän muut ajattelee, kun haukottelen kesken keskustelun tai olen muuten vain ihan omassa kuplassa.
Tsemppiä muille huonounisille. Kaikki sympatiat niille, jotka kärsii uniongelmista ihan ilman vauvojakin. Nyt vasta todella ymmärrän miltä unettomuus voi tuntua.
